Nyt on korkea aika varmistaa Suomen lentokenttäverkoston säilyminen
Suomen ilmailuliiton strategian yksi pääalue ovat ilmailupaikat. Näitä ovat lentokentät, lennokkikentät, vesilentosatamat ja laskuvarjohyppyalueet. Suuri osa ilmailun kaikista lajeista tukeutuu lentokenttiin, jotka ovat myös maamme saavutettavuuden ja huoltovarmuuden kannalta välttämättömiä.
Avasimme asiaa jo elokuussa vaatimalla valtiolta lentokenttien ja yleisilmailun huomioimista budjetoinnissa ja seuraavassa hallitusohjelmassa. Vaalit ovat lähestymässä, ja asia on syytä nostaa keskusteluun kaikkialla Suomessa.
Valtion tasolla tie-, meri- ja rautatieliikenteen operatiivinen vastuu on osoitettu Väylävirastolle. Ilmailussa tätä vastuuta ei oIe osoitettu millekään taholle. Liikenne- ja viestintäministeriö on siirtänyt jopa vastuullaan olevan lentokenttien kehitysrahoituksen Traficomin päätettäväksi. Asetelma näyttää erikoiselta, kun valvova viranomainen päättää myös budjettirahoituksesta.
Ruotsin malli näyttää toimivammalta. Suomen väylävirastoa vastaava Trafikverket vastaa kaikista liikennelajeista, riippumatta omistuksesta. Vertailun vuoksi Finaviaa vastaava Ruotsin Swedavia investoi kymmeneen lentokenttäänsä 4,2 miljardia euroa vuosina 2016–2025. Viime vuonna investoinnit olivat noin 183 miljoonaa euroa.
Ruotsin 26 kunnalliselle lentokentälle on myönnetty vuosittain valtion kehitystukea 37–57 miljoonaa ja ylläpitoon noin 7 miljoonaa euroa. Tämä on mahdollistanut tehokkaan ilmatieverkoston ylläpidon ja kehittämisen Suomen tapaan harvaan asutussa Ruotsissa.
Suomessa Finavian ulkopuolisille lentokentille on vakiintunut vuosittainen kehitystuki 900 000 euron tasolle, joka vastaa noin 200–300 metriä moottoritietä. Käytännössä tuet ovat aina menneet vanhoille Finavian lentoasemille, joita kaupunki tai muu taho nykyään hallinnoi. Traficom hylkäsi tänä vuonna ylläpitoa varmistavat hakemukset. Rahoitus lentokenttäverkostolle on täysin riittämätöntä, mikä on uhka myös Suomen kilpailukyvylle.
Ilmailun infrastruktuurin rahoitus on Suomessa hajanainen. Valtio ei ole panostanut asiaan kokonaisvaltaisesti. Valtionyhtiö Finavia ylläpitää ja investoi omille kentilleen, mutta tämä raskas toimintamalli ei sovellu kaikille kentille. Onneksi Suomessa on lähtenyt käyntiin uusien toimintamallien kehityshankkeita, ja pienkentät ovat yhdistämässä voimiaan. Myös liikenneministeri Harakka lupasi syksyllä, että valtio varmistaa lentokenttien tulevaisuuden.
Ilmailu ketteröityy ja on tulevaisuudessa todennäköisesti ekologisin matkustustapa. Suomessa on taattava lentopaikkojen säilyvyys ja verkoston toimivuus. Kiitoteitä on Suomen alueellisilla lentokentillä 50–100 kilometriä. Niiden kunnossapito ei juuri näy Väyläviraston taseessa, mutta yksityisen kaupungin omistamalle kentälle menoerä on suuri.
Ilmailu on huomioitava tulevassa Suomen valtion budjetissa ja hallitusohjelmassa. Ilmailu tulee sisällyttää Väyläviraston vastuisiin kokonaisvaltaisen suunnittelun ja kehittämisen takaamiseksi Ruotsin Trafikverketin mallin mukaisesti. Suomen lentokentille Trafikverket tuskin myöntää tukea.
Timo Hyvönen
Kirjoittaja on Suomen Ilmailuliiton puheenjohtaja.
