lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Lassi Nurila niittää menestystä F3A-taitolennokkien kanssa

keskiviikko 15.04.2020
TEKSTI KIRSI SEPPÄLÄ
KUVAT ESA EIROLA
Arvokilpailuissa lennokit katsastetaan, jotta varmistutaan kaikkien käyttävän sääntöjenmukaisia välineitä. Kuvassa lennokkia punnitaan niin, että jokaisen pyörän alla on anturi.

F3A-taitolennokkeja lennättävän ja rakentavan Lassi Nurilan viime vuoden menestys häikäisee.

 

Urheilutoimittajain Liiton vuoden 2019 ilmailu-urheilija, Suomen Ilmailuliiton vuoden urheilija, MM-kilpailuiden kuudes, maailmancupin kokonaiskilpailun toinen ja Pohjoismaiden mestari. Maailmancupin osakilpailuvoitot Ranskassa, Itävallassa ja Tsekissä sekä neljäs sija Belgiassa. Kirsikkana kakussa on Suomen mestaruus. Miltä saavutukset tuntuvat, Lassi Nurila?

 

–Vuoden ilmailijan valintaa olen seurannut nuoresta asti vuosien ajan. Unelmani on ollut, että tulisin valituksi, vuodesta 2002 RC-lennokeilla kilpaillut Lassi Nurila paljastaa.–Kun ensimmäisen kerran saavutin kilpailuissa menestystä, mistä olin pitkään haaveillut, tuntui aivan hullulta. Nykyään tämä ei enää ole niin ihmeellistä. Enää voi oikeastaan mennä vain alaspäin, Nurila kertoo.

 

Peruslentämisen pitää sujua

Nurila harjoittelee kilpailuohjelmaa pienellä tikkukoneella oppiakseen ohjelman ulkoa. Tikkukoneellakin lennon pitää näyttää samalta kuin oikea lentäminen. Peruslentäminen on tärkeää, sillä sujuvasta lentämisestä palkitaan kilpailuissa. Suorituksessa kiinnitetään huomiota säteiden samanmittaisuuteen ja rytmiin.

 

–Harjoitellessani käyn läpi lentämistä eli sitä, miltä siivet näyttävät eri asennoissa, kun lennän ylälinjaa tai alalinjaa. On tärkeää tietää, miltä siivet näyttävät, ennen kuin lähtee tekemään esimerkiksi silmukkaa. Jos liikkeeseen lähtiessä siivet ovat vinossa, liikettäkin joutuu korjaamaan koko ajan, Nurila kertoo.

 

– Mietin lennättäessäni säteitä. Esimerkiksi neliösilmukassa jokainen kulma on samalla säteellä. Jos tuulee tietystä suunnasta tai mennään lennokilla ylös- tai alaspäin, tiedän, että jokin kulma pitää vetää tai työntää tiukempaan niin, että säde tulee sellaisena kuin haluan. Tuulen voima pitää kompensoida säteellä, hän selventää.

 

–Perusjuttu on, että suorat linjat ovat samanmittaiset. Suorien pitää olla selkeitä, mutta ne kannattaa tehdä tarpeeksi lyhyiksi, jolloin ne saa saman mittaisiksi. Jos suorat ovat liian pitkät, virheistäkin tulee helposti suuria. Kierrenopeuksienkin pitää olla samat, Nurila vinkkaa.Onnistunut suoritus on kaikkien näiden yhdistelmä.

 

–Esimerkiksi kun neliösilmukassa joka sivulla tehdään puolikierre, kannattaa tehdä rauhallinen, iso säde. Tuomareiden on vaikea erottaa säteiden eroavuutta. Kun säteen tekee tarpeeksi isona ja rauhallisena, se näyttää hienolta. Tällöin suorat osat jäävät lyhemmäksi. Tehdään neliösilmukka, kone pystyyn, lyhyt suora pätkä väliin, puolikierre, samanmittainen suora, taas iso säde, suora ja uudelleen puolikierre, Nurila kuvailee.

 

Mielikuvaharjoittelua ja liikuntaa

Nurila kertoo pyörittelevänsä perusjuttuja mielessään. Mielikuvaharjoittelun avulla hän tietää, että lennättäminen menee siten, kuin hän haluaa.

 

–Harjoitellessani käyn läpi ohjelmaa siten, kuin yritän toteuttaa sen taivaalla. Tarpeeksi taitavilla lennättäjillä riittää, että tietää miltä haluaa lennättämisen näyttävän ja sitten vain toteuttaa sen taivaalla, Nurila kertoo.Lennättämisen ja mielikuvaharjoittelun lisäksi Nurila pitää fyysisestä kunnostaan huolta.

 

–Harrastan liikuntaa. Käyn pyörälenkeillä ja hiihtämässä. Se on vähäistä, mutta yritän pitää itseni hyvässä kunnossa niin, että jaksan pitkät kilpailupäivät.  Olen miettinyt kilpailuissa jaksamista ruokavaliosta ja nukkumisesta lähtien. Ne ovat tärkeitä varsinkin silloin, kun kilpailureissut ovat pitkiä, Nurila toteaa.

 

Tunnetut ja tuntemattomat ohjelmat

Kilpailuohjelma F3A-taitolennokeilla kestää enintään kahdeksan minuuttia. Aika alkaa siitä, kun avustaja laittaa koneen kiitoradalle. Viimeisen liikkeen pitää loppua taivaalla, kun kahdeksan minuuttia tulee täyteen.

 

–Yksi arvostelukriteereistä on sulavuus ja näyttävyys. Ohjelmaan kannattaa käyttää koko sille varattu aika ja näyttää tuomareille, että lennättäminen on kontrollissa, Nurila täsmentää.

 

Kilpailuohjelmia on kahdenlaisia. Tunnetut ohjelmat ovat etukäteen tiedossa olevia ohjelmia. Tuntemattomissa ohjelmissa arvotaan tietokoneella liikkeet, jotka sisältyvät kilpailusuoritukseen. Tuntemattomissa ohjelmissa on 17 liikettä. Kilpailijat tietävät ennalta, millaisesta valikoimasta liikkeitä kone arpoo ohjelmaan tulevat. Näin ollen tuntemattomien ohjelmienkin liikkeitä pystyy harjoitella.

 

Tuntemattomat ohjelmat ovat kuitenkin erittäin vaikeita, koska niissä tehdään sellaisia liikkeitä, joita tunnetuissa ohjelmissa ei tehdä. Tuntemattomissa ohjelmissa ajetaan tunnettuja ohjelmia enemmän kyljellään geometriaa, esimerkiksi tehdään kyljellään kolmiosilmukoita ja kuubalaisia kaseja.

 

Finaalissa on usein kaksi tuntematonta ohjelmaa, joiden tulokset lasketaan mukaan lopputuloksiin. Jos tunnetuilla ohjelmilla kilpailtaessa ajetaan kolme kierrosta, huonointa suoritusta ei lasketa mukaan.Kilpailijat saavat tuntemattoman ohjelman tietoonsa semifinaalia edeltävänä iltana, joten he eivät ehdi harjoitella kyseistä ohjelmaa kertaakaan ennen kuin esittävät sen. Näin arvokilpailuissa saadaan tulosten ratkaisemisen kannalta merkittäviä eroja kilpailijoiden välille.

 

–Kaikki harjoittelevat tunnettuja ohjelmia, ja niissä kilpailijoiden väliset erot ovat erittäin pieniä. Jos itselläni ei ole mestaruutta tullut, se on jäänyt tuntemattomasta ohjelmasta kiinni. Koska tuntemattomat ohjelmat ovat kilpailuissa ratkaisevia, ja minun pitäisi keskittyä niihin enemmän, Nurila toteaa.

 

Muutoksia kilpailusääntöihinEM- JA MM-finaaleissa on ollut aiemmin kaksi tunnettua ja kaksi tuntematonta ohjelmaa. Sääntöä on muutettu niin, että kilpailuissa ajetaan vain yksi tunnettu ohjelma ja kaksi tuntematonta ohjelmaa. Kaikkien ohjelmien tulokset lasketaan yhteen. Sääntömuutoksen myötä finaalipäivä lyhenee, mikä on tuomareille helpompaa.

 

–Finaalipäivä ja semifinaalipäivä ovat finalisteille raakoja settejä. Esimerkiksi Italiassa MM-kilpailuissa saimme tuntemattoman ohjelman yhdeksän, kymmenen aikaan illalla. Päivän aikana emme olleet ehtineet syödä mitään, ja vasta yöllä yhden kieppeillä aloimme laatia nuotteja ohjelmista. Aamulla piti olla seitsemältä kilpailupaikalla. Silloin ajattelin, että tämä on ahdistavaa ja mietin, miksi ylipäänsä teen tätä, Nurila kertoo.

 

Parannettavaakin löytyyMenestyksestään huolimatta Nurila haluaisi, että hänen lennokkitoimintansa olisi ammattimaisempaa. Hän kertoo harjoittelevansa varsinkin talvisin liian vähän, yleensä vain kerran viikossa. Ennen kilpailuita harjoittelun määrä lisääntyy.Nurila näkee, että menestymisen mahdollisuuksia kilpailuissa parantaisi myös pysyvän avustajan saaminen. Vakituisen avustajan saaminen on kuitenkin ollut hankalaa. Nyt Nurilaa avustaa joku Suomen F3A-harrastajista tai lennokkikerhon jäsen. Keski-Euroopan kentillä lennättämisen kautta tutuiksi tulleet kaverit avustavat ulkomailla kilpailuissa Nurilaa ja Nurila heitä. Tilanne ei kuitenkaan ole optimaalinen niihin verrattuna, joilla on aina sama avustaja kilpailuissa mukanaan.

 

Kilpailut ja lennokkien jatkuva kehittäminen kiehtovat

32-vuotias Kälviällä asuva Lassi Nurila on puuseppä ja yrittäjä. Hän valmistaa työkseen kalusteita ja lennokkeja. Lennokkien osuus on jatkuvasti kasvussa.

 

– 25 prosenttia yritykseni liikevaihdosta tulee lennokeista. Tein Sensation-mallin lennokkisarjasta modifioidun version, ja valmistan niitä. Lisäksi olen kehitellyt jo monta vuotta omaa mallia, mutta sen tekeminen on pitkä prosessi. Jos alan tehdä omaa mallia myyntiin, sen pitää olla oikeasti hyvä, Nurila kertoo ja lisää tehneensä muutamia potkureitakin.

 

Nurilaa kiinnostaa sekä lennättäminen että rakentaminen. Kaikki lennokit kiinnostavat, mutta hän kilpailee vain F3A-lajissa. Nurilalla on ollut pitkään kymmenkunta lentokunnossa olevaa lennokkia. Määrä vaihtelee, koska hän myy koneita ja rakentaa niitä lisää.

 

–Olen yrittänyt tehdä melkein joka vuodelle uuden kisakoneen. Aina ne eivät ole olleet niin hyviä, kuin olisin toivonut, ja olen jatkanut edellisvuoden koneella. Huipputason koneelle on tiukat standardit, joten koneen kehittelyssä on vaikea päästä eteenpäin. Keskitason pilotilla noin 90 tai 95 prosenttia kilpailusuorituksesta on pilotista kiinni, ja loput koneesta. Kun kilpaillaan kärjessä, otetaan ihan kaikki asiat huomioon eikä anneta tasoitusta koneella. Pelkällä lennätystaidolla ei huipulla pärjää, lennokinkin pitää olla hyvä. Koska F3A on arvostelulaji, mielenkiintoisella ja erikoisella lennokilla voi tuoda mielenkiintoa suoritukseensa lisää.

 

–Ihmiset kehittelevät koneitaan ja vähän salaavat sitä, mitä tekevät. Jostakin voi vuotaa, että joku tekee uutta konetta, jolloin muut arvuuttelevat, mitä hän tekee. Se on osa tätä lajia, Nurila valottaa.Tunnelma kilpailuissa on kuitenkin hyvä. Belgian kilpailuiden motto oli ”ystäviä maassa ja kilpailijoita taivaalla”. –Kaikki ovat hyviä kavereita. Mietimme yhdessä toistemme ratkaisuja ja autamme toisiamme, Nurila tiivistää.

 

RC-autot vaihtuivat lennokkeihin 

Lassi Nurila on Kokkolan seudun RC-lentäjien, F3A Team Finlandin ja Ilmailuliiton jäsen. Lennokkiharrastuksen pariin Nurila päätyi sattumalta. Kokkolan seudun RC-lentäjillä oli kymmenten vuosien ajan vuokrapelloilla kenttiä. Kun he ostivat vuonna 2000 oman pellon Kälviältä, Nurila sai tietää harrastuksesta.

 

–Sitä ennen olin ajanut kaveriporukan kanssa muutaman vuoden ajan oikeilla RC-autoilla, ja siirryimme samalla porukalla lennokkihommaan. Sitä kesti muutaman vuoden, ennen kuin harrastaminen suurimmalla osalla lopahti, Nurila kertoo.

 

–Olimme silloin teinejä ja muita kiinnostuksen kohteita tuli. Lennokkiyhteisöstä tuli minulle yhteisö, johon mennä. Lennättäminen onnistui minulta hyvin ja kilpailutoiminta tuli mukaan nopeasti vuonna 2002. Kilpaileminen on syy siihen, että olen jatkanut näin aktiivisesti harrastamista. Kun tulee onnistumisia ja pääsee syvälle lajiin ja piireihin, on vaikea lähteä enää poiskaan.

 

Lassi Nurilan kilpailumenestys

F3A suomenmestaruus 2006–2019

F3A Pohjoismaiden mestaruus 2011–2019

F3A Maailman cup kokonaiskilpailun voitto 2014, 2015, 2016, 2017

F3A Maailman cup osakilpailuvoittoja 12 kpl ja podium-sijoituksia 31 kpl

F3A EM hopea 2016 ja 2018

F3A MM kilpailut 6. sija Italia 2019 sekä 2017 Argentiina

 

F3A-luokan lennokki

-lennokki, ei helikopteri

– ohjataan aerodynaamisilla ohjainpinnoilla

– pilotti on maassa ja kontrolloi lennokkia radio-ohjaimella

– pituus maks. 2000 mm

– kärkiväli maks. 2000 mm

– paino maks. 5000 g

– äänenpaine täydellä kaasulla maks. 94dBA, 3 m päästä mitattuna

– gyrot ja muut automaattiset toiminnot on kiellettyjä

– yleensä sähkö- tai polttomoottori

– täytyy lentää oikeinpäin, selällään sekä kyljellään

– pystyä kontrolloimaan johdonmukaisesti kaikissa lentoasennoissa

– lennokin paino/tehosuhde noin 0,75kW/kg