lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

In Memoriam: Orvokki Kuortti 1932–2020

perjantai 04.12.2020
TEKSTI EIRA STANDERTSKJÖLD, KAISA MÖLLÄRI, RIIKKA KAIPAINEN
Orvokki Kuortti

”Lentäessä kaikki maallinen jää maan päälle. Täydellinen vapaus koittaa taivaalla.”

 

Lentokapteeni Orvokki Kuortti kuoli 19. syyskuuta 2020 Espoossa 88-vuotiaana. Hän oli syntynyt 11. heinäkuuta 1932 Kokemäellä.

 

Ensimmäisen lentolupakirjansa Orvokki suoritti vuonna 1968 Malmin lentoaseman lentokoulussa. Hän eteni rohkeasti ilmailun parissa lentämällä runsaasti vuoteen 1997 asti. Hän sai ensimmäisenä naisena Suomessa helikopterilupakirjan, mittarilentäjä- ja lennonopettajakelpuutukset.

 

Vain kaksi vuotta lentolupakirjansa suorittamisen jälkeen Orvokille myönnettiin Harmon-patsas tunnustuksena edellisen vuoden kuluessa tehdystä korkealuokkaisesta lentosuorituksesta; hän saapui Englanti–Australia-nopeuslentokilpailussa ensimmäisenä ja nopeimpana naispuolisena koneen päällikkönä maaliin lähes viiden vuorokauden lepotauottoman lennon jälkeen.

 

Orvokki nimitettiin Suomen Ilmailumuseoyhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 2007 sekä the Ninety Nines Finnish Section ry:n kunniajäseneksi vuonna 2016. Orvokille myönnettiin lentokapteenin arvonimi vuonna 1983, ja hän on edelleen ainoa nainen, jolle kyseinen arvonimi on myönnetty. Meriitit ovat komeat. Kaikki, jotka Orvokin tunsivat, tietävät, että rakkaus lentämiseen oli kuitenkin Orvokin suurin motivaattori ja itse lentäminen se paras palkinto.

 

Orvokki oli yksi kansainvälisen naislentäjäyhdistyksen Suomen jaoston, The Ninety-Nines Finnish Section ry:n, yhdeksästä perustajajäsenestä. Yhdistys perustettiin vuonna 1969 ja hyväksyttiin seuraavana vuonna 1970 kansainväliseen Ninety Nines -yhdistykseen. Orvokki toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1980-1993. Hän oli hyvin aktiivinen kansainvälisten yhteyksien ylläpitäjä eri maista olevien naislentäjien välillä. Hän edusti Suomea useissa eri naisilmailun kansainvälisissä konferensseissa. Hän oli myös mukana muissa eri kansainvälisissä yhdistyksissä. Orvokki luovutti vuonna 1983 miehensä Pertti Kuortin ja The Ninety Nines Finnish Section ry:n kanssa Orvokki Kuortti -kiertopalkinnon Suomen Ilmailuliitolle jaettavaksi merkittävistä moottorilennon matkalentosuorituksista.

 

Orvokki oli rohkea ja päättäväinen nainen, ja hän osoitti esimerkillään monille suomalaisille naisille, mitä nainenkin voi tehdä miesvoittoisen ilmailun parissa. Aiemmin mainitun England–Australia Air Racen lisäksi, Guinnessin Suuren Ennätyskirjan 84–85 mukaan, Orvokki ja kakkospilotti Eira Kuorinka (Standertskjöld) ylittivät Atlantin ensimmäisinä suomalaisnaisina Piper Cherokee Arrow -lentokoneella vuonna 1971 Lontoo–Victoria Air Race -kilpailussa. Ensimmäisen naisen suorittaman Atlantin yksinylityksen Orvokki teki vuonna 1972 ja oli ensimmäisenä suomalaisena mukana Paris Air Show’n näytöslentäjänä vuonna 1973.

 

Orvokki selviytyi pakkolaskusta myrskyiseen Pohjois-Atlantiin yksinlennollaan vuonna 1977. Nelipaikkaisesta Lake Buccaneer-koneesta valui sähkövian takia polttoainetta mereen, ja lopulta moottori sammui polttoaineen loppumisen takia. Silloinkaan hän ei kertomansa mukaan pelännyt; harmitteli vain, kun perhe jää. Orvokin mielestä pelko ei kuulu ilmailuun.

 

Orvokki sai ensimmäisen oma koneensa, Piper PA-28R-180 Cherokee Arrow OH-PJN, vuonna 1969. Kone on tällä hetkellä Suomen Ilmailumuseossa. Orvokki piti konetta hauskana ja kivana koneena, jossa oli vanhan koneen glamouria. Kone on nelipaikkainen ja siinä on IFR-mittarivarustus. Orvokki ehti lentää viidessä eri maanosassa ja osaan niistä hän lensi tällä koneellaan. Orvokin kone seisoo Ilmailumuseossa kunniapaikalla kaikkien ihailtavana. Orvokilla oli tapana käydä taputtamassa konetta museolla käydessään.

 

Orvokki oli ja on edelleen esimerkkinä monille suomalaisille naisille. Hänen osaamistaan ilmailussa epäiltiin hänen sukupuolensa takia, mutta hänen taitonsa ja halunsa oppia uutta ja jakaa oppiaan hiljensivät pahimmatkin epäilijät. Orvokki rakasti lentämistä ja silloin kun ei lentänyt, rakasti puhua siitä. Lentämisestä ja lennoistaan puhuessaan hänen silmissään näkyi ilmailun riemu. Hän oli todellinen lentäjä, ja kuolemansa jälkeenkin hänen esimerkkinsä kannustaa meitä muita ilmailijoita. Orvokin tekemä jälki taivaalle ei himmene koskaan, vaan hän lentää ikuisesti kanssamme.

 

Arvostimme Orvokkia lahjakkaana lentäjänä sekä aina iloisena ja luotettavana ystävänä, jota muistamme suurella lämmöllä.

 

The Ninety Nines Finnish Section ry
Eira Standertskjöld, Kaisa Mölläri, Riika Kaipainen