Kolumbian Roldanillo on varjoliitäjän paratiisi

maanantai 26.09.2022
TEKSTI Mika Pousi
KUVAT Mika Pousi
Tyypillistä maastoa Kolumbiassa. Kuva: Mika Pousi

 

 

Matkustin tammikuun 2022 lopulla Roldanilloon Kolumbiaan lentämään nyt vähän pidemmän kaavan mukaan. Tämä oli minulle kolmas kerta Kolumbiassa ja paikat olivat jo tuttuja.

 

 

Päivän ensimmäisissä termoissa oli aina paljon porukkaa. Kuva: Mika Pousi

Neljän viikon aikana lensin 18 päivänä yli 66 tuntia, mikä rikkoi kaikki omat ennätykseni. Pisimmät lennot olivat yli viisituntisia ja parhaat matkat olivat 106 kilometrin kolmio ja pari 100 kilometrin edestakaista lentoa. Selviä räpsyjä oli neljänä päivänä. Pidin myös välipäiviä yhteensä 11, mikä oli ihan hyvä, niin ei mennyt väkisin lentämiseksi.

 

Yksi Kolumbiassa lentämisen hienouksista ovat meidän parhaat lentokaverimme, eli mustat korppikotkat – Gallinazot (Coragyps atratus). Niitä on siellä valtavasti ja usein ne näyttivät missä on nosto tai paras nosto. Itse seurailin niitä aina aika ajoin ja usein niistä oli hyötyä. Joskus ne lensivät ihan siiven vieressä.

 

Korppikotkia saattoi nähdä aamuisin kaupungin laidalla siivet levällään kuivattelemassa yön sateen jäljiltä tai muuten vaan lämmittelemässä. Kuva: Mika Pousi

 

Starttituuli oli olematon
Tänä vuonna oli vallalla La Nina -ilmiö, mikä tarkoitti normaalia sateisempaa säätä. Siitä huolimatta keliä riitti – lentäminen tuolla vaan on niin hienoa. Ainoa harmittava juttu oli olematon starttituuli, mikä saattaa vaikeuttaa starttia. Lisäksi tuuli saattoi kääntyä takatuuleksi jo 11-12 aikaan, minkä jälkeen ei voi startata.
Aamuisin saattoi usein olla hyvin pilvistä ja sateista. Starttiin tullessa se oli usein täysin pilvessä, mutta lähes aina keli parani ja pilvenpohjat nousivat sitten läpi päivän. Jotkut hurjapäät starttasivat umpipilveen.

 

Olen lähdössä ilmaan ja hakemaan ensimmäistä nostoa. Kuva: Mika Pousi
Kuva: Mika Pousi

 

Termoilu tuolla on vaan niin helppoa, nostot ovat enimmäkseen 1-3 m/s. Hyvin harvoin oli kovempia ns. tykkinostoja 6-8 m/s. Siksi varjoliito tuolla on varsin turvallista verrattuna esim. Meksikoon. Lähes aina on cumulus-pilvikeli, jolloin noston löytäminen on helppoa.

Kolumbian erikoisuus ovat pyrotermot, joissa kuvassa hyvä esimerkki. Niihin ei ole suositeltavaa mennä. Kuva: Mika Pousi

 

Yksi tärkeimpiä huomioitavia asioita on El Pacifico-merituuli, joka alkaa puhaltamaan yleensä 14-16 aikaan lännestä. Tällöin ei ollut suositeltavaa laskeutua lähelle Roldanilloa, vaan laakson toiselle puolen Zarzalin kupeeseen, jossa tuuli ei ehkä ollut niin kova. Itsellä oli pari jännittävää laskua, kun en ottanut Pacificoa huomioon.

 

Minulle ei sattunut mainittavia vaaratilanteita, mutta näin pari kertaa, kun edessä olevalta pilotilta lähti siipi lapasesta. Yhdessä kilpailussa sattui kuolemaan johtanut onnettomuus sekä loukkaantumisia, mutta niistä minulla ei ole tarkempaa tietoa.

Tie Los Tanquesiin starttiin on kapea ja sateen jälkeen mutainen. Kuva: Mika Pousi

Kolmen ensimmäisen viikon aikana oli kolmet kisat menossa, joten silloin jouduimme starttaamaan Los Tanquesista. Kun kilpailut olivat ohi, pääsimme myös Aquapanelan starttiin. Se on mukavampi, mutta sen edessä on kahdet korkeajännitevoimalinjat, joiden yli joskus teki tiukkaa päästä ennen noston löytämistä. Ennen kotiinpaluuta olin pari päivää Santa Elenassa ja lensin Piedechinchen startista. Se oli ihan ok paikka, mutta ei Roldanillon veroinen.

 

Kuvakaappaus
XContestista näyttää yhden lentoni, jossa lensin aika klassisen kolmion. Lensin ensin pohjoiseen, sieltä etelään ja sitten ylitin laakson itään, mistä palasin Roldanilloon. Kuva: Mika Pousi

 

Los Tanquesin startti näytti aamulla tältä, kun pilvet olivat vielä alhaalla. Kuva: Mika Pousi

 

Rauhattomia majapaikkoja
Roldanillossa olin neljässä eri majoituksessa. Ensimmäiseen kuului järkyttävä liikenteen meteli. Toisen majoituksen pihalla oli kukko, joka kiekui öisin kolmesta kuuteen. Kolmannessa paikassa oli kovahaukkuinen koira, joka ei pitänyt minusta.

 

Neljäs oli sitten loistava paikka, ja viihdyin perhemajoituksessa kahden viikon ajan. Rouva teki aamupalan joka aamu, ja isännän kyydillä pääsin monesti aamulla torin laidalle. Tämän paikan ainoa huono puoli oli se, että se oli noin kilometrin päässä keskustasta.

 

Lava-autot lähtivät tästä keskustorin laidalta aina, kun auto tuli täyteen. Kuva: Mika Pousi

Liikkuminen oli halpaa
Näytti siltä, että Roldanillossa lähes jokaisella oli mopo, skootteri tai moottoripyörä. Voisi sanoa, että Kolumbialaiset syntyvät moottoripyörän selkään. Parhaimmillaan oli nelihenkinen perhe yhden pyörän selässä.

 

Niin ja varmaan joka toisen lennon päätteeksi viereeni pysähtyi joku moottoripyöräilijä, joka muutaman euron korvausta vastaan vei minut majoituksen ovelle. Täydellisen helppoa. Myös liftin saaminen tuolla on todella nopeaa ja helppoa. Itsekin vuokrasin yhtenä välipäivänä skootterin ja huristelin sillä jonkun 150 kilometriä.

 

Ruuhkaisimpana päivänä Los Tanquesin startita lähti 250 pilottia! Kuva: Mika Pousi

Paljon ulkomaalaisia lentäjiä
Olin yksin reissussa, ja tutustuin pitkän oleskeluni aikana uusiin ihmisiin. Samaan aikaan paikalla oli myös porukka Suomesta ja toinen porukka tuli, kun olin jo lähtenyt. Kilpailuiden aikana paikalla oli paljon tuttuja eri maista, ja näinkin pitkän oleskelun aikana tuli myös uusia tuttavuuksia. Paikalla oli paljon liitäjiä eri maista, muun muassa jenkeistä ja Venäjältä.

 

Aloin myös tunnistaa lentäessäkin, kuka lentää milläkin siivellä. Esimerkiksi yksi virolainen kaveri lensi mustavalkoisella UP Merulla hyviä lentoja lähes joka päivä.

 

MR Coffee oli hyvä kokoontumispaikka päivän lentojen jälkeen. Kuva: Mika Pousi

 

Kolumbiassa on edullista
Toinen syy viihtyä Kolumbiassa on edullinen kustannustaso. Itse maksoin Roldanillon majoituksista 10–15 euroa yöltä. Illallinen ravintolassa yhden tai kahden oluen kera oli noin 7–12 euroa.

 

Lava-autokyyti startteihin maksoi 2,4–3,6 euroa. Kaikissa starteissa oli joku pieni maksu lentäjille, noin 0,7–1,5 euroa. Starttipaikoilla oli myös vessa, kahvia ja pientä purtavaakin saatavilla. Bussilla matkustaminen on myös halpaa. Esimerkiksi matka Calista Roldanilloon maksoi 27 000 pesoa eli 6,5 euroa.

 

Matkustaminen Kolumbiaan on aika rankkaa, riippuen toki aikatauluista ja lentojen välisistä odotusajoista. Itselläni oli nyt aikaa optimoida kaikki mennen tullen. KLM lennot olivat hyvät. Suomipilottien lentomatkustuksen hinnat olivat 900–1000 euron tietämillä.

 

Integraalikypärä visiirillä on hyvä suoja polttavaa aurinkoa vastaan. Kuva: Mika Pousi

Mika Pousi
• Harrastanut varjoliitoa vuodesta 1997 lähtien
• Tiimaa 1700 tuntia ja lentoja 2900
• Lentänyt 30 eri maassa.
• Nuorempana lensi purjelentokoneilla nelisen vuotta ja hyppäsi laskuvarjollakin parikymmentä kertaa.

 

Aguapanelan starttiijaitsee Roldanillon takana olevilla vuorilla. Kuva: Mika Pousi

Rolanillo pähkinänkuoressa
Roldanillo on vireä, noin 33 000 asukkaan kaupunki Cauca Valleyssä, Calista noin 130 kilometriä pohjois-koilliseen. Varjoliitoturismi tuo alueelle runsaasti lisätuloja, mm. kotimajoitus (Airbnb) on hyvin yleistä. Varjoliitäjiin suhtaudutaankin äärimmäisen positiivisesti.