Lentokenttiä vastustetaan usein siitä syystä, että niiden pelätään tuhoavan luontoa. Oikeasti asia on päinvastoin: lentokentät ovat varsinaisia luonnon turvapaikkoja. Lentokentillä menestyvät omaleimaiset lajit, jotka ovat muualla harvinaistuneet.
Pienlentokenttien luontoa on tutkittu melko vähän. Usein joitain alueen erityispiirteitä tulee esiin lähinnä silloin, kun kentällä tehdään tutkimuksia ympäristölupaa varten. Monet korpikentät sijaitsevat harjualueilla ja muodostavat niin sanottuja paahdealueita, joissa luonto on omanlaisensa.
Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vuonna 2013 tekemässä tutkimuksessa todetaan, että harjumetsien paahdeympäristöjä on etelästä länteen avautuvilla harjunrinteillä ja niiden välittömässä läheisyydessä. Paisteisilla rinteillä lämpöolot ovat korkeat ja vettä läpäisevä hiekkamaa kuivuu nopeasti. Siksi niiden kasvillisuus on yleensä niukkaa ja puusto harvaa. Paahdeympäristöissä eläville kasvi- ja eläinlajeille onkin kehittynyt erilaisia selviytymiskeinoja vaativassa ympäristössä. Paahdeympäristöjen eliöyhteisöt ovat hyvin omaleimaisia ja erikoistuneita, eikä niitä tavata mistään muualta.
Ympäristösuunnittelija Ida Teeristö tutustui tällaiseen luontotyyppiin tehdessään vuonna 2015 Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään otsikolla Valvomattomien lentopaikkojen ympäristöriskien hallinta.
– Harjujen paahdealueet ovat monesti hiekka- tai kangasmaastoa. Siellä on kuivaa. Ravinteet huuhtoutuvat helposti kasvien ulottumattomiin. Sen takia siellä menestyvät sellaiset kasvit, jotka ovat tottuneet hyvin niukkaravinteisiin olosuhteisiin. Neulaskarike, jota esiintyy valtaosalla harjualueista, happamoittaa maannosta ja kasvit ovat pääasiassa paahteessa menestyviä kasveja, muun muassa kallioketojen kasveja, lentopaikkojen reuna-alueilla on kuivan metsäniityn kasveja. Kalliokedot ovat luontotyyppinä sellaisia, joiden suojeluun tullaan kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota.
Teeristö teki myös Salon Seudun Ilmailukerho ry:n ylläpitämälle Kiikalan lentokentälle ympäristöluvan edellyttämän pohjavesien valmius- ja tarkkailusuunnitelman. Suunnitelman laatiminen kerrytti osaamista lentopaikkojen ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta myös yleisellä tasolla. Kiikalan valvomatonta lentopaikkaa hyödynnettiin työssä havainnollistavana esimerkkinä.
– Tutkimukseni kyselyn mukaan kentillä oli ollut jotain pieniä vuotoja, mutta ei sellaisia, jotka olisivat johtaneet pohjaveden puhdistustoimenpiteisiin. Puhdistustoimenpiteiksi riittivät perinteiset maamassojen vaihdot, tähdentää Teeristö.
Kentät ylläpitävät paahdealueita
Teeristön tutkimus oli kyselytutkimus Suomen lentopaikkojen pitäjille, ja vaikka se keskittyi riskien analysointiin, tutustui hän myös jonkin verran kenttien luontoarvoihin. Hän myös korostaa kenttien arvoa paahdeympäristöjen syntymiselle.
– Tuommoinen kallioinen paahdeympäristö ei helposti syntyisi, ellei meillä olisi lentotoimintaa. Se on lentotoiminnan aikaansaama luontotyyppi sillä alueella. Se on itsessään jo arvokas osa monimuotoisuutta. Luontotyyppinä paahdeympäristön lajisto hyötyisi kuitenkin säännöllisistä metsäpaloista. Tämä ei kuitenkaan ole lentopaikoilla mahdollista polttoaineiden säilytyksen vuoksi.
Teeristö kertoo, että kaiken kaikkiaan paahdeympäristö on vähän harvinaisempi luontotyyppi Suomessa.
– Lentopaikkojen ylläpitäjät ylläpitävät myös omalta osaltaan tätä luontotyyppiä, kun korkea puusto on näkyvyyden vuoksi pidettävä kurissa.
Syken mukaan ulkoiset häiriötekijät, kuten tuuli ja tuli, ovat välttämättömiä paahdeympäristöjen säilymiselle. Umpeenkasvu onkin harjumetsien paahdeympäristöjen suurin uhka. Koska kasvustoa raivataan lentopaikoilla säännöllisesti, ne ovat ihanteellisia paahdeympäristön luojia.
Räyskälän lentokeskus luonnoltaan monimuotoinen
Räyskälän lentopaikka on tyypillinen paahdealue. Kun Räyskälä-säätiö haki ympäristölupaa lentokeskukselle vuonna 2006, tuli luonnon arvokas monimuotoisuus hyvin esiin. Alueella todettiin elävän runsaasti juuri paahdeympäristön lajeja. Kenttäalueelta löydettiin yhteensä 14 uhanalaista, silmälläpidettävää tai alueellisesti uhanalaista hyönteislajia. Näistä kolme on luonnonsuojelulailla säädetty erityisesti suojeltaviksi lajeiksi, joiden säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on luonnonsuojelulain mukaan kielletty. Erityisesti suojeltavia lajeja ovat ajoruohovarsikoi, isotoukohärkä ja sysimaamehiläinen.
Räyskälän ympäristölupahakemuksen lausunnossa todettiin, että lentokeskuksen suuri luonnonsuojeluarvo perustuu hiekkaisella harjuseudulla sijaitsevan lentokentän kiitoratojen ympärillä pidettävään avoimeen alueeseen ja sellaiseen elinympäristöön sopeutuneeseen lajistoon.
Ympäristö on karua ja auringonpaahteista, kasvillisuus on matalaa ja myös hiekkainen kivennäismaa on osittain näkyvissä. Lausunnossa todetaan, että uhanalaisten hyönteisten kannalta ovat tärkeitä muun muassa Räyskälässä runsaina esiintyvät kangasajuruoho- ja kissankäpäläkasvustot. Erityisen tärkeänä pidetään kiitoradan 8R eteläpuolta. Ajuruohokasvustolle on tärkeää myös kiitotie 12R länsipuoli, jota on käytetty muun muassa ajorataharjoitteluun.
Ympäristölupahakemuksen lausunnon mukaan nykyinen lentotoiminta pitää edullisesti ja hyvin paahdealueet kunnossa. Lausunnossa esitettiin vielä muutamia ehdotuksia arvokkaan luonnon monimuotoisuuden säilymiseksi: lannoitusta ja torjunta-aineita ei käytetä, nurmetus, kasvien kylvetys ja mullan tuonti kielletään, ei pystytetä rakennuksia, jotka häiritsevät suojeltavaa kasvillisuutta. Lisäksi silloin, kun alueella järjestetään suuria tapahtumia, ohjataan toiminta arvokkaiden kasvillisuusalueiden ulkopuolelle ja kentällä elävien hyönteisharvinaisuuksien elinoloja voidaan entisestään parantaa raskaiden koneiden käyttöä rajoittamalla. Kasvillisuus pidetään mekaanisin keinoin matalana, mutta niiton ajankohdat sovitetaan niin, että se on uhanalaiselle lajistolle edullista.
Malmin luontoa tutkittu paljon
Malmin lentoaseman luonto eroaa paahdealueista, mutta silti sen luonto on erittäin monimuotoinen. Alue on senkin vuoksi merkittävä, että sen luontoarvoja on tutkittu paljon. Luontoarvoilla on myös taisteltu lentokentän lakkauttamista vastaan.
Kentän alue on muun muassa yksi merkittävimmistä lintukeitaista Helsingissä. Siellä on bongattu sellaisia lajeja, jotka on luetteloitu kansainväliseen IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan, kuten äärimmäisen uhanalainen heinäkurppa. Joitain harvinaisia lajeja myös pesii säännöllisesti alueella, kuten isokuovi, ruisrääkkä, pensastasku, pensaskerttu ja pikkulepinkäinen.
Kentän laidalla kasvavassa lehtimetsikössä on havaittu muun muassa valkoselkätikka. Alueella on runsaasti myös mm. lepakoita, kontiaisia ja muita pikkunisäkkäitä, kettuja ja rusakoita sekä laaja hyönteis- ja kasvilajisto.
Alustavassa lepakkokartoituksessa kesällä 2015 kenttäalueella havaittiin useita lepakkolajeja, kuten pohjanlepakko, pikkulepakko ja kimolepakko. Niille kentän heikosti valaistu avoin niitty tarjoaa erinomaiset metsästysmaat. Kaikki Suomen lepakot ovat EU:n luontodirektiivin tiukkaa suojelua edellyttävien lajien luettelossa, eikä niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja saa luonnonsuojelulain mukaan heikentää eikä hävittää.
Alustavassa perhoskartoituksessa kesällä 2015 havaittiin toisesta peräkkäisestä huonosta perhoskesästä huolimatta 539 perhoslajia, joukossa erittäin uhanalainen viheryökkönen, kaksi vaarantunutta lajia sekä kymmenen silmälläpidettävää lajia.
1930-luvulta keskeytyksettä jatkunut ilmailutoiminta ei ole häirinnyt kentän luontoarvoja. Suomen luonnonsuojeluliitto ry on useasti lausunnoissaan vastustanut Malmin lentokentän siirtohanketta. Samalla kannalla on paikallinen lintuyhdistys MaTaPuPu Birding Society. Malmin kenttäalueen luontoa on haluttu jakaa myös ulkopuolisille ja kenttää kiertääkin luontopolku, joka on ahkerassa käytössä.
Kentiltä ympäristötietoisuutta
Ilmailuliiton ympäristövastaava Jari Lehti muistuttaa myös korpikenttien mahdollisuudesta lisätä ilmailuharrastajien ympäristötietoisuutta.
– Lentopaikoilla on näkyvissä ympäristölupaohjeet. Ei niitä toki kaikki lue, mutta ne, jotka lukevat, saavat tietoa alueen luontoarvoista, korostaa Lehti.
Lehti muistuttaa myös toisesta ilmailuharrastajien luontovaikuttamisesta, palovalvontalennoista. Niiden avulla Suomen metsäpalot on saatu pidettyä hyvin kurissa ja maailmanlaajuisestikin Suomi pärjää vertailussa vähäisillä metsä- ja maastopaloillaan.
