Hyppylentäminen 2.0 — Kohti turvallisuuden seuraavaa tasoa

torstai 07.04.2022
TEKSTI SIMO ARO
KUVAT SIMO ARO JA VEIKKO RASILA
Nyt saa olla varjot auki. Hyppylennolla on aina riskinä ennenaikainen aukeaminen.

 

 

Hyppylentotoiminnan turvallisuudessa on haasteita. Viime vuosien lento-onnettomuudet Suomessa ja lähimaissa kuten Ruotsissa kertovat siitä, että hyppylentämisen riskitasoa ei ole onnistuttu laskemaan hyväksyttävälle tasolle.

 

Laskuvarjohyppääjälle nousu hyppykorkeuteen ilma-aluksella on pakollinen paha, joka myös muodostaa kohtuullisen ison osan hyppylipun hinnasta — ja harrastuksen riskistä. Moottorilennon tavanomaisten riskien lisäksi hyppylentoihin sisältyy erilaisia hyppääjien toiminnasta johtuvia riskejä. Näitä ovat ilma-aluksen oven avaaminen ja hyppääjien poistuminen koneesta sekä massakeskiön huomattava siirtyminen kesken lennon. Toimintaan liittyvät riskit on hyppylentäjien ja -kerhojen toimesta tiedostettu ja dokumentoitu, mutta niiden vähentämisessä on vielä tekemistä.

 

Hyppylentäminen on korkean riskitason toimintaa. Riskien toteutuessa seuraukset voivat viedä ihmishenkiä. Siksi pelkkä lainsäätäjän asettaman minimitason täyttäminen turvallisuuden osalta ei yksinkertaisesti riitä, vaan meidän tulee asettaa onnettomuuksille nollatoleranssi ja pyrkiä vähentämään riskitasoa niin alhaiseksi kuin käytännössä mahdollista.

 

Mallia turvallisuuden parantamiseksi tuleekin hakea ammatti-ilmailun puolelta, koska siellä lentoturvallisuus on jo saatu nostettua hyvälle tasolle. Väärinkäsitysten välttämiseksi todettakoon, että kysymys ei ole lupakirjaluokasta, sillä ammattilentäjän CPL-lupakirjakurssi itsessään ei opeta hyppylentämisen kannalta kovin oleellisia tietoja ja taitoja. Kysymys ei ole myöskään kalustosta, sillä monimutkaisempi turbiini- tai monimoottorikalusto lähinnä luo uusia riskejä toimintaan.

 

Ammatti-ilmailun turvallisuus perustuu huolellisesti laadittuihin toimintamenetelmiin, suunnitelmalliseen riskienhallintaan sekä koulutukseen ja viestintään — tai lyhyesti ilmaistuna turvallisuuden hallintaan. Nämä toimenpiteet eivät yleensä vaadi suuria summia rahaa, vaan enemmänkin aikaa ja vaivaa.

 

Potkuriturbiinikone on mukava lentää, mutta vaatii lentäjältä ja laskuvarjokerholta enemmän.

 

Kohti ennakoivaa turvallisuuden hallintaa

Hyppylentämisessä on kyse monimutkaisesta tapahtumaketjusta, johon liittyy lentäjän ja ilma-aluksen lisäksi aktiivisesti monia muitakin osapuolia, kuten lennonjohto, muu ilmaliikenne sekä hyppymestari ja hyppääjät. Lentäjä voi helposti ajatella, että toiminta on turvallista siksi koska hän itse osaa lentää, mutta ilma-aluksen voi pudottaa taivaalta muukin kuin lentäjä, eli kuka tahansa mainituista osapuolista.

 

Yleis- ja harrasteilmailun turvallisuus on perinteisesti perustunut reaktiiviseen toimintaan, jossa huonoja toimintatapoja ryhdytään korjaamaan, kun vahinko on jo sattunut. Pitkällä aikavälillä tämä on kallis ja hidas tapa parantaa turvallisuutta. Moni vaaratilanne tai onnettomuus olisi vältettävissä ennakoimalla toiminnan riskejä ja tekemällä tarvittaessa muutoksia toimintamenetelmiin. Tämä pätee erityisen hyvin hyppylentämiseen, johon liittyy useita piilossa olevia uhkia.

 

Hyppylentotoiminnan riskit eivät välttämättä ole hyppääjien tiedossa ja he myös helposti olettavat, että lentäminen on aina turvallista. Laskuvarjokerhoissa turvallisuuspäällikkö on yleensä taustaltaan laskuvarjohyppääjä ja keskittynyt lähinnä hyppäämiseen liittyviin asioihin. Viime vuosien onnettomuudet ovat kuitenkin osoittaneet, että laskuvarjohyppäämisen turvallisuus ei voi olla osaoptimointia. Tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa turvallisuuden hallintaan ja vastaus on SMS.

 

Turvallisuuden hallintajärjestelmä SMS eli Safety Management System on järjestäytynyt lähestymistapa turvallisuuden johtamiseen. Siinä määritellään turvallisuustavoitteet sekä kuvataan turvallisuusorganisaation rakenne, tehtävät ja vastuut. Lisäksi siinä määritellään prosessit, joiden mukaan turvallisuutta ja toimintaympäristön muutoksia hallitaan. SMS on siis johtamisjärjestelmä. Toimiva SMS parantaa mahdollisuuksia tunnistaa organisaatioon kohdistuvia riskejä ennalta ja puuttua niihin.

 

Laskuvarjotoimikunta on julkaissut verkkosivuillaan Hyppykerho-SMS-nimellä kulkevan mallidokumentin, joka on tehty helpottamaan turvallisuuden hallintajärjestelmän käyttöönottoa laskuvarjokerhoissa. Muitakin SMS-malleja netistä löytyy, mutta tämä on tehty nimenomaan laskuvarjokerhoille ja siinä on huomioitu kerhotoiminnan koostuminen sekä lentämisestä että laskuvarjohyppäämisestä. Saa ottaa käyttöön!

 

Lasiohjaamo hyppykoneessa on vielä harvinaista herkkua. Pitkän talvitauon aikana unohdettavia asioita on monin kerroin enemmän kuin perinteisessä mittaristossa.

 

Koulutus hallintaan

Hyppylentämiseen ei ole EASA-maissa erityisiä koulutus- tai kelpuutusvaatimuksia. Joidenkin hyppylento-onnettomuuksien tutkintaraporteissa on asiaan esitetty muutosta, mutta EASA näkee nykyisen mallin toimivana. Vaikka koulutukselle ei vielä ole ulkopuolelta tulevia vaatimuksia, on jokaisen hyppykerhon silti syytä vakavasti miettiä, mikä on se osaamistaso, jota kerhon lentäjiltä edellytetään. Hyppylentäminen on vaativaa erityislentotoimintaa, johon lentolupakirja yksinään ei takaa riittävää osaamista.

 

Uusien hyppylentäjien koulutus vaihtelee paljonkin eri kerhojen välillä. Osa aloittavista lentäjistä saa jo varsin asiallisen perehdytyksen ja “puolessa tunnissa hyppylentäjäksi” -henki alkaa toivottavasti olemaan jo katoavaa kansanperinnettä. Koulutussuunnitelma olisi hyvä olla olemassa, koska sillä varmistetaan että teoria- ja lentokoulutuksessa annetaan riittävät tiedot ja taidot. Lisäksi koulutussuunnitelman avulla voidaan dokumentoida ja viestiä koulutuksen sisällöstä esimerkiksi viranomaisen suuntaan.

 

Koulutussuunnitelman tulisi kattaa myös kertauskoulutus, jotta kerhon hyppylentäjien osaamistasoa voidaan kehittää ja seurata. Suomen leveysasteilla talvitauko harrastuksesta on varsin pitkä, jolloin sekä lentotaito että konetyypin tuntemus kärsivät. Kevättalvi on hyvää aikaa lentää kertauskoululentoja ja kerrata teoriaa. Kolme lentoonlähtöä ja laskua ei ole riittävä kertaus hyppylentämiseen pitkän lentotauon jälkeen!

 

Epätavallisten lentoasentojen oikaisua hyppylentäjille kouluttamassa Tapio Pitkänen. Kuvakaappaus videolta, kuva: Veikko Rasila

 

Epätavallisten lentoasentojen oikaisu

Eräs hyppylentämisen suurimmista riskeistä liittyy ilma-aluksen hallinnan menetykseen lennolla. Hyppylennolla ilma-alus useimmiten kuormataan hyvin lähelle suurinta mahdollista lentoonlähtöpainoaan. Uloshyppyä varten lentonopeutta pienennetään ja hyppääjien liikkuminen kohti ovea voi vahingossa siirtää massakeskiön sallitun alueen ulkopuolelle, vaikka näin ei toki pitäisi tapahtua.

 

Ilma-aluksen hallinnan menetys matalalla on aina hengenvaarallista. Kun hallinta menetetään hyppylinjalla, on lentokorkeutta yleensä kuitenkin enemmän, useita kilometrejä. Korkeus tuo turvaa ja mahdollistaa ilma-aluksen palauttamisen takaisin hallintaan. Aikaa epätavallisen lentoasennon oikaisemiseen siis yleensä on, mikäli lentäjä hallitsee oikeat toimenpiteet. Tässä korostuu koulutuksen ja harjoittelun merkitys. Pahimmassa tapauksessa oikaisua joutuu yrittämään mittarisääolosuhteissa, kuten ilmeisesti kävi Uumajan traagisessa hyppylento-onnettomuudessa vuonna 2019.

 

Epätavallisten lentoasentojen välttämistä ja niistä oikaisua koulutetaan hyväksytyissä koulutusorganisaatioissa (ATO) EU:n lentomiehistöasetuksen kohdan FCL.745.A -mukaisesti. Hyppylentäjän tarpeisiin riittää varmasti epävirallinen ja lyhyempi koulutus, jollaista muun muassa Suomen Urheiluilmailuopisto on järjestänyt. Jo muutamalla koulutuslennolla hyppypilotti saa hyvän perusrutiinin epätavallisten lentoasentojen oikaisuun.

 

Pilvet tulevat hyppylennolla usein eteen. VMC-minimejä on syytä kunnioittaa.

 

Turvallisuus ei tule automaattisesti

Edellä on esitetty muutama mahdollinen toimenpide, joilla hyppylentämistä voidaan viedä kohti turvallisuuden seuraavaa tasoa. Lajin turvallisuustilanne ei ole missään nimessä huono, mutta turvallisuutta parantavat toimenpiteet kannattaa aina tehdä itse ennakoivasti. Olisi typerää odottaa seuraavaa onnettomuutta ja vasta sen jälkeen tehdä samat toimenpiteet — silloin todennäköisesti viranomaisen määräyksestä.

 

Vaikka asiat edellä on esitetty hyppylentämisen kontekstissa, pätee suuri osa esitetystä sellaisenaan muihinkin ilmailulajeihin. Esitetyt teemat ovat myös yleisesti ammatti-ilmailussa käytettyjä ja niistä on saatavilla runsaasti lisätietoa ja mallidokumentteja verkosta. Kohti turvallisempaa toimintaa siirtyminen edellyttää siis lähinnä oikeaa tahtotilaa sekä aikaa ja vaivaa.

 

 

Turvallista hyppylentokautta!

Kirjoittaja on ilmailukärpäsen puraisema liikennelentäjä, lennonopettaja ja hyppylentäjä

 

Hyppykone tyyppiä GippsAero GA8 Airvan. Tätä lentokonetyyppiä ei tätä kirjoitettaessa ole käytössä suomalaisissa laskuvarjokerhoissa.