Kilpailuvietitön kaveri tulee ja putsaa pöydän

tiistai 25.10.2022
TEKSTI SEIJA SUIHKONEN
KUVAT TOM BRUNBERG, PASI PIRTTIKOSKI
Marko Mäkelä on harrastanut laskuvarjohyppyä 20 vuotta. Lajissa kiehtoo se, että hypätessä kaikki arkihuolet katoavat. Siipipuvulla Mäkelä on hypännyt 2 200 hyppyä.

 

Marko Mäkelä on voittanut siipipukuhyppäämisen SM-kultaa viisi vuotta peräkkäin, vaikka miehellä ei ole kilpailuviettiä lainkaan. Hänen nimensä löytyy myös Guinnessin ennätyskirjasta.

 

Marko Mäkelä rullaa yksipyöräisellä onewheel-sähkölaudalla kävelyvauhtia alas Tampereen Hämeenkatua.
–Kuin laskisi lumilaudalla puuterilla, hän kuvailee laudan kulkua.

 

Peritamperelaisessa Linkosuon kahvilassa hän tökkää laudan piuhan päähän latautumaan.
Tänään ei puhuta Mäkelän kakkosharrastuksesta, lumilautailusta, vaan siipipukuhyppäämisestä tai liitopukuhyppäämisestä tai wingsuitista…
–Mekkoilusta, Mäkelä tarkentaa vielä.

 

Mäkelä on yksi Suomen kokeneimmista liitopukuhyppääjistä — ja menestynein. Mekko eli siipipuku päällä hän on voittanut viisi Suomen mestaruutta peräjälkeen, myös tänä vuonna. Kultaisia mitaleita saattaisi olla enemmänkin.

 

–Kerran sössin itse kisoissa ja sain hopeaa. Yhtenä vuonna siipipukuhyppäämisen kisoja ei järjestetty ollenkaan, hän laskeskelee.
Käytännössä Mäkelä on osallistunut kaikkiin Suomessa järjestettyihin virallisiin siipipukuhyppäämisen Suomen mestaruuskilpailuihin. Lisäksi hänellä on Suomen ennätykset lajin matka- ja aikaosioissa. Hän on myös maailmaennätyksen haltija sekä kiertänyt vuosia maailmalla Thaimaasta Ecuadoriin hyppäämässä erilaisissa laskuvarjohyppytapahtumissa.

 

Marko Mäkelä tunnetaan laskuvarjokerhoilla muun muassa onewheel-laudastaan, jolla hän kulkee lähes joka paikkaan.

Mekolla hyppääminen oli uutta
Kaikki alkoi vuonna 1994 Turussa, kun Mäkelän isä sponsoroi pojalleen 750 markkaa maksavan armeijan laskuvarjohyppykurssin.
–Olen laskuvarjolla hypännyt jääkäri, mutta en laskuvarjojääkäri.

 

Lisenssikelpoisuuden Mäkelä sai kuitenkin vasta kahdeksan vuotta ensimmäisen hypyn jälkeen vuonna 2002.

–Jos tyypillä menee 88 hyppyä ja kahdeksan vuotta kelpparin saamiseen, niin ei voi puhua lajiin hurahtamisesta, hän virnistää.
Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin Mäkelällä on 3 600 laskuvarjohyppyä, joista 2 200 siipipuvulla. Ensimmäisen wingsuit-hyppynsä hän hyppäsi vuonna 2005. Sitä ennen hän oli ehtinyt hypätä 600—700 freehyppyä.

 

–Ajatus oli koko ajan, että haluan hypätä mekolla, koska se oli silloin uutta. Free oli vanha juttu, sitä oli hypätty jo 70-luvulla.
Siipipukuhyppääminen oli 2000-luvun alussa uutta niin Suomessa kuin maailmalla. Suomalainen, siipipukuhyppäämisen pioneeri Jari Kuosma kehitti ensimmäisen nykyaikaisen siipipuvun, Birdmanin, vuonna 1999. Kuosman opissa Mäkeläkin aloitti Birdmanilla.

 

–Mulla oli varmaan 50 siipipukuhyppyä, eli ei juuri mitään kokemusta, kun huomasin, että Saksassa on Antonov-72-boogeissa mekkohyppäämisen maailmanennätysyritys. Halusin tietysti mukaan. Ja olinkin siellä, mutta ei me mitään ennätystä saatu aikaan. Kone hajosi parin päivän jälkeen, Mäkelä muistelee.

 

Silloin ajatus oli vain saada mahdollisimman monta hyppääjää samalle taivaalle. Myöhemmin Mäkelä on osallistunut useisiin maailmanennätysyrityksiin, jotka lajin kehittymisen myötä ovat muuttuneet yhä organisoiduimmiksi. 100 hyppääjän muodostelmayritys vuonna 2012 ei onnistunut. Sen sijaan vuonna 2015 Kalifornian Perrisissä tehty 62 siipipukuhyppääjän muodostelma hyväksyttiin maailmanennätykseksi. Tulos kirjattiin myös Guinnessin ennätyskirjaan.

 

 

Kiva verrata pärjäämistä
Ensimmäisiin kilpailuihinsa Mäkelä osallistui Unkarin Balatonilla vuonna 2014 ja voitti pronssia.
–Hassua, mutta ei mulla ole kilpailuviettiä ollenkaan. Osallistun kilpailuihin, koska tuntuu, että kun on hyvä jossain, niin kisoissa on kiva katsoa, miten pärjää muiden kanssa.
Tämän vuoden Suomen mestaruuskilpailuihin Mäkelä lähti puolitosissaan. Takana oli vain kolme hyppyä uudella siipipuvulla. Hän antoi myös prosentin mahdollisuuden muille ottamalla sakon yhdellä hypyllä.

 

Mutta miksi hän osallistuu kisoihin, jotka voittaa 99 prosentin varmuudella?
Mäkelää naurattaa.
–Haluan näyttää, että pienelläkin budjetilla pärjää.
–Toiset hommaa uudet suitit ja systeemit. Itsellä on minimibudjetti, menen vaan paikalle ja sitten pyyhin kuitenkin pöydän, hän kuittaa.

 

Maailmalla tilanne on toinen. Tänä vuonna Mäkelä lähtee edustamaan Suomea laskuvarjourheilun MM-kisoihin Yhdysvaltojen Arizonaan. Viime vuonna Venäjällä järjestetyissä kisoissa hän ei ollut mukana.

 

–Välillä mietin, kannattaako maksaa tuhansia euroja siitä, että pääsee MM-kisoihin ja sijoittuu 15:nneksi. 30 harjoitushyppyä ei maailmalla riitä mihinkään. Pitää olla se 300. Ja se ei ole mahdollista, jos ei ole sponsoreita tai joutuu käymään töissä. Huippuhyppääjät käyttävät 30 000 euroa treenaamiseen vuodessa, Mäkelä vertaa.
Suomessa hän arvelee pärjäävänsä, koska hänellä on kokemusta, ja nimenomaan kilpailukokemusta. Kilpailuvietitön kaveri on kilpaillut kahdeksan vuotta.
–Kilpailemalla oppii parhaiten. Se opettaa paljon itsestä ja omasta hyppäämisestä. Kilpaileminen on paljon myös psykologiaa. Miten pääsee epäonnistumisten yli, miten ottaa pettymykset vastaan… Toki täytyy myös osata lentää mekolla ja tuntea omat taitonsa, Mäkelä listaa.

 

Myös siipipuku vaikuttaa. Aloittelijalle ei anneta Mäkelän isoa mekkoa.
–Mekolla saadaan kisoissa ne viimeiset hienosäädöt.

 

Osaamista voitaisiin jakaa enemmän
Suomessa siipipukuhyppääminen on suosittu laskuvarjohyppäämisen laji. Mäkelä sanookin, että meiltä löytyisi useita hyppääjiä, jotka pärjäisivät kisoissa, jos vain haluaisivat. Hän antaa mielellään neuvojakin, jos niitä kysyttäisiin enemmän.

 

–On varmaan suomalainen perisynti, että apua ei kysytä. Itsekin puhun paljon, mutta osaanko sitten kysyä ne oikeat kysymykset. Enkä minä mikään koutsi ole, enkä varmaan helpoin lähestyttävä, mutta olishan se hienoa, jos mun opilla joku voittaisi mut. Se ei haittaisi yhtään, Mäkelä sanoo.
Menestyksen rinnalla Mäkelä on nähnyt ja kokenut myös lajin nurjan puolen.

 

–Ei tartte kuin avata mun Facebook, niin siellä on parikymmentä laskuvarjo- ja basehyppykaveria, jotka eivät enää ikinä vastaa viesteihin.
Hän itse oli viimeinen hyppääjä, joka selvisi ulos Jämijärven turmakoneesta keväällä 2014. Suhdetta lajiin onnettomuus ei ole muuttanut, mutta elämänasenteeseen kyllä.

 

–Moni ihminen sanoo, että ”sitku” jään eläkkeelle muutan Kanarialle tai teen sitä tai tätä. Mutta sitä ei välttämättä koskaan tule. Siksi asiat pitää tehdä nyt, koska huomenna voi olla myöhäistä.

 

Mäkelälle se on tarkoittanut jättäytymistä hetkeksi pois työelämän liito-oravanpyörästä ja sitä, että hän on viettänyt kolme viime talvea Etelä-Euroopassa.
–Lumilautailemaan ei ole paljon päässyt, kun ei ole ollut lunta, hän naurahtaa.
Mutta onewheelillä pääsee puuterille — ja keliä riittää hyppäämiseen.

 

 

Marko Mäkelä
Kotipaikka Nokia
Ikä 49
Perhe 18- ja 6-vuotiaat pojat
Työ Satunnaisesti Automotiven lasitehtaalla
Ilmailu Laskuvarjohyppy, siipipukuhyppääminen
Haave Hypätä joskus laskuvarjohyppy siipipuvulla 40 000 jalan (noin 12 km) korkeudesta. Hypännyt 30 000 jalasta (noin 9 km) vuonna 2016.
Varjo & valjaat 135-neliöjalkainen Sabre1 / Wings
Siipipuku Squirrel CR+
Muut harrastukset Lumilautailu, onewheel-sähkölautailu ja valokuvaus.

 

 

Keskimmäinen koroke palkintopallilla on tuttu paikka Marko Mäkelälle. Kuva on vuoden 2021 SM-kilpailuiden palkintojenjaosta. Hopealle hyppäsi silloin, kuten myös tätä vuonna, Janne Saikko (vas.), pronssia sai silloin Eero Mäensivu. Tänä vuonna pronssille ylsi Jussi Lahenius. Mäensivu oli viides. Kuva: pasi Pirttikoski

Tutut mestarit SM-kilpailuissa, Suomen ennätyksiä nähtiin neljä
Laskuvarjourheilun SM-kisoissa Vesivehmaalla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna leivottiin tutut mestarit wingsuit flying performance -lajissa ja kahden hengen kupumuodostelmissa. Sen sijaan kahden hengen freestyle -lajissa saatiin uusi mestarijoukkue.

Wingsuit flying performancessa eli liitopukuhyppäämisessä Marko Mäkelä voitti mestaruuden viidennen kerran peräkkäin. Lajissa hypätään kolme eri suoritusta, aika, matka ja nopeus.

Mäkelä hyppäsi myös uuden Suomen ennätyksen ajassa, 85,7 sekuntia. Pronssia pokannut Jussi Lahenius lensi uuden Suomen ennätyksen nopeudessa, 297 km/h.
Neljänneksi sijoittunut ja kisan ainoa nainen, Tatjana Maksudov paransi kaksi kertaa naisten sarjan Suomen ennätystä matkassa. Uusi SE on nyt 3 552 metriä.
Kahden hengen kupumuodostelma -lajia ylivoimaisesti Suomessa hallitseva Ilmasirkus-joukkue (Simo Leminen, Teemu Hietakari ja Jani Lyttinen) teki parhaimmalla kierroksellaan 26 pistettä, mikä on uusi Suomen ennätys yhdellä kierroksella.

Freestylessä Sara Staurén ja Juha-Matti Hakala kirkastivat viime vuoden SM-hopeansa tänä vuonna kullaksi. Viime vuoden mestari Väistöcoaching (Mauri Väistö ja Leena Väistö) sijoittui nyt pronssille. Hopeaa jaettiin joukkueelle Polte, jossa hyppäsivät Matti Miilumäki ja Jonne Kuoksa.
Hämeen laskuvarjourheilijat järjesti SM-kisat nyt viidennen kerran peräkkäin Vesivehmaalla.

Laskuvarjourheilun MM-kilpailut järjestetään Yhdysvaltojen Arizonassa lokakuussa.

 

Hämeen laskuvarjourheilijat järjesti siipipukuhyppäämisen SM-kilpailut Vesivehmaalla elokuun alussa. Kilpailuihin osallistui kuusi hyppääjää. Marko Mäkelä on kuvassa oikealla. Muut hyppääjät ovat (vasemmalta) Janne Saikko, Erno Kaikkonen, Tatjana Maksudov, Jussi Lahenius ja Eero Mäensivu. Kuva: Pasi Pirttikoski