Joe Kittinger — Mies maailman katolla

torstai 28.03.2024
TEKSTI Hannu Ryömä
KUVAT zNational Museum of the United States Air Force, Wikipedia
Joe Kittinger, maailman yksinäisen mies, poistuu kapselistaan stratosfääriin 102 800 jalan korkeudessa ja aloittaa 4 minuuttia ja 36 sekuntia kestäneen vapaapudotuksen.

Yhdysvalloissa suoritettiin kylmän sodan aikana sarja ylikorkeita ja ennennäkemättömiä laskuvarjohyppyjä. Testeillä oli tärkeä rooli alkavan avaruusajan tapahtumissa, vaikka alun perin tarkoitusperät olivatkin sotilaalliset. Yksi mies muodostui legendaksi tapahtumaketjun syövereissä.

 

 

U.S Air Force:n raskaat B-17-pommikoneet käyttivät toisen maailmansodan loppuvaiheissa Iso-Britanniaa tukikohtanaan kanaalin yli suuntautuvilla operaatioilla. Koneista 5000, eli kylmäävät nelisenkymmentä prosenttia tuhoutui. Miehistön “eliniänodote” oli sodan alkuvaiheessa 25 lentoa ja loppua kohden Luftwaffen luhistumisen myötä niinkin lohtuisa kuin 35. Lähes puolet lentäneestä miehistöstä ei koskaan palannut.

 

B-17 kykeni toimimaan jopa yli 40 000 jalassa. Se lasketaan jo stratosfääriin. Ilmavoimat painikin lentäjien loppuelämän pituinen ongelman kanssa: miten poistua lentokoneesta laskuvarjolla korkeilla lentopinnoilla. Stratosfäärin rajoilla välittömästi koneen ulkopuolella tapahtuvan pelastusvarjon avaaminen aiheuttaa kovan ja väkivaltaisen repäisyn lentäjän vartalossa. Vaikka toimintakyky säilyisikin, on vastassa kylmyys ja hapenpuute. Sota ehti loppua, uusi ja kylmempi alkaa, mutta ongelma jäi elämään omaa elämäänsä.

USA:n Ohiossa, ilmavoimien museossa on “simulaattori”, jolla on havainnollistettu ennätyshypyn vaiheita. Kuva: National Museum of the United States Air Force, Wikipedia
Matka tuntemattomaan heliumpalloon kiinnitetyssä kapselissa on alkanut aamuyöllä 16. elokuuta 1960. Kuva: National Museum of the United States Air Force, Wikipedia
Kittingerin varusteet painoivat yhteensä 150 kiloa painepukuineen ja avaruuskypäröineen. Kuva: National Museum of the United States Air Force, Wikipedia

 

Selviytymisen ongelmakenttä
Lääkäri ja eversti W. Lovelace käytti itseään koehenkilönä poistuen kesällä 1943 B-17-koneesta 40200 jalan korkeudessa mukanaan happipullo. Arviolta 40 g:n avausshokki aiheutti tajunnan menetyksen repien jopa hansikkaat käsistä, mutta happipullo koitui pelastukseksi. Jostain syystä koe toistettiin, ja todettiin, että oikeaoppinen tapa suorittaa stratosfäärissä tapahtuva lentokoneesta poistuminen oli jatkaa vapaapudotusta alemmalle korkeudelle. Seuraavaksi eversti M. Boynton testasi HALO-metodia (High altitude low opening) 41000 jalan korkeudesta. Operaatio päätyi tuhoisasti ja onnettomuuden johdosta koko testaaminen lopetettiin vuosiksi.

 

Kehityskulku vei nopeasti suihkukonekauteen, yli äänennopeuden ja uusiin korkeuksiin. Oltiin pakotettuja jatkamaan myös pelastautumistekniikoiden kehittämistä, jos 100000 jalan korkeudessa asiat menisivät pieleen. Syntyi Manhigh-niminen ilmailulääketieteen projekti, jossa taivaskaan ei ollut enää rajana vaan toiminta oli jo osa avaruudentutkimusta. Projektissa luodut fyysiset ja psyykkiset testit muodostuivat Mercury-avaruusohjelman standardeiksi astronauttien kelpoisuuden arvioinnissa.
Mukana hääräsi myös koelentäjä Joseph W. Kittinger nousten Manhigh-1:n pallolla 97000 jalan korkeuteen kesällä 1957.

 

 

Project Excelsior ja Joe Kittinger
Excelsior´n oli Manhigh:n jatkumo. Tavoite oli nousta suurella heliumtäytteisellä pallolla sen alle kiinnitetyssä avoimessa gondolassa stratosfääriin, hypätä pois kyydistä, laskeutua takaisin maanpinnalle ja varmistaa pakojärjestelmän toimivuus. Tekijäksi valikoitui Joe Kittinger.

 

Korkealta poistuva lentäjä ei voisi luotettavalla varmuudella operoida pelastuslaitteitaan manuaalisesti, joten aktivointijärjestelmän oli oltava automaattinen. Oli myös ratkaistava, miten saadaan stabiloitua testipudotusten yhteydessä ilmennyt pyörimisliike. Pahimmillaan 200 rpm pyörineen nuken putoamiskuvion toistuminen elävällä kandidaatilla tietäisi varmaa kuolemaa.

 

Ratkaisuksi löytyi ilmailulääketieteilijä Francis Beaupre´n kolmivaiheinen aukaisusysteemi. Irrottauduttuaan korista Kittinger putoaisi vapaasti 15 sekunnin ajan, jonka jälkeen jousikuormitteinen, ajastimella toimiva apuvarjo tulisi ulos repusta. Apuvarjo vetäisi drog:n ulos, jolla Kittingerin asento stabiloituisi. Päävarjo aukeaisi lopuksi alempana painelaukaisimella.

 

Putoamisnopeuden kasvattaminen ennen apuvarjon laukaisua oli ratkaisevaa: liian aikainen aktivoituminen tukahduttaisi sen puuttuvan ilmanvastuksen vuoksi. Näin oli kävi Kittingerin ensimmäisellä koehypyllä.
Hercules C-130:sta matalalta, 28 000 jalasta suoritetun kolmen varusteviimeistelyn päätteeksi Kittinger oli valmis ensimmäiseen stratosfääriseen hyppyynsä.

 

 

Aikainen aamupuhde
Joe Kittingerin istui New Mexicossa, 12. elokuuta 1960 ennen auringonnousua avonaisessa gondolissa heliumtäytteisen pallon vietävänä määränpäänään stratosfäärin puoliväli. Nousu kesti 1,5 tuntia ja hyppyasuna oloa mukavoitti painepuvun, varjopaketin, happipullojen ja kameroiden 150 kiloinen kokonaisuus.

 

Projektin ensimmäinen hyppy edeltäneenä syksynä 76400 jalasta (23 300 m) oli johtanut tajuttomuuteen ja lattakierteeseen 22 G:n voimalla. Kittinger oli aktivoinut suunnitellusti ja manuaalisesti apuvarjon ajastimen ennen uloshyppyä. Mekanismi oli käynnistynyt, mutta sen todentaminen ei onnistunut. Joe nykäisi kaksi kertaa uudelleen ja hyppäsi. Pari sekuntia uloshypyn jälkeen ajastin oli lauennut kietoen apuvarjon pyörivän hyppääjän kaulan ympärille ja aiheuttaen 20 kilometrin pituisen vajaatoiminnan. Pelastuksena toimi varavarjon automaattilaukaisija.

 

Kittingerin Air Force MC-3 -paineasu oli sama kuin lentäjillä. Painekammiona oli tosimaailma 30 kilometriä maapinnan yläpuolella. Jos puku tai kypärä pettäisi, tajuttomuus seuraisi 10—12 sekunnissa ja kuolema 2—3 minuutissa. Paineasun kanssa tulikin ongelmia, sillä oikean käden hansikas alkoi vuotaa ennen exitiä ja Joen käsi turposi pahasti.

 

Todennäköisesti, ainakin hetkellisesti maailman yksinäisin mies, kapteeni, koelentäjä, avaruuden laidalla roikkuva Joe Kittinger hyppäsi auringon noustessa ulos kapselistaan 102 800 jalan (31300 m) korkeudessa ja toivoi parasta.

 

“Ei ollut vertailukohtaa, ei ilmanvastusta, eikä myöskään mahdollisuutta syvyyden hahmottamiseen. Jossain kaukana alla näkyi pilvikatto. Tiesin kyllä liikkuvani hyvin nopeasti, vastassa oli 614 mailia tunnissa puhaltava ilmavirta, jota en tuntenut. Kuului vain oma hengitys kypärässä”, hän kuvaili.
Vapaapudotus kesti 4 minuuttia ja 36 sekuntia, maksiminopeudeksi mitattiin 614 mailia (988 km/h). Laskuvarjo, tuon ajan 28 ft pallokupu aukesi suunnitellusti 18 000 jalan (5 500 m) korkeudessa.
Kittinger teki historiaa rikkomalla ennätykset korkeimmalle tehdystä pallonoususta, korkeimmasta laskuvarjohypystä, pisimmästä vapaapudotuksessa ja suurimmasta nopeudesta, jolla ihminen on liikkunut ilmakehässä ilman apulaitteita. Myöhemmin spekuloitiin myös äänivallin rikkoutumisella, mutta näin ei tapahtunut.

 

Tapahtuma sai valtavasti mediahuomiota, Life-lehti nosti Kittingerin kansikuvaan ja Presidentti Dwight D. Eisenhower myönsi hänelle urhoollisuuspalkinnon.

Takaisin maanpinnalla. Rennonomainen hangaariin kävely ei tullut kyseeseen vaan varustearsenaali purettiin laskeutumispaikalla. Kuva: National Museum of the United States Air Force, Wikipedia
Varustekuorma on saatu kuorittua vahingoittumattoman ja hyväntuulisen Kittingerin päältä. Kuva: National Museum of the United States Air Force, Wikipedia

Kittingerin elämänkaari

Excelsior´n havainnot kulkivat eteenpäin osana USA:n avaruudenvalloitusta eikä Kittinger elämästä puuttunut väriä jatkossakaan. Lentäjä henkeen ja vereen päätyi Vietnamin sotaan peräti kolmella eri komennuksella suorittaen 483 tehtävää ja tullen lopulta ammutuksi alas 1972 kolmannen retkensä loppupäivinä. Hyppyura jatkui heittoistuimen käytöllä saatellen miehen vuodeksi pahamaineiseen Hanoi Hilton -vankilaan.

 

Palattuaan kotiin hän jatkoi ilmavoimissa keräten urallaan 7679 lentotuntia, joista 948 Vietnamin taivailla. Lisänä nimelliset 9100 tuntia siviilipuolen eri lentolaitteilla, unohtamatta erikoista koehyppääjän uraansa. Lisäksi Kittinger lensi -84 ensimmäisenä ihmisenä heliumpallolla yksin yli Atlantin.

 

Ennätysten osalta ympyrä sulkeutui Felix Baumgartner´n tehdessä uuden korkeusennätyksen vuonna 2012. Kittinger oli projektin johtokeskuksessa, 52 vuotta oman hyppynsä jälkeen, ja radioyhteydessä Felixiin hänen poistuessaan energiajuomajätin sponsoroimasta pallosta 38969 metrin korkeudessa. Tämän ennätyksen rikkoi Alan Eustace vain pari vuotta myöhemmin ennätyksen ollessa 41400 metriä.
Joe Kittinger on kuitenkin heistä se mies, jonka nimi ja saavutus muistetaan ikuisesti.