lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Omistaja vastaa lentokelpoisuudesta

keskiviikko 18.08.2021
TEKSTI JUKKA JUSSLIN
KUVAT JUKKA JUSSLIN JA ROBERT OBOLGOGIANI
OH-OBO taitolennon SM-kisoissa Malmilla heinäkuussa 2019. Koneella kilpaili useampikin pilotti. Siivellä Sami Nikulainen, ohjaamossa Sami Kontio, Timo Bartholdi ja Robert Obolgogiani.

 

 

Useimmille meistä riittää lentokerhon tai yrityksen vuokrakone. Ei huolta huolloista, vakuutuksista ja pääomakuluista. Sen kun vuokraat ja palautat koneen ehjänä. Tilanne muuttuu, jos on tarvetta lentää vähän eksoottisemmalla kalustolla tai aina kun haluaa. Oma tai kimppakone on silloin perusteltu ratkaisu.

 

 

Ilmailumääräykset sanovat, että lentokoneen omistaja on vastuussa koneen lentokelpoisuudesta, lentokelpoisuustodistuksen voimassa olosta ja siitä, että huolto suoritettu hyväksytyn huolto-ohjelman mukaisesti. Tyyppihyväksyttyihin lentokoneisiin sovelletaan yleiseurooppalaista Part-ML-määräystä vuodelta 2020. Kansalliset koneet, kuten experimentalit, autogirot, ultrakevyet ja purjekoneet ovat vuonna 2016 julkaistun AIR M1-5 -määräyksen piirissä.

 

Molemmat määräykset tunnistavat termin omistajahuoltaja, jolla on koulutuksensa, osaamisensa ja käytettävissä olevien työkalujen puitteissa oikeus tehdä toimenpiteitä lentokoneelle ja sen komponenteille. Omistajahuoltaja ei kuitenkaan saa antaa koneelle huoltotodistetta, jos kyseessä on vähänkin vaativampi tai erikoistyövälineitä edellyttävä toimenpide. Myös katsastukset pitää teettää ammattilaisella.

 

 

Sami Hämäläinen on lentotekniikan diplomi-insinööri, jolla on pitkä kokemus moottori- ja purjelentäjänä sekä kerho- ja kimppakoneiden huoltajana ja lentokelpoisuuden ylläpidosta vastaavana henkilönä. Taskussa on myös mekaanikon Part-66L-lupakirja. Päivätyönään Hämäläinen kehittää Finnairilla korjaamohuoltotoimintaa ja huoltokonsepteja, analysoi ja vetää projekteja tittelillä senior planning engineer. Hämäläinen avaa määräysten kryptisiä tekstejä, joiden hyvä tuntemus on jokaisen koneenomistajan ja konekimpan velvollisuus – ellei osta kaikkea ammattilaisilta.

 

 

–AIR M1-5 -määräys antaa melkoiset laajat valtuudet omistajahuoltajalle, kunhan pätevyyttä löytyy. Tyyppihyväksyttyjen ilma-alusten osalta Part-ML-määräyksessä annetaan seikkaperäiset rajat, mitä omistajahuoltaja saa tehdä. Esimerkiksi 100 tunnin huolto ei pääsääntöisesti ole sallittu.

 

Hämäläinen korostaa, että vähintään Part-66L-lupakirja tarvittavin oikeuksin on varsin nopeasti tarpeen, jos huoltoja aikoo tehdä itse. Lentokelpoisuuden hallinta on kuitenkin omistajan itse tehtävissä sekä kansallisille että tyyppihyväksytyille ilma-aluksille. Huoltokirjanpidon vaatimukset ovat nekin molemmissa tapauksissa melko samanlaista.

 

–Tehdyistä töistä tulee antaa huoltotodiste ja materiaaleille on oltava jäljitettävyys. Vanha kunnon mustakirja on edelleen ihan käyttökelpoinen, Hämäläinen sanoo.

 

Mistä yksittäinen koneen omistaja, joka ylläpitää koneensa jatkuvaa lentokelpoisuutta ja ehkä myös huoltaa konettaan, löytää bulletiinit ja mahdolliset AD:t. Tulevatko ne viranomaiselta automaattisesti?

 

–AD:ita koskien voi ainakin EASA:n ja FAA:n sivuilta tilata sähköposti-ilmoituksia tietyn valmistajan tuotteeseen liittyen. Bulletiinien hankkiminen on täysin valmistajakohtainen asia; joiltain valmistajilta ne löytyvät ilmaiseksi ja joiltain joutuu tilaamaan. Kirjallisuuden tilaaminen voi maksaa merkittäviäkin summia vuodessa.

 

 

Lentokoneen ylläpito maksaa

Kiinteät kulut

* Lentokelpoisuuden valvontamaksu
* Vuositarkastus
* Kausikortti
* Radiolupa
* Vakuutukset
* Hallipaikka
* Pääomakulut

Muuttuvat kulut

* Polttoaine, öljy ja tarvikkeet
* 50 ja 100 tunnin huollot
* Vikojen korjaukset
* Moottorin ja potkurin peruskorjaus

 

Lentokoneen omistamisen ihanuus ja kurjuus

 

Jos harrastaa pitkiä matkalentoja, on koneen hyvä olla kohtalaisen mukava, nopea ja varustettu riittävällä avioniikalla. Eräänlainen ääripää on taitolento, jossa lennot ovat lyhyitä mutta koneen hankintahinta ja käyttökustannukset korkeita. Suurin osa maamme taitolentokalustosta on tästä syystä kimppakoneita. Myös vesikoneita ja ultria on paljon yksityisomistuksessa.

 

Jokamiehen taitolentokone

Petri Lipponen ja Olli Toivanen hankkivat muutama vuosi sitten Rihn DR107 ”One Design” -taitolentokoneen Sveitsistä. Nykyisin koneella on kolmaskin omistaja. Yksipaikkainen experimental valmistui vuonna 1999 ja sen ainoa käyttötarkoitus on kilpataitolento. Aiemmin Lipposella ja Toivasella oli osuudet Christen Eagle II:sta, joten koneen omistaminen on tuttua pitkältä ajalta.

 

–OH-XOD lentää vuosittain noin 50 tuntia. Polttoaineeseen ja öljyyn menee noin 120 euroa tunnissa. Kiinteät vuosikulut ovat 3000–4000 euroa ja ne koostuvat vuosihuolloista, viranomaismaksuista, hallipaikasta ja vakuutuksesta, Lipponen laskee.

 

–Kaikki yhdessä tekee lentotunnin hinnaksi 200–300 euroa, toki lennetyistä tunneista riippuen.

 

Toivanen kertoo, että koneen hankintaa ja omistusta varten perustettiin osakeyhtiö. Se on helpoin tapa hallita lentokonetta, kun omistajia on useampi. Mahdolliset omistajanvaihdokset eivät edellytä koneen uudelleen rekisteröintiä aina, kun joku lähtee tai tulee, ja rahaliikenne kiertää osakeyhtiön kirjanpidossa.

 

Lipponen vastaa lentokelpoisuuden valvonnasta ja huollot tehdään omistajien voimin niin pitkälle kuin taidot riittävät.
–Niihin hommiin, joita emme osaa tai saa tehdä, kutsumme ammattimekaanikon. Aikavalvontaan, huoltolistoihin ja tekniseen kirjanpitoon ei paljonkaan aikaa mene.

 

Lipposella on huoltokokemusta jo edellisestä konekimpasta. Lisäksi hän on suorittanut Suomen Urheiluilmailuopiston experimental-kurssit sekä hakenut tietoa internetistä.

 

–Taitolentokoneella lennetään niin vähän, noin 15–20 tuntia pilottia kohti, että ei ole juuri järkeä omistaa sitä yksin. Lisäksi useampi käsipari auttaa huollossa paljon.

 

Lipposen mukaan parasta on vapaus muokata konetta oman maun mukaiseksi ja että se on aina saatavilla. Rasittavinta ovat tekniset ongelmat, joita tulee ratkottavaksi kesken parasta lentokautta sekä vuosihuollot jääkylmässä lentokonehallissa. Toivanen komppaa:

 

–Saan lentää suorituskykyisellä koneella kohtuullisin vuosikustannuksin. Hyvässä kimpassa on hyvä henki ja harrastuksessa on myös sosiaalinen ulottuvuus. Ikävä puoli ovat tekniset yllätykset, joiden hoitaminen vie harrastukseen varattua aikaa ja energiaa. Toisaalta tämäkin on hyvä syy harrastaa kimpassa, koska vaiva jakautuu useammalle osakkaalle.

 

Olli Toivanen ja kimppakone DR107. Koneen kotikenttä on Hyvinkää.

 

Oman ja vuokrakoneen yhdistelmä

Oman ja vuokrakoneen voi myös yhdistää, ja keksiä sille riittävästi käyttöä jakamaan kiinteitä kustannuksia. Robert Obolgogiani ja taitolentolegenda Sergei Rakhmanin hankkivat vuonna 2014 tehdasuuden Extra 330LX taitolentokoneen, jota hallinnoimaan perustettiin Robert’s Aerobatics Oy. Kone on tuttu näky taitolentoleireillä, kilpailuissa ja näytöksissä. Lisäksi sillä annetaan virheliikekoulutusta Patrian ammattilentäjäoppilaille. Koneen kokonaislentoaika heinäkuussa 2021 oli 535 tuntia ja vuosittain niitä kertyy 100–120.

 

OH-OBO:n lentokelpoisuuden ylläpidosta ja huolloista vastaa ulkopuolinen yritys ja Obolgogiani on tyytyväinen saamaansa palveluun. Hän kertoo päätyneensä uuden Extran hankintaan, koska ei löytänyt sopivaa kimppataitolentokonetta omaa taitolentoharrastustaan varten. Huippukonetta myös vuokrataan taitolentokäyttöön.

 

–Kokonaislentokokemusta pitää olla vähintään 200 tuntia ja taitolentokokemusta vähintään 50 tuntia, jotta vuokraamme konetta. Lisäksi ennen yksilentoja tulee lentää muutama koululento hyväksytysti.

 

Extra ei ole halpa operoitava. Pelkät vakuutukset maksavat lähes 8 000 euroa vuodessa. Päälle tulevat huolto, lentokelpoisuuden ylläpito ja hallipaikka. Polttoainetta kuluu taitolennossa helposti 200 eurolla tunnissa. Tehokkaan ja kalliin moottorin peruskorjausjakso rasittaa sekin lentotunnin hintaa, samoin muiden laitteiden kuten potkurin peruskorjaus. Itse koneen pääomakuluista nyt puhumattakaan. Obolgogiani ei paljasta tarkkoja lukuja, mutta on helppo arvioida, että OH-OBO:n lentotunnin todellinen hinta kaikkineen on lähellä tuhatta euroa. Toisaalta Extra on omistajalleen ja vuokraajalleen kuin huippukilpa-auto. Koneella menestyy missä tahansa taitolentokilpailussa, kunhan pilotin taidot ovat kohdallaan.

 

–Parasta Extran omistamisessa on se, että päätän itse, mitä teen ja suunnittelen koneen käyttöä. Huonoa ovat välillä järjettömät kustannukset. Koneen isäntänä olen myös kaikin puolin vastuussa sen hyvinvoinnista ja järkevästä käytöstä.
OH-OBO:n vuosittainen lentokausi kestää huhtikuusta marraskuuhun. Lopun ajan kone on hallissa keräämässä kustannuksia, mikä osaltaan nostaa huomattavasti keskimääräisen lentotunnin hintaa, Obolgogiani summaa.

 

Robert Obolgogianin ja Sergei Rakhmanin Extra 330LX vuositarkastuksessa. Taitolentokoneelle tulee helposti enemmän huolto- kuin lentotunteja.

 

Grumman Tiger sopii matkalentoihin

Hyvinkääläinen Ilari Härkönen omistaa vuosimallin 1976 Grumman Tiger AA5B:n. OH-AYT:n 45 vuoden ikä ei näy päälle, vaan kone on kuin pakasta vedetty. Se kävikin täydellisessä maalaus- ja sisustusremontissa Liettuassa muutama vuosi sitten. Koneessa on nykyaikainen IFR-varustus ja Härkönen lentää sillä noin 50 tuntia vuodessa. Kokonaislentoaika on noin 3 200 tuntia.

 

Härkönen ei laske lentotunnin hintaa, mutta arvelee sen olevan korkeampi kuin kerhokalustolla. Kone työllistää Härköstä muun muassa itse hoidetun lentokelpoisuuden valvonnan ja pienten huoltotoimenpiteiden, kuten öljynvaihtojen osalta. Isot huollot Härkönen ostaa huoltoyritykseltä. Härkönen sanoo, että huolto-ohjelman ylläpito on melko helppoa, kunhan se on ensin laadittu.
–Muutoksia tarvitaan varsin harvoin, tosin tänä vuonna on tullut yksi Service Bulletin. Olen laatinut aikavalvontaan Excel-taulukon, johon syötän tehdyt toimenpiteet kalenteri- ja käyttöaikoineen, sekä koneen kokonaislentoajan. Taulukon perusteella teen sitten työtilauksen tarvittavista huoltotoimenpiteistä. Aikaa menee muutamia tunteja silloin tällöin.

 

Härkönen kertoo ostaneensa Grummanin isommat huollot samalta yritykseltä jo vuosikymmeniä ja olevansa tyytyväinen työn laatuun. Rahaa huoltoihin menee 2 500–3 500 euroa vuodessa.

 

–Päädyin omaan koneeseen, koska Grumman Tigerin ominaisuudet sopivat loistavasti käyttötarkoitukseeni, joka on pitkät matkalennot erityisesti ulkomaille. Kone on aina saatavilla ja paluulla ei ole aikataulupaineita. En myöskään vuokraa konetta ulkopuolisille.

 

Härkönen sanoo parasta koneen omistamisessa olevan, että on juuri sellainen kone, jonka halusi ja joka on aina käytettävissä. Pitkän omistajuuden jälkeen Härkönen tuntee koneensa hyvin ja se on ollut luotettava ja ongelmaton. Huonoja puolia ovat korkeat kiinteät kustannukset, kuten vuosihuollot, lentokelpoisuuden tarkastuskulut, vakuutusmaksut ja hallivuokrat jaettuna vähäiselle lentotuntimäärälle.

Lentokerhossa kaluston ylläpidosta vastaa joku muu. Tässä kuitenkin pestään Jukolan Pilottien Beechcraft Debonairia talkoilla syksyllä 2020.