lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Kiikala asfaltoi LVM:n tuella

sunnuntai 03.10.2021
TEKSTI KIRSI SEPPÄLÄ
KUVAT KIRSI SEPPÄLÄ, ANTTI HENRIKSSON
Ville Rouhiainen esitteli Lamco Eurocupillaan Kiikalan kenttäaluetta ilmasta.

 

Kiikalan kiitotiet, rullaustiet, tankkauspaikka ja vieras-platta ovat tuliterässä kunnossa. Ne asfaltoitiin kesällä 2020 liikenne- ja viestintäministeriön tuella. Maalaukset saatiin valmiiksi alkukesällä 2021. Kiikala-Säätiö haki kenttäremonttiin 800 000 euron avustusta, jolla piti uusia asfaltti ja tehdä lähestymisvalot. LVM myönsi 600 000 euroa.

–Osa avustuksesta kuitenkin palautettiin ja tehtiin puolen miljoonan euron asfaltointi sekä uusittiin maalausmerkinnät, kenttäpäällikkö Ari Heinonen sanoo.

 

Rahoituksen saamisen edellytys oli, että kentän ylläpitäjä maksaa neljäsosan projektista itse. Kiikala-Säätiö hankkii rahoitusta laskeutumismaksuilla ja vuokraamalla tiloja Puolustusvoimille sekä kiihdytysautokilpailuiden järjestäjille. Näin säätiö saa rahaa, jolla se maksaa omarahoitusosuuden maksamiseen ottamansa lainan. Kiikalassa tiedetään, että laskeutumismaksujen kerääminen harmittaa osaa ilmailijoita, mutta valtaosa suhtautuu asiaan ymmärtävästi.

 

 

– Vaihtoehto asfaltoinnille oli kentän sulkeminen, niin huonossa kunnossa pinta oli, Heinonen toteaa.

 

Sitä ei tietenkään haluttu, sillä kentällä on käyttöä ja pitkät perinteet. Juha Simola Kiikala-Säätiöstä kertoo, että kenttä valmistui välirauhan aikana 1940–1941. Sotatoimiin kentältä ei kuitenkaan osallistuttu, vaan se toimi varakenttänä. Kiikalan pääkiitotien 18–36 koko pituus on 1370 metriä ja kynnysten väliin jäävä osuus 943 metriä. Pääkiitotietä levitettiin kynnysten välillä 15 metriseksi.  Kiitotien 28–10 pituus on 550 metriä – käytettävyyteen vaikuttaa kiitotien päässä kasvava metsä.

 

Hallitilaa tarvitaan
Kiikala sai LVM:n tukea, koska Malmin toimintoja voi siirtyä sinne. Malmilta Kiikalaan on muuttanut kaksi moottorikonetta sekä osa koulutustoimintaa.

 

 

–Koneiden tuleminen on hallipaikoista kiinni. Kiikala-Säätiöllä on kentän omistavan Metsähallituksen kanssa vuokrasopimus vuoteen 2032 saakka. Sopimusta pitäisi jatkaa, jotta kukaan uskaltaisi rakentaisi tänne uutta hallia, Antti Henriksson Kiikala-Säätiöstä selventää.

 

 

Kentälle kokoontuneet Ville Rouhiainen, Juha Simola, Rauno Tuhkanen, Antti Henriksson ja Ari Heinonen pitävät tilannetta haasteellisena. Halleja on nyt kolme. Vanhan, 40 x 15 metrin purjekonehallin suojissa majailevat Salon Ilmailukerhon ASK 13, KA6 ja jarruversio PIK 20:stä sekä moottoripurjehtija Grob G102 Astir. Muutama muidenkin omistama kone hallissa on, esimerkiksi Moottori Lerche. Moottorikoneille vuonna 2004 tehdyssä noin 400 neliön hallissa ovat kerhon ultrat Eurostar ja Zephyr ja muita koneita. Kentällä on myös -90-luvulla valmistunut 244 neliön kaarihalli, johon mahtuu kahdesta neljään konetta.

 

 

–Jos koneita on tulossa, yritämme sovitella niille tilaa, hallimestarina toimiva Ville Rouhiainen lupaa. Kiikala-Säätiö omistaa kerhorakennuksen grillipaikkoineen, huoltotöihin käytettävän traktorin, polttoainekopin sekä yhden lentokonehallin.

 

 

–Alue, missä tankkausauto valuttaa polttoaineet säiliöihin, on asfaltoitu kuten koneiden tankkauspaikkakin. Hulevesikaivoon on tulossa uusi öljysieppari. Kenttä sijaitsee pohjavesialueella ja sitä ympäröi Natura-alue, Henriksson kertoo.

 

 

–Kentällä on ilmatieteen laitoksen sääasema ja toiveissa on vielä saada oma ATIS. Taajuuden käyttöön saaminen ei maksa paljoa, mutta lähetinlaitteet maksanevat pari–kolmetuhatta euroa, Rouhiainen mainitsee.

 

Monta toimijaa
Kiikalan kentän omistaa valtio, jota edustaa Metsähallitus. Kiikala-Säätiö perustettiin kentän ylläpitäjäksi vuonna 1968.  Säätiössä on hallintoneuvosto, joka koostuu Salon kaupungin luottamushenkilöistä ja paikallisista ilmailun harrastajista. Hallitus koostuu hallintoneuvoston valitsemista jäsenistä, jotka ovat etupäässä aktiivisia ilmailijoita. Ilmailijat pitävät säätiötä hieman byrokraattisena toimintamallina ja toisaalta kiittävät entistä Kiikalan kuntaa, joka -80–90-luvulla antoi 10 vuoden lainan ja maksoi sen lyhennykset tukena ilmailukerholle.

 

 

Kentällä toimii Salon Sedun Ilmailukerho, jolla on muun muassa kaksi ultraa ja yksi moottoripurjehtija. Noin sadasta jäsenestä parikymmentä harrastaa ilmailua aktiivisesti.

 

 

–Myös hyppääjät ja varjoliitäjät käyttävät kenttää. Ajoittain koulutustoiminta kentällä on vilkasta, kun Nummelasta tulee muutama kerho ja lentokoulu tänne tekemään läpäreitä, Henriksson kertoo.

 

Kenttä ennen asfaltointia. Kuva: Antti Henriksson
Kenttä asfaltoinnin jälkeen.