Erkki ”Hyeena” Hämäläinen oli lentäjä, muusikko, seikkailija, toimittaja ja kotimaisen jännityskirjallisuuden edelläkävijä. Hämäläisen alkupään tuotanto liikkuu suvereenisti ilmailumaailmassa ja on edelleen, yli 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen, pätevää luettavaa.
Erkki Hämäläinen syntyi helsinkiläiseen virkamiesperheeseen vuonna 1944, asui nuoruutensa Pohjois-Haagassa ja kävi Karjalan Yhteiskoulun Ruskeasuolla. Iiro Tainio, koulukaveri ja nuoruudenystävä, kertoo Hämäläisen olleen monipuolinen muusikko, joka sävelsi hyvin ja sanoitti älykkäästi. Hämäläisen perustamia 1960-luvun bändejä olivat mm. Rattlesound Four, The Pentue ja Dynamic Duo. Tainio muistelee, että ”Hämppi” kuten tätä ystävien kesken kutsuttiin, ei sopinut mihinkään normaalikuvioon.
– Olimme kuin paita ja peppu. Musisoimme ja kiersimme kesälomilla Eurooppaa tienaten matkarahoja katusoitolla. Hämppi oli aiemmin ollut kielikursseilla Englannissa asuen papin perheessä Surreyssa. Sitä peruja onnistuimme kerran pääsemään sisään Guildfordin katedraaliin, jossa yövyimme, ja jonka vieraskirjassa lienee tänä päivänä nimikirjoituksemme heti kuningatar Elizabethin alla. Eräässä toisessa kirkossa ripustimme teltan alttarille kuivumaan, ja nappasimme aamulla maitopullot läheisen Scotland Yardin toimiston portailta.
Jossain vaiheessa kaksikko mietti vakavasti Muukalaislegioonaan värväytymistä, mutta sitten tiet erosivat. Hämäläinen jäi maailmalle. Tainio ei pidä mahdottomana, että tämä olisi 1960-luvun loppupuolella ollut eksoottisissakin paikoissa ja tilanteissa, joista sittemmin ammensi romaaneihinsa. Tainio lähti Kauppakorkeakouluun ja teki uran liike-elämässä.
– Työskentelin pitkään New Yorkissa. Kerran Hämppi soitti ja kertoi aikovansa koiravaljakolla Grönlannin poikki. Järjestelyt olivat ilmeisen pitkällä, mutta lopulta matka ei toteutunut.
Tainiolle oli aikanaan yllätys, että Hämäläinen lähti ilmailun pariin.
– Jotenkin se ei sopinut hänen henkilöönsä ja luonteeseensa, joka oli pehmeä eikä vähimmässäkään määrin tekninen. Hämpin ryhdyttyä lentämään, hän vei kerran minut ja vaimoni Raijan Maarianhaminaan. Matka sujui turvallisesti, mutta lennon aikana sain kartan käteeni. Hämppi sanoi eksyneensä ja käski minua suunnistamaan saariston yläpuolella. Niin tyypillistä, hänhän tiesi tasan tarkkaan missä oltiin ja mitä oli tekemässä.
Hämäläisen ilmailukirjat ovat toista maata kuin lempeä kirjoittajansa. Lentäminen on kantava teema, mutta yhdistettynä tositapahtumiin, kuten Arabien ja Israelin välienselvittelyyn, 1970-luvun eurooppalaiseen terrorismiin ja Kyproksen kriisiin, syntyi kovaksi keitettyä jännitysproosaa johon harva kirjailija nykyäänkään yltää.
Snoopy-paita herättää pahennusta
Mark Baker palkkasi Erkki Hämäläinen BF-Lentoon apulaislennonopettajaksi vuonna 1971. Baker arvelee tämän saaneen lentokoulutuksensa Wihuri-Yhtymä Oy Lentohuollossa, koska tällä oli aina yhtiön punainen lentopusakka päällä. Opettajan työn ohessa Hämäläinen lensi BF:llä taksilentoja. Aina ei lentopusakka ollut päällä.
– Kerran matkustajilta tuli palautetta, että pilotti ei ollut tasokas, koska lensi vihreässä Snoopy-villapaidassa, Baker muistelee.
Lentäjän koira hoitaa homman
BF-Lento järjesti kesällä 1974 Ivalossa viiden oppilaan A2-lupakirjakurssin, jossa Hämäläinen toimi lennonopettajana. Koneena oli Cessna 150, johon raamikas Hämäläinen vaivoin mahtui. Hämäläinen oli myös koiraharrastaja, joka jossain vaiheessa pyöritti koirien käytöskoulua Tampereella. Ivalossakin oli mukana saksanpaimenkoira, joka lentojen ajaksi sidottiin tuulipussin salkoon odottamaan. Baker sanoo koirasta olleen kaikenlaista harmia.
– Koira kiertyi usein hihnan kanssa tuulipussin salon ympäri, ja kun joku meni auttamaan, se yritti purra. Kerran se puri meidän mekaanikkoa, joka otti koiraa leuasta ja väänsi kovaa, jonka jälkeen se vaan ulisi hiljaa, Baker muistelee.
Saksanpaimenkoira päätyi esikoisromaaniin, auttaa matkan varrella päähenkilön useammastakin pinteestä ja tappaa siinä sivussa muutaman pahiksen.
Lentokoneet ja faktat kohdallaan
Vuonna 1975 ilmestynyt esikoisteos Mayday! Mayday! alkaa minimikeleissä Hampuriin tehdyllä mittarilähestymisellä. Kertojan ja tämän koiran lisäksi kirjassa on kolmas, niin kai voi sanoa, päähenkilö: Douglas C-47 Dakota. Sisäkannessa lukijaa odottavat Jeppesenin mittarilähestysmiskartat Hampuriin ja Rovaniemelle, toki huomautuksella “Illustration only – not to be used for navigational purposes”.
Famagustan vangit ilmestyi seuraavana vuonna. Tarinan avaa ei-niin-kovin käsikirjan mukainen tarkastuslento Cessna 337 Super Skymasterilla. Kirjan edetessä koneeksi vaihtuu Martin B-26 Marauder pommikone, mutta kerronta pysyy uskottavana. Hämäläinen tarkisti faktat ja suodatti ne sujuviksi tarinoiksi. Kolmas ilmailuaiheinen jännitysromaani Ajolähtö ilmestyi vuonna 1979. Dakota on nytkin mukana, mutta saalistajien kulkupelinä, jota päähenkilö seurueineen pakenee Cessna 185 Skywagonilla. Loppuratkaisun Hämäläinen lienee ideoinut Karl-Göran Wickenbergin Piper Super Cubilla Immolasta tekemästä lennosta Neuvostoliittoon.
Kuin elokuvakäsikirjoituksia
Hämäläisen romaanien päähenkilöt ovat elämän kolhimia selviytyjiä, joille lentäminen on kaikki kaikessa, oli lupakirja ja työtä tai ei. Hämäläinen ammensi kirjoihinsa potkua musiikista, vuosistaan maailmalla, omasta lentäjänurastaan sekä Malmin kuppilatarinoista. Kirjat ovat kuin valmiita elokuvakäsikirjoituksia, joihin Hämäläisellä oli tapana roolittaa ystäviään, tuttujaan ja työtovereitaan. Moni malmilainenkin päätyi Hämäläisen kirjoihin eri hahmoina.
– Minusta oli tulossa esikoiskirjan päähenkilö, mutta sanoin että älä nyt hemmetissä käytä sitä, Iiro Tainio kertoo. Sukunimi jäi kirjaan mutta etunimi vaihtui Timoksi.
Mark Baker ja kolmas lentäjäkollega päätyivät hekin kirjojen eri rooleihin.
Mayday! Mayday! on loppuratkaisultaan vielä valoisa. Kirja kirjalta sävyt tummenevat, eivätkä loput ole onnellisia. Silti – kuinka osuvasti Hämäläinen kuvaakaan fiilistä lentokoneen ohjaamossa pitkän tauon jälkeen: ”Tämä on aivan kuin ennen, istua auringon pätsiksi hehkuttamassa ohjaamossa, kuunnella moottoreiden jylyä ja ihmetellä, mikä tässä viehättää.” Ja kun pahimmasta on selvitty ja Dakota matkaa pilvettömällä yötaivaalla kohti Saksaa. ”Outoa, miten lentokoneessa istuminen saa ajatukset liikkeelle, varsinkin yöllä, hyvässä säässä, radion ollessa hiljainen.” Ja edelleen, vakanssin mentyä alta ilman omaa syytä. ”Kun osaa vain ohjata lentokonetta…”.
Tuottelias lehtimies
Lentämisen ja romaanien ohessa Hämäläinen kirjoitti ahkerasti tarinoita Lehtimiehet Oy:n ns. miestenlehtiin, ja toimi myöhemmin ainakin yhden lehden päätoimittajana, vastaten Tainion mukaan sisällöistä pitkälti yksin.
– Menin kerran toimitukseen Helsingissä ja hämmästyin, kun paikalla ei ollut kuin Hämppi ja pari muuta. Siinä oli koko toimitus. Hämppi oli tuottelias vaikka kirjoituskoneena oli vanha Imperial.
Elokuvatuottaja Markus Selin tutustui Hämäläiseen avustaessaan tämän päätoimittamaa lehteä. Tuttavuuden pohjalta syntyi romaani Jäätävä polte, Selinin ja Renny Harlinin samannimisen elokuvan käsikirjoituksen pohjalta.
Erkki Hämäläisen ilmailukirjoista ei ole otettu uusintapainoksia aikoihin, vaan pitää etsiä divareista ja kirjastoista. Kirjoista ei ole esikuviksi lentoturvallisuutta ja terveellisiä elämäntapoja korostavaan nykyaikaamme, mutta rouheat tarinat ja henkilöt vievät lukijan mennessään. Hämäläisen pitkäaikainen kustantaja Gummerus tekisi mielestäni ilmailukirjallisen kulttuuriteon, julkaisemalla kolme ilmailuromaania uudelleen yhteispokkarina.
Hyeena ja Kojootti
Erkki Hämäläinen sai ilmailupiireissä lempinimen Hyeena. Karu nimi juontaa 1970-luvun Malmilta, jossa veljekset Erkki ja Martti toimivat lentäjinä. Martti oli Kojootti, jolla oli tapana pyytää lentoaseman ravintolasta ylijäämäannoksia. Veljestä tuli sitten Hyeena.
Hämäläinen toimi 1970-luvun puolivälissä Suomen Ansiolentäjät ry:n puheenjohtajana. Viimeiset vuodet hän asui Ruotsissa tehden monenlaisia töitä. Nekin kokemukset päätyivät romaaneihin. Viimeisessä siviilityöhön liittyvässä käyntikortissa lukee kuitenkin: Erkki Hämäläinen, Editorial Manager, Desk Pilots Ab, Göteborg.
Viimeinen lento
Pikkuveli Martti Hämäläinen menehtyi traagisesti lento-onnettomuudessa Joensuussa joulukuussa 1986, kun Cessna 402B-rahtikone meni lähestymisessä metsään. Hyeenan viimeinen lento sujui sekin haljuissa tunnelmissa. Hämäläinen oli soittanut Mark Bakerille Ruotsista ja kertonut olevansa parantumattomasti sairas. Ystävät ja työtoverit keräsivät joukolla kolehdin, joka mahdollisti yksityissuihkukoneella tehdyn noudon Helsinkiin. Viimeiset ajat kuluivat Terhokodissa, jossa Iiro Tainio kävi vielä kerran tapaamassa kaveriaan.
– Ensin hoitaja sanoi että olin tullut liian myöhään, mutta olivatkin sekoittaneet kaksi nimeä. Pidin sitten Hämppiä kädestä ja lauloimme hänen nuoruudessa tekemiään lauluja yhdessä.
Erkki Hämäläinen menehtyi 23. marraskuuta vuonna 1999.
Erkki Hyeena Hämäläisen teokset
Mayday! Mayday! 1975
Famagustan vangit 1976
Sudenjuoksu 1978.
Ajolähtö 1979
Silmä silmästä! Hammas hampaasta! 1980
Jäätävä polte (elokuvan käsikirjoituksen pohjalta) 1985
Chien sauvage – raivo koira 1989
Kommando 7 1990
Pakomatka painajaiseen 1991
Operaatio Leopardi 1993c
