lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Ilmailu kiehtoo onnettomuuden jälkeenkin

tiistai 18.02.2020
TEKSTI Kirsi Seppälä
KUVAT Matti Pirhonen
Matti Pirhonen kuvaa dronella.

–Kannattaa ilman ryhtyä lentämään! Lentämistä pelkääville omaisille kannattaa sanoa, että vaaroja on joka paikassa, ja kotonakin voi kompastua ja lyödä päänsä, lento-onnettomuudessa ollut, 49-vuotias Matti Pirhonen sanoo.

 

Lapsuutensa Pirhonen vietti Nummelassa, missä moottorikoneiden laskukierros meni perheen talon yli. Kun ikää oli riittävästi, Pirhonen lensi purjelentolupakirjan. Kolmessa vuodessa tiimaa kertyi nelisenkymmentä tuntia. Ilmailuharrastus jatkui lennokkien parissa.Pirhonen päätti vuonna 2018 elvyttää ilmailuharrastuksensa uudelleen ja aloitti lupakirjakurssin ultrakevytkoneella. Harrastus tyssäsi kuitenkin ilmailulääkärin tarkastukseen. Hän siirtyi riippuliitoon, koska sitä voi harrastaa ilman isoja vaatimuksia.

 

Onnettomuus lentoonlähdössä

Talvella harjoiteltiin Hiidenveden jäällä, keväällä ja alkukesästä Nummelan lentokentällä. Onnettomuus sattui 16. kesäkuuta Nummelan lentokentällä lentoonlähtötilanteessa. Onnettomuuden syy ei selviä rikosylikonstaapeli Kati Gestraniuksen kirjoittamasta raportista. Pirhonen loukkaantui vakavasti, eikä muista tapahtunutta. Raportista käy ilmi, että lennonopettaja Pekka Vartia veti riippuliidintä ilmaan, kun selvittämättä jääneestä syystä Pirhonen oli lähtenyt nousussa kaartamaan riippuliitimellä hallitsemattomasti oikealle ja iskeytynyt maahan.

 

Liidin on tutkinnan perusteella todennäköisesti lähtenyt lähtötilanteessa sivusuuntaan. Lentäjä ei ole saanut oikaistua liidintä eikä hiljennettyä sen nopeutta, jolloin liidin on iskeytynyt maahan suurella nopeudella. Koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, poliisi ei tee onnettomuuden esitutkintaa.

 

–Lähtökohta onnettomuudelle oli alun ohjausliikkeet, joiden vuoksi liidin nousi nopeasti noin kolmeen metriin ja lensi lievästi sivuun. Hinausvoiman kevennyksen olisi pitänyt auttaa korjaamaan suunta. Kun ohjaussuunta ei korjautunut, keskeytin hinauksen ja vapautin voiman, Vartia kertoo.

 

–Normaalisti keskeytyksen seurauksena on pehmeä pakkolasku mahalleen liitimen pyörille. Koska liidin lensi sivuun, hinausnarun tiellä oli lopussa matala koivu. Se aiheutti osaltaan ohjaustangon vedon taakse eli vauhdin lisäyksen syöksynopeuteen. Lievä vastamäki myös esti pyörien toimimisen laskun pehmentäjänä, hän jatkaa.

 

–Se, että tilanne kehittyi vakavaksi onnettomuudeksi, oli siis useiden pienten tekijöiden summa. Narun irrotus olisi jo estänyt onnettomuuden, mutta aikaa ja korkeutta sen ratkaisemiseen ja tekemiseen oli liian vähän. Suunnilleen kaikki vakavat riippuliito-onnettomuudet ovat johtuneet hinausnarusta. Sen laukaisu on tärkeätä, vaikka se olisikin hinauspäästä vapautettu, Vartia sanoo.

 

Pirhonen kertoo, että hänestä ei varsinaisesti ollut vaikeaa ohjata riippuliidintä, mutta kesti vähän aikaa tottua liikuttelemaan ohjaimen sijasta painopistettä. Liidintä ohjataan siirtämällä omaa painopistettä toiseen suuntaan, jolloin liidin kääntyy vastakkaiseen suuntaan. Kaartamista varten lentäjä siirtää painopistettään, jolloin siipi kallistuu. On mahdollista, että Pirhonen on tehnyt ohjausvirheen.

 

–Riippuliito-opettajani tiesi, etten ollut saanut ultrakevytlentämiseen medikaalia. Sillä ei ole onnettomuuden kannalta merkitystä. Pidän riippuliidon turvavarusteita ja koulutusmäärää riittävänä, Pirhonen toteaa.
Viikkojen tajuttomuusRiippuliitäjän varusteisiin kuuluu kypärä. Se pelasti Pirhosen kallonmurtumalta, mutta ei aivovammalta. Kypärä pysyi onnettomuudessa ehjänä, kuten liidinkin. Pirhonen sanoo liki satakiloisena olleensa itse suurin osa massasta, joka rämähti maahan.

 

–Olin onnettomuuden jälkeen tajuttomana viikkoja. Ensimmäiset muistikuvani ovat heinäkuusta. Minut vietiin ensin Töölön sairaalaan ja sieltä Lohjan aluesairaalaan, jossa olin alkuajan tehohoidossa. Lohjalta siirryin Laakson sairaalan kuntoutusosastolle, Pirhonen kertoo.

 

Pirhonen kertoo, ettei aio enää lentää millään lentolaitteella, mutta alkaa ehkä jälleen rakentaa lennokkeja ja lennättää niitä. Dronea hän lennättää nykyään valokuvaajan työssään.

 

–En voi syyttää tapahtuneesta muita kuin itseäni. Minua ei myöskään kaduta, tuli koettua tämäkin.  Ilmailussa kiehtoo lentämisen vapaus. Tai entisaikojen vapauden hurmaa ei ole, koska säännöt ovat tiukat, mutta ilmailuun liittyy ainakin kuvitelma vapaudesta, Pirhonen tiivistää ja toivoo, että hänenkin tapauksestaan voidaan ottaa opiksi lentoturvallisuutta kehitettäessä.

 

–  Se, mitä tapauksesta voidaan oppia, on narun laukaisu heti, kun jotakin menee pieleen. Taustatekijöitä oli useita, muun muassa, se että paino oli liitimen ylärajalla. Silloin liidin oli reaktiivisempi ja nopeudet luonnostaan suuremmat. Kun painoa on paljon, tarvitaan tuulta mahdollistamaan startti. Kova tuuli taas vie liitimen helposti ja nopeasti sivuun, Vartia sanoo ja lisää, ettei enää aio kouluttaa yli 85-kiloisia lentäjiä.