Vaikka laskuvarjourheilu on itsessään palkitsevaa, pientä lisämaustetta lajiin voi saada keräämällä muistiin erilaisia hyppykoneita. Miltä kuulostaisi hyppy esimerkiksi kuumailmapallosta?
Alussa riitti, että pääsi koneeseen. Muutaman (sadan) hypyn jälkeen se ei enää ollut tarpeeksi. Piti löytää sisältöä harrastuksesta. Minulle sisältö ja syy jatkaa hyppäämistä löytyi kupukuviohypyistä. Yhtenä iltana selasin hyppypäiväkirjojani ja totesin, että onpa noita hyppykoneita kertynyt. Siitä alkoi tietoinen hyppykoneiden tunnusten keräily.
Tämä kausi alkoi kovin odotuksin. Pääsin Portugalin taivaalle toista edeltävän kerran, kuten hyppääjät tämän ilmoittavat. Odotusten mukaan siellä oli koneena Dornier D28. Kyseisestä konetyypistä olin hypännyt jo muutama vuosi sitten Espanjan Sevillassa. Nyt tulisi kuitenkin uusi kone listalle. Mutta pettymys oli käsinkosketeltava, kun tunnistin koneen samaksi, josta olin jo hypännyt. Ensisilmäyksellä kaikki vaikutti hyvältä, uusi kone ja tunnistamaton maalaus. Aina ei voi voittaa!
Koneita on listalla tällä hetkellä 160. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, mitä Riku ”Aivo” Rantimo Vesikseltä sanoi: aloitan joka vuosi uudella koneella, hyppään siitä keskimäärin 30 hyppyä ja vaihdan konetta. Tätä on jatkunut kolmekymmentä vuotta. Parhaana vuonna, 1992, sain 12 uutta konetta listalleni. Nykyisen ilmailumääräyksen mukaan hyppääjän on kirjattava ylös hyppypäiväkirjaansa joko hyppykoneen tyyppi tai tunnus.
Lentokoneiden lisäksi listallani on 17 eri helikopteria sekä muutama ultra ja kuumailmapallo. Twin Ottereita on koossa peräti 29, kiitos Amerikan hyppykeskusten. Ulkomailla olen hypännyt 89 eri koneesta. Ulkomaalaislista alkaa C-130 Herculies -koneella. Peräporttikoneita on kymmenkunta.
Kaksi konetta ovat jääneet erityisesti mieleeni. Toinen niistä on iso kuljetuskone An-72, joka on noin 40–50-paikkainen, peräportilla varustettu suihkukone. Uloshypyn ja vapaapudotuskuvion jälkeen laskeuduimme kupumuodostelmassa kaverini kanssa. Toinenkin ikimuistoinen hyppykone on venäläinen, nimittäin kaksipaikkainen taitolentokone Jak-52. Siitä pääsin hyppäämään koneen lentäessä selkälennossa erään Etelä-Suomen lentokentän päällä! Tiettävästi Suomessa on hypätty Jak-52:sta vain kaksi kertaa.
Tälle kaudelle on hyvä mahdollisuus saada listoille uusi konetyyppikin. Nimittäin suunnitelmissa on päästä hyppäämään PAC 750 -koneesta. Itselle konetyyppi on vielä hyppäämätön, joten jotain muutakin kuin timantteja on tälläkin kaudella luvassa.
