lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Moottoroidun varjoliidon kolmiolennon Suomen ennätys syntyi yöllä

tiistai 07.02.2017
TEKSTI Martti Kaikkonen
KUVAT Martti Kaikkonen
Kuva on Vähä-Vietosen yltä matkalla kohti ensimmäistä käännepistettä Pelloa.

Martti Kaikkonen lensi moottoroidulla varjoliitimellä yksin kymmenen tuntia Lapin yössä, mukanaan 54 litraa bensiiniä ja kaksi limutölkkiä. Hän laskeutui takaisin Ranualle suomenennätysmiehenä.
Heinäkuisena yönä sää salli kokeilla keväällä suunniteltua SE/ME-kolmiolentoa moottoroidulla varjoliitimellä. Markku Pääaho ja Pauli Ranua lupautuivat valvomaan lentoani. Päätimme kokoontua starttipaikalle Ranuan lentokentälle 20. heinäkuuta iltakahdeksalta.

Varasin kymmenen tunnin lentoa varten bensiiniä 54 litraa ja evääksi kaksi pientä Coca Cola -tölkkiä. Lentoonlähtöpainoa kertyi 155 kiloa, josta kannoin selässä 78 kiloa. Kolmion ensimmäinen käännepiste olisi Pellossa, josta lentäisin Savukosken kautta Ranuan Kuhaan ja sieltä takaisin kentälle.

Saavuimme kentälle sovittuun aikaan. Kävimme läpi ennätyslentosuunnitelman
ja lähetimme sen liidintoimikunnan puheenjohtajalle.

Pieni kutina vatsan pohjassa starttasin puoli kymmeneltä. Nousukiidosta tuli pitkä ja hetken ehdin epäillä, nouseeko liidin ollenkaan. Ilmaan päästyäni olo helpottui – lennon vaikein vaihe oli onnistunut. Muutama kierros korkoja kentän päällä ja suunta Pelloon, kohti auringonlaskua.

Alkuun matka eteni aika hitaasti vasta-tuuleen GPS:n viivaa seuraten. Nopeus lisääntyi, kun korkeus läheni tuhatta metriä.

Noin puolitoista tuntia lennettyäni edessä häämötti laskevassa auringonvalossa kylpevä järvi, Iso-Vietonen, ja sen takana Pello.

Pelloon saavuin puolenyön aikaan. Sieltä käännyin itään, kohti horisontissa häämöttävää Luostotunturia. Auringon laskettua kuu loisti hämärässä kesäyössä. Oli upeaa liitää Lapin kairojen yllä maisemia ihaillen.

Matkan puolivälin jälkeen alkoi vähän heikottaa, joten otin huikan kokista. Marko Mertalan soitto piristi myös mukavasti, ja matka jatkui nousevan auringon ensi säteissä yli kaljupäisen Luoston, kohti uinuvaa Savukoskea.

Aamukolmelta käännyin Savukoskelta kohti Ranuaa. Moottorin tasaisesti hyristessä nautiskelin nousevan auringon valaisemasta vaaramaisemasta. Kemijärvellä soitin Pääaholle kertoakseni kaiken olevan kunnossa ja jatkoin lentoa kohti Kuhaa.

Kuhasta liitelin mukavaan myötäiseen viimeiset 17 kilometriä ja laskeuduin hiljalleen kymmenen tunnin lennon jälkeen nauttien kauniista kesäaamusta. Pääaho ja Ranua olivat vastassa, valmiina onnittelemaan uudesta Suomen ennätyksestä.

Martti Kaikkosen lennolla syntyi kolmiolennon uusi Suomen ennätys, 515,34 kilometriä. Maailmanennätys, 504,167 kilometriä, rikkoontui myös, mutta ME-arvoa ei tullut haettua FAI:sta vaaditussa ajassa.