lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Markku Tähkäpään tie maailmanmestaruuteen alkoi Esa- ja Haka-liidokeista

lauantai 29.02.2020
TEKSTI MATTI PYYKKÖ
KUVAT OLAVI LUMES
Markku Tähkäpää

Liidokkimestari Markku Mikael Tähkäpää
s. 9.7.1932 Turku
k 1.6.2019 Turku

 

Lennokkiurheilija Markku ”Tähkä” Tähkäpää kirjoitti vähän ennen kuolemaansa pikku muistelun oman lennokkiuransa alusta, jolloin hän oli 13-vuotias puutarhurin poika Nummenpakalla Turussa.

 

 

”Kareliuksen Reijo sitten kerran oli ostanut lennokin rakennussarjan. Ei se häneltä valmiiksi tullut, mutta puuha sai minut innostumaan. Kototöistä saimme veljeni Martin kanssa viikoittain muistaakseni 20 mk. Ne rahat alkoivat minulla huveta lennokkitarvikkeisiin alkaen vuodesta 1945. Martti säästi ja vei pankkiin.

 

Ensimmäisen sarjani ostin Wiklundilta. Se ei tullut valmiiksi, kun taito ja liima loppuivat. Seuraavan sarjan ostin Turun Rautakaupasta torin toiselta kulmalta. Se maksoi jo enemmän. Kuitenkin olin torilla myymässä lauantaisia, myymättä jääneitä puutarhatuotteita. Isä oli luvannut, että jos saan jotain myytyä, saan 10 % pitää itse. Myin kaiken ja oikaisin suoraan rautakauppaan ostoksille. Rakennussarja oli nimeltään ”Esa”. Sarjassa oli liimaa pullossa. Sitä otin tikulla ja se riitti jotenkuten. Esa tulikin valmiiksi. Se oli liidokki, siis moottoriton lentolaite, jonka lentokyky perustui siiven kantokykyyn.

 

Tuskin oli päällystyspaperin liima kuivunut, kun jo ulko-ovelta työnsin sen liitämään. Nätisti liitikin – Iso-Rasin lehmälaitumen piikkilankaan. Paperia halkesi ja liima oli loppu, mutta kekseliäisyys ei. Kärpäspaperilla paikkasin, kun ensin raavin raadot pois. Lennätin sitten ylempänä mäellä. Myin sen Esan jollekin, ja rakennusvuoroon tuli suurempi ”Haka”. Näistä alkoi suuritöinen ura, joka johti maailmanmestaruuteen ja lukemattomiin ystävyyssuhteisiin”.’

 

 

Markku Tähkäpään saavuttaman, vuoden 1959 Belgian MM-kilpailujen liidokkien joukkuemestaruuden, monien SM-voittojen ja lukemattomien pikkukisavoittojen lisäksi Tähkäpää teki huiman määrän työtä lennokkikerhojen vetäjänä. Tähkäpään varsinainen pääkerho oli Lennokkikerho Kärpänen, jonka kerhotila oli Auralan kansalaisopistossa. Muistaa pitää myös pitkä rupeama Oldtimer-lennokkien parissa ikämiehenä, vuosittaisine kisamatkoineen Ruotsiin, jonka Old-timer -yhdistyksen arvostettu jäsen hän oli.

 

Enempää muisteluita ei Markku ehtinyt kirjoittaa, vaikka kertoikin niitä kilpailumatkoilla valtavat määrät. Yksi kaikkien aikojen taitavimmista ja ahkerimmista liidokinrakentajista on poistunut joukostamme. Markku Tähkäpään urheilullinen olemus ja huipputyylikkäät liidokit muistetaan vieläkin kaikilla mantereilla. Hänen viimeksi rakentamansa liidokki, K. Vuoripalon ”Virtaviiva IV” tuli muuten valmiiksi mutta jäi päällystämättä siihen varatulla ensiluokkaisella lennokkisilkillä.