lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Juho Pulkkasesta F9U-droneluokan Suomen mestari

tiistai 21.09.2021
TEKSTI AURORA KOSKENSALO
KUVAT HEIKKI TAMMISAARI, KIRSTI SALO
1/1 SM-kilpailuiden voittajakolmikossa keskellä on voittaja Juho Pulkkanen Oulusta, vasemmalla hopeaa voittanut Aleksi Rastas Riihimäeltä ja oikealla kolmanneksi kisannut Jari Kankare Helsingistä. Kuva: Heikki Tammisaari

 

Porvoon Kuninkaanportin lennokkikentällä käytiin 14.8. F9U-luokan dronejen SM-kilpailu 1/1. Sen voitti Juho Pulkkanen.

 

Kisojen pudotusvaihe sujui Pulkkaselta hyvin. Parista virheestä huolimatta hän oli jokaisessa lähdössä ensimmäinen aina finaalilähtöihin saakka. Sen sijaan aika-ajoja Pulkkanen harmittelee. Niiden ensimmäisessä lähdössä hän törmäsi porttiin. Viimeisessä aika-ajolähdössä hän osui kilpailussa toiseksi lennättäneen Aleksi Rastaan kopteriin.

 

Pulkkanen harjoittelee tyhjillä nurmikentillä eri puolilla Oulua. Tulevaksi talveksi hän toivoo simulaattoritreenien oheen lennätyshallia. Tavoitteenaan Pulkkasella on nousta maailman parhaimpien dronekuskien joukkoon.

 

Kilpadronen vauhti huumaa ja alkuvaiheessa sekoittaa pään

 

Droneharrastajat Jari Kankare ja Antti Haimilahti toteavat, että dronekisaaminen on kuin ajoa kolmiulotteisella autoradalla, jossa nopeudet nousevat parhaimmillaan 150 km/h tuntumaan.

 

Tehdasvalmisteista kuvausdronea osaa lennättää melkeinpä kuka tahansa, mutta radio-ohjaimen ja videolasien avulla hallittavat F9U-luokan kilpadronet ovat toista maata. Apukeinojen, kuten GPS:n ja stabilointimoodin käyttö on niiden kohdalla kielletty. Pärjääminen radalla riippuu pitkälti kilpailijan lennätystaidosta.

 

Jari Kankare ja Antti Haimilahti kertovat, että useimmat kisadronet painavat 500 grammaa ja ne varustetaan viisituumaisilla potkureilla. Kilpadroneja on ostettavissa valmiina, mutta yleensä harrastajat rakentavat ne itse. Komponentit valitaan siten, että dronesta tulee mahdollisimman kevyt, kestävä ja tehokas.

 

Jari Kankare ja Antti Haimilahti olivat Porvoossa pidetyissä kilpadronejen SM-kilpailuissa. Kuva: Kirsti Salo

 

Huolellisuutta ja juotostaitoa tarvitaan

Dronekisaamisen kustannukset ovat maltillisia. Itse drone maksaa 150–350 euroa. Sen lisäksi tarvitaan 100-200 euron hintainen radio-ohjain, 100–500 euron videolasit, akkulaturi ja 4–6-kennoisia akkuja sekä paljon varapotkureita.

 

Taitava dronerakentaja on huolellinen ja hänellä on taitoa säätää dronensa parhaaseen mahdolliseen iskuun. Jari Kankare ja Antti Haimilahti muistuttavat, että droneyhteisö neuvoo ja auttaa uusia tulokkaita pääsemään alkuun. Apua saa esimerkiksi FPV Finland ry:n Slack-kanavalta.

 

Kankare ja Haimilahti kehottavat pakkaamaan kisamatkalle mukaan kolmekin identtistä dronea. Radalla kun sattuu ja tapahtuu, eikä vaurioiden korjaamiselle ole aina aikaa. Ja kun korjaustoimiin lopulta pääsee, hyvä juotoskolvi sekä kolvaustaidot ovat tarpeen.

 

Itse lentämisessä haastavinta on analogisen videokuvan toisinaan huonohko laatu ja korkeuden hallinta. Kilpadroneja ajetaan videolasit päässä, joten lennättäjä tuntee olevansa dronen mukana. Kankare ja Haimilahti kertovat, että harjoitteluvaiheessa meno voi kirjaimellisesti huimata päätä.

 

Rataa ajetaan finaaleissa yleensä 3–4 kierrosta ja lentoaikaa kertyy kahdesta kolmeen minuuttia. Yhdessä lähdössä (heat) lennättää tavallisesti neljä pilottia. Kuva on Porvoossa 14.8. pidetyistä SM-kilpailuista. Kuva: Heikki Tammisaari

 

Dronerata on helppo rakentaa

Lennokkikerhoissa mietitään, voivatko ne saada droneharrastuksen yleistyessä uusia käyttäjiä lennokkikentälleen. Jari Kankare ja Antti Haimilahti tuumaavat idean lähtökohtaisesti hyväksi. Droneradan rakentaminen on heidän mukaansa helppoa.
Alustaksi tarvitaan tasainen nurmikenttä, jolle pystytetään ratamerkit: portit ja liput. Kokonaisuuden kannalta on hyvä, jos dronerata on sivussa muiden lennokkien lennätysalueelta.

 

 

Droneradat koostuvat yleensä nurmelle pystytetyistä porteista sekä lipuista. Kuva: Heikki Tammisaari