lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Liidinlajien turvallisuus oli hyvä vuonna 2020

maanantai 12.04.2021
TEKSTI LIIDINTOIMIKUNTA
KUVAT JUKKA PULKKINEN JA VISA-MATTI LEINIKKI
Talvilentoon varustaudutaan hyvillä vaatteilla ja pilvisenä päivänä voi myös varautua varjokatoon laskeutumisessa.

 

Liidinlajien turvallisuus oli Suomessa hyvä myös vuonna 2020 eikä vakavia onnettomuuksia tapahtunut. Seuraavassa on kooste Suomen onnettomuusraporteista ja lisäksi katsaus erittäin suuren liidinmaan, Saksan tilanteeseen. Varjoliidon vaaratilanteet itse lentämisen osalta ovat samantyyppisiä kaikissa liidinmaissa.

 

 

Rinnelento kasvattaa suosiotaan ja sen yhteydessä on metsään laskeutumisia puskaradion mukaan tapahtunut useita.

 

Rinnelennon starttipaikalla voi olla vilkasta. Rinnelentosääntöjen hallitseminen on pakollista.

 

Yksi virallinen raportti on tehty tapauksesta, jossa tuuli oli lentokelpoinen ja lentäjä starttasi rinteestä, jonka päällä on tiheä mäntymetsä. Lentäjä lensi rinnetuulessa, kunnes rivakka tuulenpuuska työnsi liitimen metsän ylle. Yritykset lisätä vauhtia speed baria polkemalla eivät onnistuneet, koska poljin ei liikkunut. Speed barin kääntöpyörä oli pyörähtänyt kierroksen ja jumiutunut, joten lentäjä ajautui metsän päälle. Siellä turbulenssi ruttasi siiven toisen puolen, jonka lentäjä onnistui avaamaan jarrulla juuri ennen osumistaan puuhun. Siipi jäi kiinni puun latvaan ja lentäjä osui runkoon. Hän pääsi lopulta alas muiden paikalla olleiden lentäjien antamalla narulla.
Tapauksen syynä oli puutteellinen lentoonlähtötarkastus.

 

 

Metsään laskeutumisessa lentäjä harvoin loukkaantuu, mutta suuri riski liittyy myös puusta laskeutumiseen. Lisäksi niillä rinnepaikoilla, jotka ovat meren tai järven rannalla, on valppaana seurattava kelin kehittymistä, jotta vältetään lasku veteen.

 

Startti on riippuliidossa tarkkuutta vaativa vaihe. Eriomaisessa hinausstartissa Nuutti Korpimäki. Kuva: Visa-Matti Leinikki

 

Laskussa loukkaantumisia

Moottoroidun varjoliitimen oppilasta koulutettiin hyvässä säässä ja ohjeita annettiin radiolla aiemmin seitsemän vapaalentoa tehneelle oppilaalle. Lentoonlähtö onnistui hyvin, mutta metrin korkeudella oppilas vähensi kaasua, siipi vajosi ja moottorin kehikon alaosa osui maahan. Oppilas lisäsi kaasua ja siipi liikkui maan myötäisenä Opettaja antoi ohjeet keskeyttää lento. Oppilas ei laskeutunut, vaan kaasutti ja korkeus kasvoi, kunnes muutaman metrin korkeudella tehot taas laskivat ja siipi vajosi ja lentäjä kaasutti uudelleen. Tämä toistui viisi kertaa, kunnes oppilas osui maahan jalat ja häntäluu edellä. Paramoottorin kehikko ja potkuri vaurioituvat. Oppilas käveli takasin lähtöpaikalle ja valitti kipua selässä.

 

Tapauksen syynä oli kaasun epätasainen käyttö, joka aiheutti kertautuvan heiluriliikkeen. Ohjeistus on ollut ilmeisen puutteellista ennen lentoa. Toisessa tapauksessa varjoliitäjä sakkasi loppulähestymisen aikana noin viiden metrin korkeudelta peltoon. Syynä oli liiallinen jarruttaminen lentäjän pelästyttyä finaalissa läheisiä voimalinjoja. Ohjaaja oli laskun jälkeen tajuissaan ja kuljetettiin sairaalaan kuvattavaksi. Valppautta laskukierroksen suunnitteluun!

 

 

Ilmatilan aktivointi ja kentän käyttö

Ilma-alus oli lentosuunnitelman mukaisella matkalennolla ja lähestyi VFR-ilmoittautumispaikkaa, kun lentäjä havaitsi lähistöllä lentävän varjoliitäjän. Ohjaaja kysyi lennonjohdolta asiasta. Varjoliitäjä myös havaittiin myös kiikareilla lennonjohdosta. Alueella oli tilapäinen vaara-alue, joka ei ollut aktiivinen. Varjoliitäjään saatiin yhteys, häntä käskettiin laskeutumaan ja toimijaa pyydettiin aloittamaan prosessi tilapäisen vaara-alueen aktivoimiseksi. Aktivointi oli unohtunut.

 

Vaara-alueella oli harrastettu varjoliitotoimintaa ilman, että aluetta oli aktivoitu. Asia kävi ilmi, kun toimija soitti illalla torniin peruakseen alueen toiminnan loputtua. Alueen käyttäjä oli soittanut aiemmin ja tiedustellut voiko alueen aktivoida. Lennonjohdosta oli vastattu myöntävästi heidän puolestaan. Alueen käyttäjä oli olettanut, että alue on aktivoitu lennonjohdon luvalla ja lennonjohto oletti, että puhelinsoitto oli ennakkokysely ja että alueen aktivointi tapahtuisi sovitun toimintamenetelmän mukaan AMC:n kautta.

 

Toisessa tapauksessa lentäjä lähti lentämään itse rakentamallaan kevyellä moottoroidulla riippuliitimellä kentän nurmialueelta kiitotien ulkopuolelta, kun lentokenttä oli suljettuna. Supplementin mukaan kiitotien käyttö oli kielletty. Raportoija oli epävarma rikkoiko lentäjä sääntöjä, mutta teki kuitenkin raportin, koska oli kertonut lentäjälle ennen lentoon lähtöä kentän olevan suljettu. Sama toistui seuraavalla viikolla.

 

Kaikissa yllä mainituissa tapauksissa olisi tietysti pitänyt noudattaa sääntöjä ja sovittuja rutiineja. Liidintoimikunta toivoo, että lajien turvallisuushavainnoista raportoiminen olisi vilkkaampaa. Toivottavasti Ilmailuliiton turvallisuustoimikunnan käynnistämä kerho-SMS-mahdollisuus otetaan laajasti käyttöön. Muistettakoon, että se ei korvaa virallista raportointia.

Keskimmäinen lentäjä on starttamassa, muut odottavat vuoroaan.

 

Lentämisen vaaratilanteet ovat samantyyppisiä kaikissa maissa

 

Saksan liidinlajien liitto DHV julkaisee vuosittain oman vaaratilanneraporttinsa omassa lehdessään. Varjoliidon raportti 2020 ei ole vielä valmis, luvut ovat vuodelta 2019. On hyvä muistaa, että DHV:ssä on jäseniä yli 39 000, näistä varjoliitolisenssejä 36 000.

 

Varjoliitoilmoituksia kertyi 235, joista loukkaantumisia 120 ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia 11. Ilmoituksista 11 liittyy starttijärjestelyihin, ja suositus onkin huolellinen punosten ja siiven tarkistaminen ennen siiven ylös vetoa. 58 ilmoitusta liittyy starttiin ja lentoonlähtöön. Erityisesti epätasaisella alustalla ja heikossa tuulessa on tärkeää katsoa tarkkaan, missä siiven levittää ja mitä esteitä juoksureitillä voi olla. Takaperin siiven ylösveto on suositeltavaa hyvissä olosuhteissa, mutta perinteinen etuperin aloitus on parempi vaihtoehto etenkin heikolla tuulella tai jyrkässä rinteessä.

 

31 ilmoitusta liittyy lennon alkuvaiheeseen ja säähän. Ennen lentoonlähtöä tulee varmistaa olosuhteet sääennusteen lisäksi seuraamalla toimintaa hetken sivummalta: tuulen voimakkuus ja suunta, pilvet, termiikki ja mahdollisesti jo ilmassa olevat liitäjät. Havaintojen perusteella on helpompi tehdä päätös omasta lentämisestä.

 

50 ilmoitusta liittyy siiven ruttaamiseen. 13 tapauksessa ruttua ei saatu auki ja seurauksena oli hallitsematon spiraali. Kun siipi menee hallitsemattomaan spiraaliin, on yleensä paras vaihtoehto heittää pelastusvarjo välittömästi, koska G-voimat kasvavat nopeasti suuriksi ja lentäjä voi jopa menettää tajuntansa.

 

Yhteentörmäyksiä sattui neljä. Yhteisessä nostossa on pysyttävä valppaana ja laskukuviotkin on tehtävä muiden kanssa samaan suuntaan. Yli 80 ilmoitusta liittyy laskukierrokseen ja laskeutumiseen. Liidinlajeissa laskeudutaan usein myös maastoon ja lasku pitää tehdä sen vaatimalla hartaudella. Jos korkeus tuntuu vielä riittävän yhteen 360:een, on se parasta jättää tekemättä, jotta viimeisistä kaarroista ei tule hätäisiä liian matalalla. Varmista siis rauhallinen laskeutuminen pitkällä finaalilla ilmatilaa tarkkaillen.

 

Spinni ja siiven sakkaaminen johtivat 18 ilmoitukseen. Lentäjä voi epähuomiossa ohjata kaarrossa sisäpuolen jarrulla, kun oikea tapa on säätää kaartoa kaarron ulkopuolisella, mikä estää sisäkurvin siivenpuolen sakkaamisen. Kovassa kelissä on huomioitava pölypyörteiden ja kovan termiikin aiheuttama vaara maassakin.

 

Riippuliitoilmoituksia 2019 (2020) kertyi 20 (8) kappaletta ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia 1 (0). Ilmoituksista 7 liittyi lentoonlähtöön, 3 esteisiin osumiseen, 2 esteisiin finaalin aikana ja 8 laskukierrokseen ja itse laskuun. Valjaiden ripustuksen tarkistaminen on elintärkeä vaihe lähtövalmisteluissa. Startissa on kiinnitettävä huomiota kohtauskulmaan ja siihen, että siipi lepää tasaisesti tuulessa. Jos toinen siipi valuu alemmas startissa, vaatii se nopeaa korjausliikettä, mikä voi johtaa yliohjaamiseen.

 

Laskukierrokseen pätevät samat vaatimukset kuin varjoliitimelläkin. Finaali tulee olla suorassa linjassa, keho suoristetaan makaavasta asennosta pystyyn ajoissa, kohtauskulman nosto rauhallisesti loppuliu’ussa ja lopputyöntö (sakkaus), joko tasaisesti juosten tai reippaasti paikalleen pysähtyen.

 

Lentorutiini ja huolellinen tutustuminen uusiin varusteisiin (siipi ja valjaat) vähentävät tapaturmien riskiä. Me voimme itse valita tapamme harrastaa: Taitava lentäjä voi selvitä tilanteesta, mihin varovainen lentäjä ei koskaan joudu.