Hyppäävä lentokapteeni rikkoi 12 000 hypyn rajan

torstai 17.10.2024
TEKSTI Pasi Pirttikoski
KUVAT Pasi Pirttikoski, Kari Reponen, Juha Sarkkinen Senior Skydivers, Mertalan arkisto, Tapani Karhu, Petri Mastola, Paul Brady
Mertala laskeutuu tyytyväisenä onnistuneen hypyn jälkeen. Kuva: Paul Brady

 

 

Eipä tiennyt luokkakaveri mihin Matti ”Lälly” Mertalan houkutteli keväällä 1979. Kyseessä oli laskuvarjohyppykurssi, josta alkanut harrastus jatkuu yhä reilun 260 hypyn vuosikeskiarvolla.

 

Luokkakaverin harrastus sen sijaan päättyi ennen kuin se kunnolla alkoikaan. Mertala pääsi taivaalle ensikertaa Oulussa 8.4.1979. Koneena oli Oulun Laskuvarjokerhon Cessna C 207 ja hyppymestarina Tapio ”Cekkeri” Satamo. Ensimmäisenä vuonna hyppyjä kertyi 34 kappaletta, mutta tästä tahti kiihtyi. Ensihypyllä kalustona oli TU pallovarjo ja valjaina niin sanotut armeijan ylijäämävaljaat.

 

Ensimmäinen tuhat hyppyä tuli täyteen jo elokuussa 1986. Siinä vaiheessa oli siirrytty jo patja- eli liitovarjoihin. Mertala rikkoi ensimmäisenä suomalaisena 10 000 hypyn rajapyykin 21.9.2013.

 

FinOne-joukkue eli Mertala ja Larinen ovat harjoitushypyllään Empuriabravan yläpuolella. Kenttä näkyy vasemman hyppääjän kypärän alla. Kuva: Paul Brady

 

Oppilaspudotukset lasketaan tuhansissa
Kouluttajaksi pääsemiseksi vaadittiin 80-luvulla ja vaaditaan vieläkin kouluttajakurssi. Hyppääjillä se kulkee hyppymestarikurssin nimellä. Mertala kävi hyppymestarikussin vuonna 1982 ja tandemhyppymestarikurssin ensimmäisten joukossa 1989. Oppilaskursseja Mertala on vetänyt pari kappaletta vuosittain kurssin käytyään. Siten oppilaspudotuksia on kertynyt noin 6 700. Tandemhyppyjä ja koulutettuja tandemoppilaita on kertynyt 553 henkeä.

 

Kysyttäessä, että mikä kouluttamisessa kiinnostaa vuosi vuodelta tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä.
– Rakastan oppilaita, hienoa jos saa heidät onnistumaan, Mertala vastaa.

 

Tandemhyppääminen on kuitenkin Mertalalta jäänyt, sillä se on enemmän lyhyt projekti, jolla ei ole samanlaista jatkuvuutta kuin perusoppilaskoulutuksella.

 

Tyypillinen uloshyppy kamera päässä. Käytännössä Mertalalla on kamera mukana nykyään joka hypyllä. Kuva: Petri Mastola

 

Jatkuvaa kouluttautumista
Varjokaluston huoltotoiminta on tullut myös tutuksi. Laskuvarjotarkastajan koulutuksen Mertala kävi Floridassa 1991. Siitä eteenpäin hän on tehnyt lasku- että pelastusvarjojen vuosi- ja huoltotarkastuksia aina vuoteen 2010 saakka.

 

Vuodesta 2010 eteenpäin hän suorittanut varavarjojen ja pelastusvarjojen tarkastuksia ja pakkauksia.
Uuden koulutusjärjestelmän myötä hän sai kalustomestari B:n paperit 2015 ja kalustomestari C hänestä tuli vuonna 2018. Käytännössä kalustomestari C saa tarkastaa myös varavarjot, joita B-luokassa oleva kalustomestari ei vielä saa tehdä. Lisäksi Mertala hankki Harrastemekaanikon lupakirjan pelastusvarjojen huoltoa ja pakkaamista varten.

 

Merkittävä kilpailu-ura Freestylessä
Ensimmäiset merkinnät kilpailuista löytyvät heti 80-luvulta. Oulun Laskuvarjokerho järjesti viikonloppuna 16.—17.8.1980 perinteiset syyskisat ja kilpailujen tuloksista, tehovarjosarjan kakkosijalta löytyy Matti Mertala tuloksella 34,85. Tehovarjohan on käytännössä pallokupu, johon on tehty ohjattavuutta lisääviä aukkoja.

 

Tuolloin, 80-luvun alussa lajivalinnat olivat pienet, sillä SM-tasolla hypättiin vain tarkkuutta, taitohyppyjä sekä vapaapudotuslajeista RW:tä joka nykyisin tunnetaan nimellä FS eli Formation Skydiving.
FS:n puolella Mertala on saavuttanut 8-way-joukkueen jäsenenä pari pronssimitalia. Vuodesta 1994 lähtien hän on keskittynyt Freestyle-hyppäämiseen. Mertala, joka toimi videokuvaajana perusti yhdessä Mirja Karhun kanssa Porotokka Freestyle -joukkueen. Joukkue harjoitteli ja osallistui ensikertaa SM-kilpailuihin kesällä 1996 saavuttaen SM-pronssia.

 

Vuoden 1999 SM-kilpailuista tuli kultaa ja samana vuonna Porotokka saavutti PM-hopeaa Tullingessa Ruotsissa pidetyissä PM-kilpailuissa. Saman vuoden MM-kilpailuissa joukkue sijoittui 10. sijalle. Nämä kilpailut pidettiin Corowassa Australiassa. Joukkueen toiminta kuitenkin loppui Karhun muutettua toisaalle Suomessa.

 

Oli uuden joukkueen aika ja mukaan lähti 1998 hyppyuran aloittanut Katja Larinen. FinOne-joukkue saavutti ensimmäisissä SM-kilpailuissa 2001 pronssia sekä SM-hopeaa vuosina 2002, 2003 ja 2007. Välissä oli vuosia, jolloin SM-kilpailuja ei pidetty.

 

EM- ja MM-tasolla joukkue kolkutteli mitalisijoja sijoittuen useita kertoja pistesijoille. Joukkue oli neljäs vuosien 2005 ja 2011 EM-kilpailuissa sekä vuosina 2014 MM-kilpailuissa ja vuonna 2015 World Air Games kilpailuissa. Viidensiä sijoja tuli vuosina 2010 ja 2012 MM-kilpailuista sekä vuoden 2011 World Cup kilpailuista. Merkittävin saavutus oli 2013 Dubai International Parachuting Championships -kilpailujen hopea.

 

Mertalan muistorikkain kilpailu on juuri tuo DIPC Dubai 2013, jossa joukkue kukisti Olav Zipserin joukkueen.
—Hieno kisa ja hyvät palkinnot, Mertala muistelee.

 

DIPC 2013 -kilpailujen jälkeen palkintojen jaossa oli syytäkin hymyillä, tulihan kovassa kilpailussa hopeaa. Kuva: Mertalan arkisto

 

Harjoittelua Suomessa ja ulkomailla
Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, sanotaan. Niinpä sekä Porotokka että FinOne harjoitteli pääosin ulkomailla. Heti alusta alkaen harjoittelupaikaksi valikoitui Emburiabrava Pohjois-Espanjassa.

 

Emburiabrava on tunnettu hyppykeskus, jossa on konekapasiteettia riittävästi.
—Siellä on koneita paljon ja toiminta pyörii. Paikalla on aina maailman huippuja harjoittelemassa, Mertala toteaa.

 

Parhaina kesinä harjoitushyppyjä joukkueille kertyi reilut 200—300.
Alueelta löytyy kohtuuhintaisia majoituspaikkoja ja vapaa-ajan viettoonkin on paljon eri mahdollisuuksia. Hyppykeskuksen vieressä on myös tuulitunneli joskaan sitä Mertalan joukkueet eivät ole käyttäneet harjoitteluun. Joukkueella ei ole ollut myöskään ulkopuolista valmentajaa.
Viime vuosina kilpaileminen on kuitenkin jäänyt Mertalalla taka-alalle. Hyppyharrastus jatkuu pääasiassa hyppymestarina oppilaita kouluttaen.

 

Toukokuussa 1993 Mertala oli mukana Suomen ennätyksessä, kun Malmilla hypättiin uusi FS-ennätys 57-way. Hyppy suoritettiin Antonov An-32 -koneesta. Tämä FS-ennätys on jo rikottu, mutta toinen, joskin epävirallinen ennätys on tiettävästi vieläkin voimassa. Nimittäin Mertala hyppäsi vuoden 1990 aikana peräti 503 hyppyä ja näistä kaikki kotimaassa ja kotikerholla Oulussa. Viimeiset 14 hyppyä piti hypätä uuden vuoden aattona. Kyseisenä vuonna Oulussa hypättiin 6901 hyppyä.

Matti Mertala pukeutui Taikahuilu oopperassa 2023—2024 aiheeseen sopivaan asuun. Kuva: Mertalan arkisto

Luottamustoimintaa ja muita harrastuksia
Laskuvarjohyppääjä joutuu tai pääsee usein myös eri tehtäviin kerhoilla. Niinpä Mertala on ollut Oulun Laskuvarokerho ry:n johtokunnassa vuosina 1985—2000. Siinä samalla hän toimi varapuheenjohtajana sekä kalustopäällikkönä useita vuosia.

 

Suomen Ilmailuliiton toiminnassa Mertala oli myös mukana. Laskuvarjotoimikunnan kalustokomiteassa hän oli useita vuosia ja sen puheenjohtajanakin viisi vuotta.

 

Mutta ei elämä pelkää työtä ja hyppäämistä ole ollut. Kuorolaulu on kuulunut Mertalan elämään nuoruudesta saakka. Hän on ollut muun muassa Oulun Kamarikuoron 1-bassolaulaja vuosina 1977—2006. Siinä ohessa hän toimi kuoron puheenjohtajana vuodet 1990—2000. Viime vuosina, 2023—2024 hän on laulanut Ooppera Taikahuilussa Oulun Kaupunginteatterissa, Oulun Kamarikuoron tenorina.

 

Fyysistä kuntoa Mertala on pitänyt yllä jalkapalloa pelaamalla. Vuosina 1972—1982 hän edusti piirisarjassa Toppilan Kisaa. Talvikaudella ohjelmaan kuului myös lentopallo. Tällä hetkellä lentopallon tulee pelattua tai harjoiteltua kolme kertaa viikossa Terva-Lentis -seuran mukana.

 

Laskuvarjohistoriaa vaaliva ja julkaiseva Senior Skydivers -yhdistys jakoi ensimmäisen Para Oskari palkinnon Matti Mertalalle vuonna 1992. Palkintoa on jaettu tuosta eteenpäin henkilölle, joka on edistänyt laskuvarjourheilua merkittävällä tavalla. Kotikaupunki Oulu muisti Mertalaa urheilumitalilla vuonna 1999.

Merkittävin huomionosoitus tuli peräti tasavallan presidentin taholta. Mertalalle myönnettiin Lentokapteenin arvonimi 16.5.2014. Ensimmäiset Lentokapteenin arvonimet myönnettiin 1934 ja harvinaisuudesta kertoo se, että niitä oli myönnetty ennen vuotta 2014 vain 98 kappaletta.
Hyppääviä Lentokapteeneja ei ole tällä hetkellä muita. Ja Mertalan hyppyura jatkuu. Tätä kirjoitettaessa hyppypäiväkirjassa on 12 003 merkintää.

 

Ensihyppy jännittää. Taustalla hyppymestari Tapio ”Cekkeri” Satamo tarkistamassa oppilas Mertalan varusteita. Kuva: Mertalan arkisto
Pallokupuja on käytännössä kahta eri mallia, niin sanottu umpikupuja tai kehittyneempiä malleja kuten PC eli Para Commander. Kuvassa Mertala laskeutuu Oulunsalossa 70-luvun lopulla. Kuva: Tapani Karhu
Skysurfing-laji on käytännössä kadonnut. Niitäkin Mertala on ehtinyt hypätä 34 kertaa. Kuva: Mertalan arkisto

 

Matti ”Lälly” Mertala
Ikä 76
Ensihyppy 8.4.1979
1 000. hyppy 4.8.1986
10 000. hyppy 21.9.2013
Vapaapudotusta liki 154 h
Hyppymestarikurssi 17.—23.4.1982
Tandemhyppymestarikussi 5.—8.5.1989
Laskuvarjotarkastajan koulutus 1991
Ensimmäiset SM-kilpailut 1982
Ensimmäiset MM-kilpailut 1999
Lentokapteenin arvonimi 16.5.2014
Muut harrastukset: Kuorolaulu, lentopallo, avantouinti

Vuoden 2010 MM-kilpailuissa oli yleisöä ja TV-kuvaajat paikalla. Kuva: Pasi Pirttikoski

 

Freestyle -kilpailulaji
Freestyle joukkueessa on kaksi jäsentä, joista toinen tekee erilaisia liikkeitä ja liikesarjoja ja toinen kuvaa ne. Pelkkä kuvaaminen ei riitä, vaan myös kuvaajan liikehdintä ja kuvakulmat vaikuttavat tulokseen. Lajia voisikin verrata vaikkapa taitoluisteluun tai voimisteluun.

 

Kilpailuissa hypätään seitsemän kierrosta. Niistä kierrokset kaksi ja viisi ovat pakollisia kierroksia, joihin kuuluu ennalta määrätyt liikesarjat. Muut kierrokset ovat vapaita, joten niiden sisällön voi joukkue itse suunnitella ja päättää.

 

Kilpailuhypyt hypätään 4 000 metrin korkeudesta ja työskentelyaika on 45 sekuntia. Suomalainen HeKLa-joukkue, johon kuuluvat Heini Elo ja Klas Ramsay, voitti MM-kultaa naisten freestylehypyissä Saksan Gerassa 2006 ja Ranskan Maubeugessa 2008. Nykyisin lajissa on ainoastaan avoin sarja.

 

Hyppy on takana, ja uusi edessä. Matti Mertala menee pakkaamaan varjon, sillä seuraavassa pokassa on tilaa. Kuva: Pasi Pirttikoski