Ilmailun sekakäyttäjät
Ilmailuharrastuksen aloittaminen vaatii innostuksen lisäksi rohkeaa mieltä ja nöyrää asennetta. Samat vaatimukset koskevat myös ilmailulajista toiseen siirtyviä. Toisen lajin aiempi harrastaminen voi tukea tai haitata uuden lajin oppimisessa.
Ilmailupiirit ovat suhteellisen pienet ja sujuva yhteistoiminta muiden lajien harrastajien kanssa on paitsi välttämätöntä mutta myös toivottavaa – jo yhteisen edunvalvonnankin kannalta. Vaikka ilmatilaa on runsaasti, lentopaikat kokoavat useamman lajin harrastajia ja turvallinen toiminta vaatii yhteisiä pelisääntöjä. Näin myös muut lajit toimijoineen tulevat tutuksi ja ajatus toisen lajin kokeilemisesta voi alkaa tuntua houkuttelevalta.
Lajista toiseen
Melko yleinen reitti on siirtyminen purjelentoharrastuksen kautta moottorilennon pariin joko mopun kautta tai suoraan. Kevytilmailun puolella taas muun muassa varjoliitopiireistä löytyy kohtuullinen määrä entisiä tai nykyisiä laskuvarjohyppääjiä. Yhteys ja synergia näiden ilmailulajien välillä on helposti miellettävissä, mutta miten sujuvasti vaikkapa laskuvarjohyppääjä siirtyy lentokoneen puikkoihin tai kuumailmapallon kahvaan?
Pitkän ja edelleen jatkuvan laskuvarjouran tehnyt lappeenrantalainen Olli-Pekka Luomajoki on hivuttautunut viime aikoina hyppykoneen lattialta penkkipaikalle ja kokee hyppytaustan helpottaneen melko paljon moottorilentoon siirtymistä. Laskuvarjohan on myös siipi, jonka aerodynamiikka toimii samalla tavalla kuin koneen. Laskukuviot ja loppuveto hoituvat teknisesti samalla tavalla, vaikka tempo ja etäisyydet poikkeavatkin toisistaan. Hyppykoneen kyydissä OoPeelle oli vuosien varrella tullut tutuksi myös pääosa mittaristosta, termistö ja liikennöintiin liittyvät ilmoitukset sekä kommunikointi radiolla.
Siiven lentäminen toimii myös toisinpäin lentäjän siirtyessä laskuvarjon varaan, mutta vapaan putoamisen opetteluun ei sinänsä aiemmasta ilmailukokemuksesta ole hyötyä.
Ilmasta riippuen
Laskuvarjopiireistä löytyy myös yllättävän monia kuumailmapallon kahvaan siirtyneitä. Yksi näistä on nykyään työkseen palloja lentävä ja uusia pilotteja kouluttava Olli Luoma, joka kertoo saaneensa lajin vaihdossa suurimman hyödyn juuri ilmassaolokokemuksesta. Aloitusvaiheessa hänestä pallolla lentämisen hahmottaminen oli helpompaa muun muassa laskeutumisen ja nousemisen osalta. Hyppykokemuksesta oli hyötyä myös laskeutumispaikan arvioinnissa melko yhteneväisen maanopeuden myötä.
Lentokoneissa taas maanopeus on paljon suurempi kuin pallolla tai laskuvarjolla alas tultaessa. Tämä seikka tuli Olli Luomalle esille hänen kouluttaessaan pallolentäjäksi paria purjelentäjää.
–Kun sanoin, että aletaan katsomaan laskupaikkaa, he katsoivat pari kilometriä eteenpäin, kun minä tarkoitin lähes alapuolellamme olevaa peltoa, Olli Luoma kertoo.
Moottorilla ja ilman
Keskustelin pitkään siirtymästä purjelennosta moottorilentoon pitkän linjan purjelentäjän, hyppypilotin ja lentokouluttajan Lasse Lintukankaan kanssa. Hänen kokemuksensa mukaan purjelennon vaatima lentämisen tarkkuus on iso etu moottorilentoon siirryttäessä kaiken muun ohella. Purjekone ei anna anteeksi virheitä, joita moottorin avulla pystytään kompensoimaan. Kone pitää pitää ilmassa lentämällä, ei tehoilla.
Laskuvarjohyppääjänä pystyn allekirjoittamaan tuon purjelentopohjan tuoman lentotaidon. Parhaat ja tarkimmat hyppylentäjät, joiden kyydistä olen vuosien varrella putoillut ovat olleet taustaltaan nimenomaan myös purjelentäjiä, huippuna edesmennyt maailmanmestari Markku Kuittinen.
Omakohtaisesti olen tehnyt syrjähyppyjä kymmenien vuosien laskuvarjoilun ohella aikoinaan mopun puikkoihin lupakirjan sekä muutaman kymmenen lentotunnin ajaksi. Kuluneen vuoden aikana olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaista haavettani moottoroidun varjoliidon opettelusta.
Ajankäyttöongelmat
Mopu-koulutuksessa nöyrää asennoitumista tuki alkuvaiheen koulutuskoneen, Grobin sivutuuliherkkyys ja poljintyöskentelyä lievästi häirinnyt kipsi jalassa, mutta pahvit saatiin silti aikaiseksi useammankin kokeneen kouluttajan myötävaikutuksella. Samalla tuli selväksi myös säännöllisen lentämisen vaikutus harrastuksen mielekkyyteen ja turvallisuuteen. Siihen ei päälajina toiminut aktiivinen hyppääminen antanut mahdollisuutta, joten mopu-lentämiseni jäi muutaman vuoden harrastuksen jälkeen pois kuvioista. Useimmiten hyvä lentokeli on myös hyvä hyppykeli ja lisäksi erilliset harrastekentät loivat haasteen ajankäytölle.
Hyppääminen ja lentäminen poikkeavat niin paljon toisistaan, että kummankin lajin tuntuman ylläpitäminen vaatii jatkuvaa, erillistä tekemistä, toisin kuin vaikkapa purjelento verrattuna moottorilentoon. Vastaavasti varjoliidossa ja hyppäämisessä taas on samalla tavalla toisiaan tukevia elementtejä rinnakkaiseen harrastamiseen.
Asenne kohdilleen
Luulen, että suurimmat vaarat siirryttäessä lajista toiseen saattavat piillä juuri asennoitumisessa. Tätä mieltä oli myös Olli Luoma, joka pohti, että aiempaa ilmailutaustaa omaava oppilas saattaa ajatella ymmärtävänsä toista lajia ja hallitsevansa asioita vanhalta pohjalta. Luoman mukaan myös opettajan on oltava tarkkana, ettei hän puolestaan oleta oppilaan hallitsevan joitain asioita toisen lajin perusteella. Erityistä keskittymistä vaaditaan haitallisten rutiinien ja tekniikoiden poissulkemiseen. Sekä kouluttajan että koulutettavan tulisikin tiedostaa etukäteen näiden ”miinojen” mahdollisuudet.
Aiempi ilmailutausta saattaa tuoda myös ylimääräisiä paineita suorittamiseen. Ajatus siitä, että pitää pystyä välittömästi hyvään suoritukseen voi ajaa väkinäiseen yliyrittämiseen ja sitä kautta myös vaaratilanteisiin koulutuksen aikana. Toisaalta myös ymmärrys siitä, mitä oikeasti voi tapahtua virheiden seurauksena saattaa tuoda kokeneelle ilmailijalle myös jollei haitallista, niin ainakin hidastavaa arkuutta verrattuna suoraan maanpinnalta ponnistaviin kurssilaisiin.
Ilmailussa virheet tekevät helposti isompaa kipeää kuin monissa muissa harrastelajeissa ja pahimmillaan saatetaan myös muut vaaraan. Nöyryys ja kunnioitus on syytä ottaa mukaan uusiin haasteisiin lähtiessä. Voin kertoa, että niitä on ikävämpi hakea kantapään kautta.
Yleisellä tasolla ”ristiin harrastaminen” on toki ilmailulle hyvästä. Koko harrastekentän yhteisöllisyys kasvaa ja hyväksi todetuilla koulutus- sekä turvallisuuskäytännöillä on mahdollisuus siirtyä myös sitä kautta lajista toiseen. Siellähän me kaikki tykkäämme olla, arjen yläpuolella.
Varjon ohjaajasta siivellä lentäjäksi
Ensimmäinen varjoliitohinaus lähtee liikkeelle. Juoksen, juoksen, juoksen ja jalat irtoavat jo hieman maasta. Laskuvarjon käsittelystä selkärankaan on jäänyt pieni painallus jarruista noston ottoon. Tuon virheliikkeen jälkeen sitten kynnänkin pitkään piennarta, kunnes mönkijä keskeyttää vedon ja keräilen itseäni nolona ojan pohjalta.
Vaikka heti varjoliitokoulutuksen alussa tapahtunut hinauskonttaaminen toi ”hyppyherolle” tarvittavaa nöyryyttä asenteeseen, törmäsin vielä muutamassakin otteessa laskuvarjon ohjausrutiineista johtuviin virheellisiin suorituksiin varjoliidintä käsitellessä.
Toki laskuvarjohyppäämisessä ja varjoliidossa oli paljon enemmän samankaltaisuutta kuin erilaisuutta. Mielestäni hyppäämisen parista varjoliitoon siirtyvälle voisi antaa jonkin verran huojennusta koulutusohjelmassa vaadittuun lentomäärään.
Eniten hallitsevaa tarkkuushypyn Suomen mestaria hävetti osumistarkkuus varjoliitimellä. Päähäni ei millään meinannut mahtua ajatus liitimen ylimaallisesta liitokyvystä laskuvarjoon verrattuna, joten lähes kaikki tarkkuuslaskeutumiseni menivät reilusti pitkäksi. Yhtä kaikki, varjon käsittelytemput tuli tehtyä ja loppunäytteeseen löytyi tarvittava tarkkuustasokin Kärkölän pelloilla Ketun Jekin opastuksella.
Moottori selässäkin olen jo tullut kyntäneeksi maata, mutta eiköhän tuo lentoonlähtö jossain vaiheessa ala aukeamaan, kun vaan malttaa juosta, juosta ja juosta.
Timo Toivonen
Ilmailuliiton jäsenten harrastamien lajien jakautuminen harrastajakohtaisesti
1 laji 6771 jäsentä
2 lajia 1178
3 lajia 382
4 lajia 144
5 lajia 52
6 lajia 30
7 lajia 17
8 lajia 4
9 lajia 4
10 lajia 1
11 lajia 5
12 lajia 4
13 lajia 1
1083 liiton jäsentä ei ole ilmoittanut harrastuslajejaan jäsenrekisteriin.
Lajin omaksi harrastuksekseen ilmoittaneiden jäsenten määrät
Autogirolento 8 liiton jäsentä
Kuumailmapallot 66
Simulaattorit 176
Riippuliito 181
Experimental 204
Drone 309
Moottoripurjelento 372
Ultrakevytlento 1004
Varjoliito 1052
Lennokit 1314
Purjelento 1617
Moottorilento 1857
Laskuvarjourheilu 2818
Lähde: Ilmailuliiton jäsenrekisteri SILMARI
