Miksi ilmatila muuttuu, kuka ilmatilamuutokset käytännössä toteuttaa, mihin muutokset perustuvat, miten usein niitä tehdään, ovatko muutokset tasapuolisia?
Suomessa on perinteisesti toteutettu muutoksia pysyviin ilmatilarakenteisiin kerran vuodessa. Muutosajankohta on pyritty sovittamaan sellaiseen aikaan vuodessa, jossa kaikilla toimijoilla on parhaimmat mahdollisuudet tehdä hallittu muutosprosessi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että muutosta ei tehdä kesken vilkkainta yleisilmailusesonkia tai lähellä kesä-, joulu- tai hiihtolomia.
Lisäksi on pitänyt huomioida kansallisen ilmaliikennepalvelun tarjoajan Fintrafficin, koulutus-, laitejärjestelmäpäivitys-, julkaisu- ja muut ilmatilamuutoksen aiheuttamat muutostarpeet. Täten on päädytty siihen, että huhtikuun AIRAC-päivä soveltuu siihen parhaiten. Useat muistavat ajan, jolloin ilmailukartat päivittyivät marraskuussa. Muutosajankohta muutettiin huhtikuuhun muutamistakin syistä ja se onkin osoittautunut ainakin ilmatilaprojektin puolesta soveliaammaksi.
Useita muutoksia tapahtumassa
Parhaillaan taidetaan todistaa taas yhtä ajankohtaa, jossa ilmatilankäyttäjien tarpeissa on tapahtumassa useitakin muutoksia. Keskeisinä taustasyinä ovat useat seikat, kuten miehittämättömän ilmailun voimakas kasvu, F35 -hävittäjähankinta ja uudet ilmatilatarpeet harjoitustoiminnalle, NATOn myötä kasvava kansainvälinen toiminta, ilmailulain muutokset ja tuulivoimaloiden merkittävä lisääntyminen. Ajankohtia, joissa tulee enemmän muutostarpeita, tuntuu olevan noin 10–15 vuoden välein.
Edellinen iso muutos Suomen ilmatilaan tehtiin vuonna 2014, jolloin tavoitteena oli päivittää Suomen En-route-ilmatila, ajureina luopuminen konventionaalisiin suunnistuslaitteisiin perustuvista ATS-reiteissä, valmistautuminen Free Route Airspace -ilmatilan tuloon ja lennonjohtosektoreiden uudelleenmäärittely vastaamaan uusia liikennetilanteita ja kasvattamaan lennonjohdon kapasiteettia.
Muutokset ilmatilankäyttäjien yhteistyönä
Ilmatilamuutokset Suomessa perustuvat useampaan säädökseen, mutta keskeisimpänä niistä lienee ASM TKK, eli ASM Toimintakäsikirja -ilmatilan joustavan käytön menetelmät. Yhtenä keskeisenä ajatuksena käsikirjassa on, että ilmatila kuuluu kaikille. Päällekkäisiä ilmatilatarpeita kuitenkin ilmenee, joten ASM TKK:ssa on määritelty miten ja millä periaatteilla ilmatilan jäsentäminen tapahtuu ja millä periaatteilla ilmatilaa käyttäjille allokoidaan.
Tämä on kuvattu TKK:ssa seuraavasti: ”Muutokset pysyviin ilmatilarakenteisiin vaatii laajat kuulemismenettelyt, joilla varmistetaan eri käyttäjäryhmien tarpeiden huomioon ottaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että muutokset pysyviin ilmatilarakenteisiin tehdään vuositasolla suunnitellusti ja koko ilmatilan hallinnan verkoston optimoimiseksi.” Lisäksi keskeistä on siviili- ja sotilasilmailun yhteensovittaminen, jota edellyttää myös EU – asetukset. ASM TKK:ssa myös määritetään, että ”vastuu ilmatilan hallinnan järjestelyistä ja ilmatilan jäsentämisestä Helsingin lentotiedotusalueella kuuluu Traficomille.”
Käytännön ilmatilamuutosten toteutus on osoitettu Fintraffic Lennonvarmistus Oy:lle, jonka tehtävä on koordinoida ilmatilan rakenteiden suunnittelua yhteistyössä Puolustusvoimien ja muiden sidosryhmien kanssa. Tämän perusteella Fintraffic Lennonvarmistus toimiikin ilmatilaprojektin vetäjänä. Vuoden 2024 ilmatilaprojekti on parhaillaan käynnissä. Projektissa valmistellaan muutospakettia lähetettäväksi lokakuun alussa Traficomille, jonka jälkeen viranomainen käynnistää lausuntokierroksen. Traficomin päätös on odotettavissa marraskuun puolivälissä, ja Fintraffic ilmailutiedotus julkaisee huhtikuussa voimaan tulevan ilmatilamuutoksen helmikuun puolivälissä.
Ilmatilasuunnittelussa pyritään huomioimaan sekä nykyiset käyttäjätarpeet että tulevaisuuden odotettu toimintaympäristö. Dynaaminen ilmatilanhallinta mahdollistaa käyttäjätarpeiden yhteensovittamisen. Suomen nykyinen ilmatila onkin Euroopan taloudellisimpia ja ympäristöystävällisimpiä. Ilmatilan jäsentämisessä ympäristöarvot ja -vastuullisuus ovat hyvin esillä ja oletettavasti jatkossa vielä entistäkin enemmän. Kaikissa muutoksissa pyritään huomioimaan myös niiden ympäristövaikutukset. Tähän on nykyisin hyvät edellytykset muun muassa Eurocontrollista saatavan sekä Fintrafficin oman datan avulla.
Alailmatilan muutokset integroitava
Lähivuosien aikana ilmatilamuutosten määrä varsinkin niin kutsutussa alailmatilassa voidaan odottaa olevan merkittävä. Miehittämätön ilmailu eri tarkoituksissa kasvaa voimakkaasti, mutta alailmatilaan on suunnitelmia myös miehitetyllä ilmailulla sekä yleisilmailun että viranomaistoiminnan osalta. Valvomattomille lentopaikoille onkin toteutettu jo useita lentomenetelmiä.
Lisäksi tuulivoiman lisääntymisen ja voimalaitosten koon kasvun myötä myös ne usein vaikuttavat toimintaan. Samalla on kuitenkin mahdollistettava jo olemassa olevien ilmatilankäyttäjien kuten yleisilmailun toimintaedellytykset. Toimintaympäristöön on siis tulossa kokonaan uusia toimijoita perinteisten lisäksi, joten yhteensovittamisessa riittää haasteita. Nämä alailmatilan muutokset on integroitava muuhun ilmatilaan sekä ilmatilanhallintaan. Näiden perustaksi tarvitaan kansallisesti määritelty selkeä strategia myös alailmatilaa koskien, jotta toimintaympäristö on ennakoitava ja siihen on näkyvyyttä.
Artikkelin kirjoittaja Teppo Asanti toimii ASM yksikön päällikkönä Fintrafficissä.
Ilmailukäsikirja AIP:n Suomen ENROUTE 6:ssa on erilliset kartat kuvamaan muun muassa eri ilmatilavarauksia ja lennonjohtosektoreita.
