Tamperelainen koneteekkari Jesse Lepistö odottaa kesän termiikkejä tuore purjelentolupa taskussa.
Harrastat purjelentoa Tampereen Ilmailu-yhdistyksessä. Miten päädyit lajin pariin?
Purjelentolupakirjan suorittaminen oli ollut mielessä jo useita vuosia. Olimme kesällä 2015 työporukalla Malmilla International Airshowssa, ja satuin juttelemaan siellä Polyteknikkojen Ilmailukerhon ständillä. Siitä kipinä lupakirjan suorittamiseen lähti.
Aloitin purjelentolupakirjan suorittamisen syksyllä 2015. Kävin Urheiluilmailuopiston verkkoteoriakurssin, ja lähiopetusjakson ja loppukokeet teoriaosuudesta suoritin Malmilla kevättalvella 2016. Teoriat verkko-opetuksena oli mielestäni hyvä vaihtoehto, koska opiskelu sujui mukavasti ja joustavasti töiden ja koulun ohessa.
Kurssin lento-osan suoritin Tampereen Ilmailuyhdistyksessä. Aloitimme lennot Jämillä viime vuoden toukokuussa. Opetus oli laadukasta, ja kentällä todellakin viihtyi. Kelit eivät viime kesänä aina purjelentoa suosineet, mutta saimme kuitenkin kurssin lennot lennettyä elokuun alkuun mennessä ja lupakirja oli valmis.
Miten harrastuksesi on jatkunut lupakirjan hankkimisen jälkeen?
En ehtinyt lupakirjan suorittamisen jälkeen juurikaan lentämään, koska lähdin vaihto-opiskelijaksi Bangkokiin syksyksi. Lentämisen opiskelu siis vasta oikeastaan alkaa tästä, koska pelkästään teoria ja tärkeimmät käytännön ja turvallisuuteen liittyvät asiat on opeteltu.
Seuraava lentokausi meneekin lentämään opiskellessa Jämillä ja kuunnellessa vinkkejä vanhoilta konkareilta.
Mikä purjelennossa kiehtoo?
Purjelennossa on parasta se, että mielestäni se on lentämistä aidoimmillaan. Koska moottoria ei ole, on sääolosuhteet otettava jatkuvasti huomioon, ja koneella on lennettävä puhtaasti. Konetta lennetään täysin manuaalisesti, ja se on pitkäsiipinen, joten ohjainten yhteisvaikutus ja etenkin jalan käytön oppiminen korostuu. Lisäksi purjelennossa uskomatonta on hiljaisuus. Ainoat äänet ovat ilmavirran suhinat.
Kerro paras muistosi purjelennosta.
Lensin ensimmäisen yksinlentoni Jämiltä tyynessä, lähes pilvettömässä iltakelissä. Vapauden tunne oli uskomaton. Tuntuu hienolta, kun konetta pystyy hallitsemaan. Kesäisen suomalaisen järvi-, kangas- ja peltomaiseman katsominen ylhäältä käsin tekee vaikutuksen.
Lentäminen saa hyvälle tuulelle, koska ohjatessa unohtuu kaikki arkiset asiat ja huolet. Keskittyminen on koneen ohjaamisessa, ympäristön tarkkailussa ja radioliikenteen kuuntelemisessa. Tähän yhdistetään vielä hienot maisemat ja hiljaisuus, niin rentoutuminen on taattua.
