Ping – puhelimeen tulee viesti mutta lukulasit ovat jääneet autoon ja siristäminen ei enää auta, niin kuin se teki vielä pari vuotta sitten. Aku Ankkaakaan ei pysty lukemaan kuin ulkona auringonpaisteessa ja kellonajasta ei meinaa saada mitään selvää.
Ikänäkö (tai oikeastaan näkemättömyys) ilmenee vähitellen lisääntyvänä vaikeutena lukea pientä tekstiä läheltä. Lukeminen onnistuu tiettyyn rajaan asti viemällä kohdetta kauemmaksi. Usein optikolle tai silmälääkärille hakeudutaan viimeistään siinä vaiheessa, kun käsien pituus ei enää riitä sanomalehden viemiseen tarpeeksi kauas. Useat huomaavat lähinäön ongelmat myös kartan tekstien tai purkkien kyljessä olevien tuoteselosteiden lukuvaikeuksina.
Ilmailija huomaa valitettavasti ongelman lentokoneen mittarien tai hallintalaitteiden lukemisessa ja tietysti myös ilmailukarttojen lukemisessa. Eipä tuo lentopäiväkirjan täyttäminenkään tahdo sujua ilman laseja. Laskuvarjohyppääjät ja liitäjät pärjäävät hieman pidempään ilman laseja mutta pikkuhiljaa korkeusmittarin lukemat alkavat myös kevytilmailijalla hämärtää.
Ikänäkökamppailua laseilla
Ikänäön ilmaantuessa jotkut hankkivat itsenäisesti edulliset pluslasit ja näkevät niillä paremmin. Itsekin aloitin 0,5:stä edeten tuonne 1,5:n huitteille niin sanottujen tiimarilasien kanssa. Niitä olikin sitten joka paikassa, ei pelkästään työpaikalla, mökillä ja autossa, vaan jopa eri huoneissa kotona ja silti ne tuntuivat olevan aina hukassa. Todennäköisesti nämä halvat lasit myös heikensivät näkökykyä entisestään. Järkevintä olisikin käydä ensimmäisiä laseja tarvittaessa joko optikolla tai silmälääkärillä, etenkin jos aiempia silmätutkimuksia ei ole tehty. Tällä tavoin päästäisiin riittävän ajoissa näköä uhkaavien sairauksien jäljille, joita ovat esimerkiksi silmänpainetauti glaukooma ja verkkokalvon rappeuma ym.
Valitettavan paljon näitä tiimarilaseja käytetään myös lentotoiminnassa. Yksi suurehkon hyppykerhon piloteista kertoi poistaneensa juuri koneen ovitaskusta nipun erivahvuisia laseja roskikseen. Kyllä lentäminen oikeasti on sen verran vaativaa hommaa, että lasien pitäisi olla asianmukaiset ja henkilökohtaisesti optikolta hankitut. Näin ainakin hyppykoneen matkustaja toivoisi.
Erityisesti näkökykyyn vaikuttavat muun muassa säästä ja pimeydestä johtuvat erityisolosuhteet. Eikä välttämättä kyseessä ole vain huonot olosuhteet, koska myös kirkkaalla auringonpaisteella käytettävien aurinkolasien pitäisi olla mittari-/karttalukukelpoiset eli ikänäön vaivatessa vahvuuksilla.
Oman säätönsä tuo myös korjaamistarve sekä kauko- että lähinäköön. Lentäjäkaverini kertoi tilanteesta, jossa hän oli ollut kyydissä, jossa pilotti vaihtoi tilanteen mukaan päähänsä joko kaukolasit tai lähilasit. Ei kuulosta kovin turvalliselta, etenkin kun jouduttiin kuulemma tekemään ylösveto siksi, että päähän oli laskun ajaksi unohtunut väärät lasit.
Tällaisessa tapauksessa voidaan käyttää myös kaksiteholaseja, joiden yläosassa on kauas katsomiseen tarvittava korjaus ja linssin alaosassa tarvittava lähikorjaus. Niin sanotuissa progressiivisissä laseissa tuo lähikorjauksen ja kaukokorjauksen välinen raja on häivytetty, mutta siihen totuttelu voi kestää aikansa ja näkisin, että sillä on pieni riskimahdollisuus myös lentämisen suhteen.
Laseista eroon
Siihen nähden, että meitä ikääntyneitä ilmailun harrastajia on melkoisen paljon, on näköongelmien korjaaminen leikkauksella melko harvinaista. Liekö syynä se, että leikkauksen pelätään sisältävän liian suuria riskejä vai ajatus lentobudjetin menettämisestä hinnakkaan operaation vuoksi? Jälkimmäiseen muistuttaisin siitä, ettei tuo lasienkaan uusiminen ihan halpaa ole, etenkin kun lisäksi tarvitaan myös vaikkapa aurinkolasit omiin vahvuuksiin hiotuilla linsseillä.
Omalta kohdaltani tuskastuminen näön heikkenemiseen alkoi jo vuosia sitten, kun epäilin, että osumatarkkuuden puute hyppykisoissa saattoi johtua osittain myös ikänäöstä. Lasien kanssa välppääminen hyppytoiminnassa on lähes mahdoton tehtävä, kuten myös muissa harrastuksissani laitesukelluksesta metsästykseen. Normaalielämässä auton mittarit alkoivat hävitä näkyvistä ja kaupassa ostokset piti tehdä ilman hintavertailua puhumattakaan siitä, että ne lasit eivät koskaan olleet siellä, missä niitä tarvitsi.
Viime vuoden puolella olin riittävän tuskastunut asiaan ja lasit olisi joka tapauksessa pitänyt päivittää, joten lähdin selvittelemään mahdollista silmäoperaatiota. Luulin alkuun, että laserilla ei tehdä ikänäkökorjauksia, mutta kyllä vaan niitä tehdään. Silloin hyödynnetään niin sanottua monovision ilmiötä, jolloin toinen silmä laseroidaan hieman miinukselle ja sillä näkee lähelle. Toinen silmä taas leikataan nollaan, jolloin sillä näkee kauas. Tällaiseen lievään silmien eriparisuuteen tottuu melko pian. Monovision ilmiötä voi kokeilla piilolaseilla ja esitutkimuksessa eri vaihtoehtoja voidaan havainnollistaa koesangoin.
Jos laserleikkaus ei jostain syystä ole sopiva menetelmä, toisena vaihtoehtona on linssileikkaus, mikä tehdään pääasiassa ikänäköisille. Korkeatasoinen ja potilaalle oikein suunniteltu ikänäköleikkaus mahdollistaa useimmille näkemisen niin kauas, keskietäisyydelle kuin lähellekin ilman silmälaseja. Ikänäköleikkauksessa parhaat tulokset saavutetaan yleensä leikkaamalla molemmat silmät.
Linssileikkauksessa silmän oma linssi vaihdetaan uuteen linssiin, joko yksitehoiseen tai moniteholinssiin. Linssileikkaus sopii erityisen hyvin yli 50-vuotiaille sekä kaikille, joilla on alkavia kaihimuutoksia. Jos silmissä on suurempaa hajataitteisuutta, voidaan parhaan mahdollisen näöntarkkuuden varmistamiseksi valita hajataitteisuutta korjaavat linssit.
Suurelle osalle potilaista korkeatasoiset yksiteholinssit ovat paras vaihtoehto. Samoin kuin laserleikkauksessa, tehdään silmät eriparisiksi yksiteholinsseillä, jolloin toinen silmä näkee lähelle ja toinen kauas. Suurin osa potilaista tottuu tähän muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Vaihtoehtoisesti voidaan silmän sisälle harkita laitettavaksi niin sanottu mukauttava linssi tai moniteholinssi. Keinomykiö moniteho-ominaisuudella tai mukautuvalla ominaisuudella ei anna välttämättä yhtä hyvää näön tarkkuutta lähityöhön kuin hyvätasoiset perinteiset silmälasit. Leikkaustekniikka on sama kuin kaihileikkauksessa. Potilaat, joille on tehty linssileikkaus eivät siten enää myöhemminkään tarvitse kaihileikkausta.
Elämää uusin silmin
Omalta osaltani lähtökohtana oli hoitaa homma laserilla, mutta esitutkimuksissa selvisi, että toisen silmäni verkkokalvon sidekudoksen sekä matalien silmäkammioitteni takia onnistuneeseen lopputulokseen pääseminen on sen verran epävarmaa, että suositeltavampaa oli tehdä linssileikkaus.
Perusteellisia esitutkimuksia tehtiin Turun Silmäexperteillä kahtena eri päivänä ennen leikkausta ja siinä selvisi monenmoista asiaa, joiden takia olisi pitänyt kyllä käydä jo aiemmin tutkimuksissa. Edellä mainittujen ahtaiden silmäkammioiden lisäksi havaittiin orastava glaukooman mahdollisuus ja myös se, että vasen silmä oli johtava silmäni, vaikka olin ikäni muun muassa kätisyyden perusteella olettanut oikean silmän vahvemmaksi. Tästä johtuen päädyimme ratkaisuun, jossa vasen silmä säädetään kaukoetäisyyteen ja oikea silmä lukuhommiin. Samalla laitettiin toiseen linssiin pieni hajataittokorjaus, josta myöskään ei ole ollut havaintoa ennen tutkimuksia.
Leikkauspäivänä tehtiin viimeiset tutkimukset, puudutettiin silmät ja sain rentoutumiseen diapamia. Itse leikkaus tapahtui paikallispuudutuksessa ja kesti puolisen tuntia. Leikkauksessa silmään tehtiin muutaman millimetrin viilto ja silmien omat linssit eli mykiöt hajotettiin, imettiin pois ja vaihdettiin tekomykiöt tilalle. Leikkaus oli täysin kivuton ja näkö palautui heti. Toki pupillit oli laajennettu paistinpannun kokoisiksi ja olivat sitä kautta arat valolle, mutta tunnin verran leikkauksen jälkeen oli lupa poistua kotia kohti silmät kupitettuina. Kupit olivat sen takia, ettei vahingossakaan tulisi hinkattua leikkaushaavoja. Silmät piti suojata myös ensimmäisinä öinä, joten ensimmäistä kertaa tuli myös nukuttua hyppylasit päässä.
Itseäni arvelutti eniten uusien linssien vaikutus stereonäköön, mikä on erityisesti omassa lajissani merkitsevä ominaisuus. Tätä testailin välittömästi leikkauksen jälkeen ja huojentuneena totesin kaiken olevan kunnossa sen suhteen.
Riskinä on myös se, että aivot eivät adaptoidu eriparin linsseihin, mikä ilmenee noin viidellä prosentilla leikatuista. Itselläni adaptoituminen on käynyt sujuvasti. Lähinäkö alkoi toimia heti mutta kaukonäkö tietyille etäisyyksille ei toimi normaalisti, kun oikea lähisilmä ei lähde vielä tukemaan vasenta. Pimeä ei ole ongelma, mutta hämärän rajamailla on silmillä vielä hakemista, kuten tietynlaisessa loisteputkivalaistuksessa. Adaptoitumisprosessi saattaa kuitenkin kestää useita kuukausia, joten uskon vahvasti, että myös tämä puoli tulee kuntoon.
Laskuvarjohyppääminen sujuu eikä maan lähestymisvaiheessa ole minkäänlaista syvyyden hahmotusongelmaa. Mielenkiinnolla odotan tulevan kesän kisoja ja toiveissa olevaa osumatarkkuuden lisääntymistä uusien silmien myötä!
Timo Toivonen – maajoukkuetason urheilija
Timo Toivonen on 59-vuotias uttilainen ilmailuharrastaja, joka on käynyt hyppykurssin 1979. Hyppyjä on kertynyt reilut 6 800 ja hän on ollut maajoukkue-edustajana tarkkuushypyissä yhtäjaksoisesti vuodesta 1988 lähtien. Useiden SM- ja PM-mitaleiden lisäksi parhaana saavutuksena on maailmancup-osakilpailun kolmas sija.
Toivonen on aiemmin harrastanut myös moottoripurjelentoa ja on parasta aikaa opettelemassa moottoroitua varjoliitämistä. Hän on ollut osallisena myös laskuvarjohypyn ja kuumailmapallonousun korkeusennätyksissä. Ilmailun lisäksi Toivonen on ollut maajoukkuetehtävissä painonnostossa, josta hänellä on myös SM- ja PM-mitaleita.
