Ilmailun turvallisuuskriteerejä voidaan perustellusti verrata liikenneturvallisuuteen. Traficom on laatinut selkeät ohjeet ajoterveyden määrittämisestä ja tarkastusta tehdessään lääkärin tehtävänä on arvioida, täyttääkö henkilö terveysvaatimukset rajoituksetta tai rajoituksin (esim. silmälasien käyttöpakko). Ilmailussa turvallisuuskriteeri ovat luonnollisesti erilaiset. Ilmailulääkärit vastaavat lääketieteellisen kelpoisuustodistuksen myöntämisestä lentolupakirjaa hakeville, mutta eivät suinkaan vastaa kaikkien ilmailulajien lääketieteellisestä turvallisuudesta. Suomen Ilmailuliitossa on lukuisia lajijaostoja ja lajien turvallisuus vaihtelee suuresti.
Keväällä 2023 tehtiin muutosesitys, jotta sallittaisiin lentäjältä ultrakevytlupakirjaoikeuksien käyttö samalla systeemillä kuin mitä tieliikenteessä vaaditaan ajoneuvon kuljettajalta. Perusteluina oli USA:n käytäntö asiassa ja mm normien ja sääntöjen purkutalkoot.
Vaikka rinnastaminen liikennelääketieteen ja ajoterveyden vaatimuksiin on perusteltua, on ymmärrettävä, että kyseiset lääketieteen osat ovat hyvinkin tarkkaan ohjeistettuja ja suuri osa lääkärikunnasta ei halua tai kykene ottamaan kantaa edes ajoterveyteen, saati ilmailuun. Lisäksi usein tarvitaan erikoisalakohtaisia lausuntoja eri sairauksiin liittyen.
Normien ja sääntöjen purkutalkoot eivät kuulu tähän yhteyteen, koska nämä säännökset sekä liikennelääketieteessä että ilmailussa ajavat turvallisuuden lisäämistä, eivätkä suinkaan ole vain harmillisia yksilövapautta sitovia mielivaltaisia säännöksiä.
Ajoterveyden arvioinnin tulisi toteutua jokaisella vastaanotolla. Jos lääkäri kohtaa vastaanotolleen mistä tahansa syystä tulleen potilaan, jolla on liikenneturvallisuuteen vaikuttava sairaus – on hän velvollinen tekemään ilmoituksen poliisille, jotta kyseisen potilaan ajo-oikeutta rajoitetaan. Turvallisuus menee edelle jopa lääkärin vaitiolovelvollisuudesta, sillä tärkeintä on vahingon välttäminen.
Lääkärin profession etiikka on ikiaikojen perinne (Pälve H; Lääkärinetiikka 2021). Siihen kuuluu vaitiolovelvollisuus, jota juuri edellä mainitussa tapauksessa rajoitetaan. Etiikan noudattaminen on jokaisen lääkärin velvollisuus ja syvälle lääkärin persoonallisuuteen porautunut ominaisuus. Edellä kerrotun lisäksi se on läsnä myös silloin, kun kysymys ei ole potilaskohtaamisesta. Jos lääkäri havaitsee selkeän terveys- tai turvallisuusuhan lähiympäristössään – vaikka harrastaessaan ilmailua eri muodoissa – on hänen eettinen velvollisuutensa puuttua asiaan, silläkin uhalla, että hän joutuu nykytermien mukaisesti ”maalittamisen” kohteeksi. Puolustautua ei voi, koska vaitiolovelvollisuus estää tosiasioiden paljastamisen. Huomioimalla lääketieteeseen liittyvät riskitekijät, voidaan kuitenkin kyseisen ilmailun turvallisuutta parantaa.
Viime aikoina on käyty myös keskustelua yhteiskunnan medikalisaatiosta. Medikalisaatio vaikeuttaa lääkärien työtä, lisää terveydenhuollon kustannuksia ja vääristää kansalaisten käsityksiä terveydestä. (Mustajoki P, Duodecim 2003). Medikalisaation seurauksena normaaliin elämään kuuluvat ilmiöt, kuten vanhuus, kuolema, kipu ja murhe, työnnetään lääkäreiden hoidettavaksi (siteeraus P Mustajoen artikkelista). Ajo- ja ilmailuterveyden määrittämiseen vaikuttaa kuitenkin vääjäämättä myös harrastajan ikä. Se vaikuttaa henkilön reaktiokykyyn ja kognitiivisiin toimintoihin. ja on otettava huomioon. Ilmailu- ja ajoterveydessä ei ole kysymys medikalisaatiosta negatiivisessa mielessä vaan puhtaasti turvallisuuden lisäämisestä.