lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Museovirasto avustaa

perjantai 25.09.2020
TEKSTI HARRI MUSTONEN
KUVAT HARRI MUSTONEN

Pidetään perinne-ilma-alukset ilmassa

Esa Passilan sotien jälkeiseen asuun kunnostama VL Viima on hieno esimerkki siitä, kuinka kunnioitetaan tarkoin jotain vaihetta koneyksilön historiassa. Viimoilla oli tärkeä rooli Ilmavoimien koulukoneina vielä 1950-luvulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vanhan lentokoneen kunnostukseen ja säilyttämiseen lentokuntoisena on mahdollista saada nykyään valtionavustusta. Suomi on harvinainen maa, sillä se panostaa myös ilma-alusten kulttuuriperinnön vaalimiseen.

 

Museoviraston laivoille ja veneille myöntämät valtionavustukset laajenivat pari vuotta sitten koskemaan kaikkia kulkuvälineitä. Nyt myös lentävän museokoneen eli perinneilma-aluksen tai sen osan konservointiin, restaurointiin tai rekonstruointiin voi saada avustusta.

 

Keskeisimmät kriteerit ovat ilma-aluksen vähintään 50 vuoden ikä ja että se on valmistettu Suomessa, tai kyseessä on ulkomailla valmistettu ilma-alus, joka on ollut käytössä Suomessa vähintään 50 vuotta. Avustus on tarkoitettu ylläpitämään tai palauttamaan ilma-alus lentokuntoon, sitä ei kuitenkaan myönnetä lentokoneiden normaalihuoltoihin. Suurin avustusmäärä on maksimissaan 50 prosenttia hankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista. Museoviraston ohjeistuksen mukaan avustusta ei myönnetä historiallisiin vaiheisiin kuulumattomiin töihin, mikä tarkoittaa lentokoneiden kohdalla esimerkiksi uuden radiokaluston, modernin avioniikan tai laskuvarjojen hankintaa. Avustus ei myöskään ole tarkoitettu tilavuokriin, telineisiin eikä työkaluihin kuin vain poikkeustapauksissa. Talkootyö sekä matka- ja majoituskulut eivät nekään kuulu avustuksen piiriin.

 

Tähän mennessä avustukset on maksettu takautuvasti hankkeen valmistuttua ja avustuksen saaja on ollut oikeutettu siihen myöntämisenvuoden jälkeen kahden seuraavan vuoden ajan. Museoviraston erikoistutkija Hannu Matikan mukaan tämä käytäntö muuttuu. Vuodesta 2021 lähtien voi heti projektin käynnistyttyä pyytää maksatukseen puolet myönnetystä avustuksesta ja toisen puolikkaan hankkeen valmistuttua.

 

– Käyttöaika on avustuksen myöntämisvuosi ja siitä seuraava vuosi. Eli vuonna 2021 myönnetyillä avustuksilla käyttöaika päättyy 2022, Matikka toteaa.

 

Nyt meneillään oleva hakuaika vuoden 2021 avustuksista päättyy 11. marraskuuta. Aikaa tehdä avustushakemus on siis vielä kuukauden verran.

 

Kaunista 50-luvun asuun kunnostettua VL Viimaa kelpaa tarkastella ennen lentoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lautakunta arvioi
Avustushakemuksia puntaroi yli kymmenestä vapaaehtoisesta koostuva asiantuntijalautakunta, joka tekee sitten suosituksensa Museovirastolle. Lautakunnan tehtävänä on arvioida ilma-aluksen historiallinen arvo, kunnostushankkeen vaikutus kohteen säilymiselle sekä hankkeen toteutus eli että työsuunnitelma on laadittu hyvin ja on toteuttamiskelpoinen. Myös kohteen näkyvyys esimerkiksi ilmailunäyttelyissä ja -tapahtumissa vaikuttaa avustuspäätökseen. Jokainen jäsen kommentoi ja pisteyttää hakemukset verkossa, jonka jälkeen ne käydään läpi vielä kokouksessa. Lautakunnan suositukset ovat vain neuvoantavia ja lopulliset päätökset avustuksista tekee Museovirasto.

 

Lautakunnassa on jouduttu pohtimaan erilaisten hakemusten hyvinkin monenlaisia hankkeita. Eteen on tullut uutta ja odottamatontakin, koska ilma-alusten avustukset ovat vielä tuore asia. Eräs keskustelua herättänyt aihe on ollut lentokoneen maalaukseen haetun avustuksen perusteet. Lähtökohtana on pidetty, että Museoviraston avustusta käytetään vain sellaisen maalauskaavion toteutukseen, jollainen ilma-aluksessa on ollut sen elinkaaren jossain vaiheessa. Tämän todentamiseksi hakemukseen tulisi nyt liittää maalauskaavio ja/tai valokuvia, jotka osoittavat perinneilma-alukseen tehtävän maalauksen olevan identtinen jonkin sen aiemman kaavion kanssa. Tulevaa kunnostusta suunnitellessa ja hakemusta tehdessä on aina hyvä muistaa, että Museoviraston avustuksen keskeinen tavoite on ilma-aluksen säilyminen lentokuntoisena sen historiallisessa asussa ja mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa.

 

 

Restaurointi vai rekonstruktio?
Nämä museoväen käsitteet saattavat olla monelle ilmailijalle vieraita, mutta vanhan koneen omistajan kannattaa ne sisäistää, varsinkin jos on tekemässä avustushakemusta Museovirastolle. Useimmiten lentokoneen kunnostus lentokuntoiseksi on joko restaurointia tai rekonstruktion tekoa – harvemmin konservointia, jossa vain turvataan kulkuvälineen materiaalien säilyminen ja pysäytetään materiaaleissa esiintyvät vauriot. Restauroinnilla tarkoitetaan toimenpiteiden sarjaa, jolla kulkuväline tai sen osia palautetaan aikaisempaan tunnettuun tilaansa. Rekonstruointi on puolestaan uudelleenrakentamista eli kulkuvälineeseen uusitaan materiaaleja, rakenteita tai osia.

 

Nummelan Hinu OH-YHB täytti pari vuotta sitten 50 vuotta ja on siis perinneilma-alusiässä. Sen nokkapeltejä on paikkailtu vuosikymmenien mittaan useaan kertaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Esimerkiksi Nummelan Hinu OH-YHB sai tälle vuodelle avustusta muun muassa alkuperäisten nokkapeltien uusimiseen, siis rekonstruoimiseen. YHB on PIK-15-sarjan toinen kone ja vanhin säilynyt yksilö. Se on valmistunut vuonna 1968 ja tehnyt mittavan urakan purjekoneiden hinauskoneena, jossa tehtävässä se jatkaa edelleen. Suomalaista valmistetta olevan YHB:n voidaan siis katsoa olevan merkittävä historiallinen ilma-alus ainakin maakunnallisesti, mutta sillä on arvonsa myös kansallisessa ilmailuhistoriassa.

 

YHB:n nokkapellit ovat kevytmetallista ja paikkailtu useaan otteeseen, lisäksi peltien reunat ovat paikoin lohkeilleet, joten niitä ei enää pystytä kunnostamaan eli restauroimaan. Suurin haaste alumiinisen moottorisuojuksen valmistuksessa tulee olemaan sen alaosan muotoilu, sillä siinä on pallomuotoa, joka vaatii englanninpyörän käyttöä. Englanninpyörä on eräänlainen mankeli, jossa pellin muovaus tapahtuu kahden eri kaarevuussäteellä olevan rullan välissä. Myöhemmin rakennettujen Hinujen moottorisuojuksia on tosin tehty myös lujitemuovista. Niinpä helpointa olisi tehdä myös YHB:n moottorisuojukset lasi- tai hiilikuidusta, mutta silloin vanhan lentokoneen historiasta menetettäisiin jotain oleellista.

 

Museoviraston ohjeistus kertoo, että rekonstruoinnissa ”A ja O ovat materiaaliuskollisuus sekä vanhojen työtapojen ja menetelmien säilyttäminen”. Mikäli siis YHB:n historiallinen arvo halutaan säilyttää, on myös uusien moottorisuojusten oltava kevytmetalliset. Englanninpyörän hallitsevia peltiseppiä ei Suomessa välttämättä ole ihan joka pajalla, mutta heitäkin kyllä yhä löytyy, joten alumiinipeltien muotoilu ei ole aivan mahdoton haaste.

 

Vain poikkeustapauksissa voidaan Museoviraston mukaan käyttää muita kuin kulkuvälineen historiaan kuuluvia materiaaleja tai menetelmiä. Tämä on perusteltua ”jos vaihtoehtoiset ratkaisut ovat kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia”. Perinneilma-alusten kohdalla tätä on sovellettu kangasverhoilua uusittaessa. Perusteena on etenkin lentoturvallisuus. Alkuperäisiä puuvillakankaita ja kiristyslakkoja ei juuri ole saatavilla ja mikäli niitä onnistuu hankkimaan, ei niistä ole yleensä olemassa teknisiä tietoja, mikä jättää asennetun kankaan lujuuden arvoitukseksi. Niinpä verhoilussa hyväksytään käytettäväksi nykyaikaisia keinokuitukankaita, jotka oikein asennettuna eivät ulkoisesti eroa juurikaan puuvillakankaasta. Keinokuitu- ja puuvillakankaiden verhoilussa on myös osittain samoja työvaiheita, vaikka niiden alkukiristys eroaa toisistaan.

 

 

Hakemusta tekemään
Suurin osa avustushakemuksista on koskenut lentokuntoisten koneiden kunnostusta, mutta Matikka kertoo, että myös lähtökohdiltaan vaativimpiin, vuosia kestäviin projekteihin voidaan myöntää avustusta.

 

–Sellaisiin neuvomme tekemään loogisesti etenevän suunnitelman tyyliin ensin runkorakenteet, sitten tekniikka, sitten pintakäsittelyt, sitten sisustus jne. Ja hakemaan avustusta sitä mukaa, kun hanke vuosien mittaan etenee.

 

Olipa kyseessä iso rekonstruointihanke tai vain uudelleenmaalaus, kannattaa koneyksilön historian tutkimiseen panostaa hetki aikaa, sillä sen esilletuominen auttaa avustuspäätöksen teossa. Perinneilma-aluksen arvo ja merkitys arvioidaan ensisijaisesti hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella. Jos tuntee koneensa historian hyvin, on paljon helpompi  esittää perustelut, miksi juuri tämä yksilö on ilmailumme historian kannalta tärkeä ja ansaitsee päästä osalliseksi valtiontuesta.

 

Museoviraston myöntämät avustukset ovat melko ainutlaatuinen tukimuoto vanhojen kulkuvälineiden ylläpitäjille. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Englannissa on vastaavanlainen järjestelmä laivoille sekä veneille, mutta vain Suomessa valtio myöntää avustuksia kaikille kulkuvälineille – harva maa panostaa näin hienosti kulttuuriperinnön vaalimiseen kulkuvälineiden osalta myös ilmailussa. Se antaa erinomaisen mahdollisuuden yli viisikymppisten perinneilma-alusten historiallisten arvojen säilyttämiseen sekä pitämään ne ilmassa.

 

 

Kirjoittaja Harri Mustonen on Museovirastoa avustavan perinneilma-alusten asiantuntijalautakunnan jäsen.

 

Hae avustusta
Jos perinneilma-aluksesi on kunnostuksen tarpeessa ja harkitset siihen valtionavustuksen hakemista, tutustu ja perehdy huolella Museoviraston sivuilla oleviin kulkuvälineiden avustuksiin sekä ohjeisiin. Hakuaika 1.10.–11.11.2020.

 

 

 

LISÄÄ AIHEESTA