lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Kisakopterin voi valmistaa itse

maanantai 11.06.2018
TEKSTI Michael Hunt
KUVAT Jyri Pukkila

Omatekoisen kopterin tarvittavat osat voi hankkia verkkokaupasta suhteellisen edullisesti eikä kasaamiseen vaadita erikoistaitoja. Näppärältä kopterin kokoaminen voi onnistua yhdessä illassa.

Lähes joka torstai kolmen viime vuoden aikana toijalalaisen omakoti­talon kellari on toiminut FPV-kerho MR2 FPV Ninjojen kokoontumis­paikkana. Kellarista on sukeutunut työpaja, jossa 15-jäseninen kerho rakentaa yhdessä kisa- eli multikoptereita.

Itsetehtyjen kopterien rakentaminen ja niillä kilpaileminen yleistyvät Suomessa nyt nopeasti.

”Tämä on vähän kuin sairautta tai riippu­vuutta”, kuvailee päivätyönään graafisena suunnittelijana toimiva Calle Grönlund, joka lentää koptereilla aina tilaisuuden tullen.

Mutta mikä tekee kisakopteriharrastuk­sesta niin mukaansatempaavaa?

Lähdemme ulos työpajalta Toijalan keväisen viileään iltaan, missä kertaalleen micro FPV Suomen mestaruuden voittanut Juha Virtanen näyttää lentämisen mallia. Hän laittaa päähänsä FPV-videolasit, joihin välittyy kopterista reaaliaikaista kuvaa lennosta ja jotka yhdessä radio-ohjaimen kanssa auttavat häntä ohjaamaan konet­taan tekemään monimutkaisia liikesarjoja pyörähdyksineen, syöksyineen ja nopeine pysähdyksineen. Sitten Virtanen avaa kaasun ja neljän propellin ärhäkkä surahdus kiidättää kopterin jopa 190 kilometrin tunti­vauhtiin.

Seuraan Virtasen lennätystä toisten videolasien kautta. Kokemus tuo mieleen Jedin paluu -elokuvan kohtauksen, jossa Luke ja Leia ajoivat sotilaita takaa lentäviä moottoripyöriä muistuttaneilla laitteilla metsässä puikkelehtien. Taitavissa käsissä lentävä kisakopteri tuottaa videolinkin kautta yhtä vaikuttavan elämyksen, joskin tämän vain viiden tuuman kokoisen laitteen kyydissä ollaan vain virtuaalisesti.

 

Kopteri kasaan illassa

Takaisin työpajalla Ninjat esittelevät, kuinka kisakopterin voi rakentaa itse. Tarvittavat osat voi hankkia joko harrastus- tai verkko­kaupoista eikä kokoamiseen tarvita kuin alkeelliset juottamistaidot sekä vähän tietoa elektroniikasta. Näillä eväillä kokoaminen onnistuu jopa yhdessä illassa.

Sen sijaan kisakopterin pilotoinnin, lennättämisen, oppi­minen vie huomatta­vasti enemmän aikaa.

Työpenkille on koottu tarvittavat kopterin osat, joista useimmat on ti­lattu kiinalaisista verkkokaupoista. Suomalaisiakin yrityksiä on viime aikoina tullut mark­kinoille, mikä on nopeuttanut osien saantia – varaosia ni­mittäin tarvitaan, kun kolaroi tai romuttaa kopterinsa kisoissa. Kiinalaiset kaupat ovat kuitenkin hinnoiltaan yleensä edullisempia.

Kisakopterin voi toki ostaa myös val­miina, mutta Ninjoissa koneet rakennetaan alusta saakka itse, sillä heille se on olen­nainen osa lajin harrastamista. Kaupasta ostettuna kisatason kopteri voi maksaa jopa 500 euroa, mutta useimmat Ninjojen työ­pajalla eri rakennusvaiheissa olevat koneet kustantavat osiltaan noin 160 euroa.

Kopterin perusta on hiilikuidusta valmis­tettu kotelorunko, joka muodostuu kapeasta runko-osasta ja x:n muotoisista ”armeista”, joihin sen neljä moottoria propelleineen kiinnitetään. Runkoja on saatavilla erilaisia eri tarpeisiin, kuten kisa- tai freestylelen­toihin. Kisarungoissa akku on yleensä alla ja freestylerungoissa se on päällä.

Teknologian kehittyminen on merkinnyt, että nykyiset rungot kestävät hyvin ja sel­viävät ehjinä normaaleista kolhuista. Vain pahimmat kolarit, kuten lentäminen päin puuta suurella nopeudella, voivat aiheuttaa vaurioita.

FPV-kilpakopterin nopeutta lisätään eteenpäin ”nojaamalla” ja kaasua lisäämällä. Kamerat suunnataan n. 30–45 astetta ylöspäin, jotta pilotti näkee eteensä. Kuvassa 10 tuuman propelleilla varustettu kilpakopteri nimeltään ChopChop, jonka lentopaino 1,7 kiloa. Se on FPV Ninjojen koptereista suurin ja pelottavin.

Pilotti ohjaa kopteria FPV-lasien avulla.

Pieni voimapesä

Kopterin neljän moottorin propellit on yleensä valmistettu muovista. Kokoamisvaiheessa on tärkeää muistaa johdottaa yksi moottoripari pyörittämään propelleja myötä­päivään ja toinen taas vastapäivään oikeassa lennonohjaimen haluamassa järjes­tyksessä. Tämän an­siosta kopteri pysyy vakaana.

Koneen hallinta voikin olla hankalaa etenkin kokematto­mille piloteille. Neljä moottoria tuottaa yh­teensä valtavan, 6,9 kilon työntövoiman vain 400-500 grammaa painavalle kisakopterille.

Rungon keskelle kiinnitetty lennonohjain (FC = flight controller) on kopterin sähköiset aivot. Siitä kulkevat johdot elektronisiin nopeudensäätimiin (ESC = electronic speed controller). Runkoon kiinnitetään lisäksi vastaanotin sekä erillinen antenni, jotka vastaanottavat käskyt lentäjän radio-ohjai­mesta.

Kun kaikki elektroniikkaosat on juotettu ja asennettu paikoilleen, kopteriin lisätään vielä videolähetin ja kamera. Ne muodos­tavat analogisen langattoman videolinkin kautta yhteyden lentäjän videolaseihin mah­dollistaen koneen jokaisen liikkeen seuraa­misen ja lentämisen elämyksen.

”Tämä on monimutkainen laite”, kerhon jäseniin kuuluva Jani Lamminen huo­mauttaa.

ImpulseRC Helix ZX5 on varustettu GoPro FullHD -kameralla. Koneen huippunopeus on 180 km/h ja 5 tuuman kilpakopterin propellit pyörivät jopa 38 000 kierrosta/minuutti. Omistaja/ pilotti: Jani Lamminen

GEPRC Leopard LX5 valmiina lähtötelineessä. Kyydissä GoPro-kamera, jota suojaa 3D-tulostimella valmistettu suojakuori. Omistaja/pilotti: Matias Soini

Kopteria voi ohjelmoida

Kopterin heikko lenkki on pieni akku: sen on oltava kooltaan riittävän pieni, jotta se istuu runkoon eikä lisää koneen painoa merkittävästi. Kääntöpuolena on, että neljän moottorin pyörittämiseen vaa­dittavat tehot imevät akun tyhjiin nopeasti. Virtasen lentoesityksessä akku alkoi tyhjetä jo muutamien minuuttien vauhdikkaan len­nätyksen jälkeen.

Kisoissa jokainen pilotti tuokin muka­naan riittävästi akkuja, joita voidaan kier­rättää kisa-ajojen aikana ja ladata uudelleen.

Muita tarpeellisia osia kisakopterissa ovat radio-ohjain ja videolasit. Radio-ohjaimelle ei ole erityisvaateita, vaan siinä voi käyttää mitä tahansa lennokki- tai kopterikäyttöön tehtyä radio-ohjainta.

Videolaseja löytyy eri laatu- ja hintaluo­kista. Lasien käyttö voi kuitenkin aiheuttaa huimausta tai outoa oloa etenkin, jos niiden kautta seuraa jonkun toisen lennättämää kopteria. Virtuaalisesti koettu kova vauhti ja nopeat lentoliikkeet voivat hämmentää aisteja ja aiheuttaa huonovointisuutta. Tuntemukset kuitenkin yleensä häviävät kokemuksen karttuessa ja omaa konetta lentäessä.

Kopterin rakentamisen viimeinen vaihe, josta tekniikkaan orientoituneet pilotit har­vemmin puhuvat, on esteettisyys. Kone voi­daan maalata ja koristella halutulla tavalla kuvastamaan lentäjän persoonallisuutta.

Lopuksi kisakopteria hienosäädetään pilotin omien preferenssien mukaan. USB-kaapeli kytketään lennonohjaimesta tieto­koneeseen, jolloin siihen voidaan ladata erityisen ohjelman kautta yksilöllisiä lento­piirteitä. Kopterin ohjelmistoon voi tehdä myös parannuksia itse koodaamalla, koska kyseessä on Open Source -koodi.

Lentäjän taito ratkaisee

Kopterien yksittäiset osat, varsinkin an­tennit, vaihtelevat suuresti sekä laadultaan että hinnoiltaan. Mikä siis tekee kisakopte­rista erinomaisen?

MR2 FPV Ninjat vastaavat kuin yhdestä suusta: ”Hyvä pilotti.”

Sellaiselle tasolle yltäminen edellyttää vä­hintään yhden kesän mittaista intensiivistä treenaamista kopterin lennättämisestä. Lajin parhaat pilotit ovat kuitenkin nuoria, teini-ikäisiä, jotka ovat kasvaneet pelaamalla videopelejä ja oppineet siten käyttämään taitavasti ohjaimien tikkuja.

Ninjat ovat kaikki hyvin kokeneita, 30-vuotiaita, harrastajia. He osallistuvat aktiivisesti kisoihin ja tapahtumiin ympäri maata esitellen lajia laajemmalle yleisölle.

Kisoissa pilotit lentävät koptereitaan lippujen ympäri, porttien ja tunneleiden lävitse, väistellen näppärästi puita ja muita kiinteitä kohteita. Kisarata vaatii tilaa, joten sellainen rakennetaan yleensä avoimelle paikalle, kuten kaupungin puistoon. Useimmat pilotit mieluummin istuvat kuin seisovat suorituksen aikana.

Treenikierrosten ja itse kisan aikana kaikkien lentäjien on noudatettava EU:n ilmailusääntöjä. Ne rajoittavat kopterien lennättämistä muun muassa lentoase­mien tai lentoliikenteen väylien lähellä, muiden tapahtumien tai suurten ihmis­joukkojen yllä, ja sääntelevät lentokorkeutta sekä videolähettimien lähetystehoja. Hyvä sivusto ilmailusäädösten tarkastamiseksi ennen lentoa on www.droneinfo.fi/fi.

Kopterikisat ovat Suomessa melko uusi laji, sillä niitä on järjestetty vasta kolmen vuoden ajan. Sinäkin aikana tekniikka on kehittynyt harppauksin: suuret, raskaat kop­terit ovat saaneet nopeasti väistyä pienten, kevyempien ja ketterämpien koneiden tieltä.

Laji on houkutellut pariinsa harrastajia, jotka ovat kiinnostuneet esimerkiksi moot­toripyöräkisoista; jotka haluavat pitää kiinni harrastuksen vauhdikkuudesta ja jännittä­vyydestä ilman, että kolarin sattuessa vara­osiin uppoaisi kokonainen omaisuus.

Kaikkiaan itse rakennetun kisakopterin, videolasit sekä radio-ohjaimen voi hankkia nykyisellään alle 400 eurolla.

Tällä hetkellä kopterikisat ovat Suomessa pääasiassa miesten laji.

”Meillä ei ole vielä riittävästi naispuolisia pilotteja esikuviksi, jotta tytöt kiinnostui­sivat lajista”, Grönlund sanoo, mutta jatkaa: ”Uskon, että tämä tulee jatkossa muuttu­maan.”

MR2 FPV NINJAS

  • Kerho on perustettu 2014 Akaalla.
  • Kerhon perustajat ovat Martti Virtanen ja Jani Lamminen.
  • Kerhossa on noin 15 aktiivijäsentä Akaasta, Iittalasta, Tampereelta sekä Kangasalta.
  • Toiminta-alueena on koko Suomi, mutta lähinnä Pirkanmaa.
  • Kerho kokoontuu torstaisin, talvella enemmänkin kerhotiloissa ”pajalla” ja kesäisin lentokaudella puistoissa.
  • Osa jäsenistä lentää vain omaksi iloksi ja osa kisaa täysillä.
  • Tavoitteena on edistää lajia, kisailla, osallistua yleisötapahtumiin lajin esittelemiseksi, auttaa uusia harrastajia ja parantaa yleisön käsitystä lajista (dronevastaisuus).
  • Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: jani@lammiset.net

 

Alarivissä vasemmalta Martti Virtanen, Timo Heikurinen, Jani Lamminen ja Erno Nieminen.
Takarivissä vasemmalta Juha Virtanen, Matias Soini, Jyri Pukkila ja Joonas Toivonen.

 

FPV

FPV-lentäminen (First Person View tai First Person Video) on lennätystyyli, jossa konetta ohjataan näkö­yhteyden sijasta videolinkin kautta lähetetyllä reaali­aikaisella videokuvalla.

 

KISAKOPTERIN MITAT

  • Paino: enintään 1,0 kiloa
  • Koko: moottoreiden ristimitta enintään 330 milliä
  • Akku: enintään 4S
  • Potkurit: enintään 6 tuumaa (15,2 senttiä)
  • Radio: 2,4 GHz tai TBS Crossfire
  • VTX: teho enintään 25 milliwattia

Lähde: kelko.fi/kelko-suomi-cup-2018