Hävittäjätestauksen konkreettinen osuus on nyt takanapäin ja asiantuntijoilla on valtava tietomäärä seulottavanaan. Vielä ovat edessä simulaatiot ja lopullisten arvioiden teko koneiden ominaisuuksista. Sitten ilmavoimat yksinkertaisesti sanoo, mikä on heidän mielestään paras kone.
Satakunnan lennostossa kiireet eivät ole hellittäneet, vaikka testauksessa olleet viisi hävittäjäehdokasta, Eurofighter Typhoon, Dassault Rafale, Saab Gripen, Lockheed Martin F-35 ja Boeing F/A-18 Super Hornet, ovat lentäneet omille mailleen.
HX-Challenge-testauksessa olivat mukana kaikki puolustushaarat, mutta suurin työpanos lankesi mukana olleille n. 200:lle työntekijälle. Ydinjoukossa oli kymmenkunta koelentäjää ja saman verran koelentoinsinöörejä.
Miten testit sitten onnistuivat, siitä kertoo testien keskiössä olleen Satakunnan lennoston komentaja, eversti Aki Heikkinen:
– Testit sujuivat juuri niin kuin oli suunniteltu. Siinä suunnitelman sisällä oli odotettavissa, että joitain yksittäisiä lentoja peruuntuu ja joka ainoaa testipistettä, mikä lennolle on valittu tehtäväksi, ei välttämättä saada tehtyä. Kokonaiskierroksia oli vähän reilu 40 yhteensä. Osalla kierroksista saattoi olla toistakymmentä konetta ilmassa; oli ne kandidaatin lentokoneet ilmassa ja sitten on Suomen ilmavoimien kalustoa ilmassa erinäisiä määriä eri puolella. Kussakin kierroksessa oli oma koelentosuunnitelma kyseistä kierrosta varten ja siinä koelento-ohjelmassa oli useita kymmeniä testipisteitä, joista saatiin sitä dataa. Valtavia määriä, riippuen siitä, mistä testipisteestä oli kyse.
Ainutlaatuinen testaus koko maailmassa
Näin tarkkaa ja pitkälle vietyä hävittäjätestausta ei tiettävästi ole missään ennen tehty. Hävittäjäkandidaatitkin huomasivat pian, että Suomessa ollaan tosissaan.
– Laaja ja systemaattinen lentotestaaminen ja sen päälle tuleva kolmiportainen tuleva systemaattinen suorituskyvyn arviointi on saadun palautteenkin mukaan omassa luokassaan. Ja se on ehkä saattanut sillä tavalla yllättääkin noita ehdokkaita, että me olemme pitäneet koko ajan systemaattisesti kiinni siitä, mistä me olemme omassa suunnitelmassamme lähteneet: Mitä me haluamme testata ja mitä me haluamme läpi viedä, toteaa komentaja Heikkinen.
HX-Challenge oli myös haaste koko Suomen puolustusvoimille ja siitä saatiin paljon oppia.
– Tietysti järjestelmät olivat moderneja, mutta toiminta sinällään oli klassista. Sitten yleisellä tasolla me opittiin kyllä ilmavoimissa paljon isäntämaan tuen antamisesta. Kuitenkin jokainen noista maahan tulleista testiryhmistä oli vähän erilainen ja siinä pieniä yksityiskohtia opittiin. Vaikka liittyen siihen kuinka erilaisia kryptologiaan liittyviä, salausavaimia ja erilaisia tietojärjestelmien edellyttämiä tukia ja muita kullekin piti tuottaa.
Testien myötä ilmavoimien tukikohtien suojaus siirtyi uudelle tasolle.
– Meillä on totta kai ollut hyvä maasuoja jo ennestään, mutta nyt sitten uutta mitä nyt tuli, oli ilma- ja kyberulottuvuussuojaankin tullut uusi taso. Counter-UAV-suoja testattiin ja otettiin operatiiviseen käyttöön. Siitä ei ole paljon uutisoitu, mutta uusiakin suorituskykyjä tuli kohteen suojauksen kannalta käyttöön.
Signaalihäirintä, sensorifuusio, häive-etu
Hävittäjä ei nykypäivänä ole pelkällä moottorilla kovaa lentävä ja aseita kuljettava lavetti. Se on valtavia tietomääriä käsittelevä kokonaisuus, joka tarjoaa lentäjälleen avaimet ratkaisujensa pohjaksi. Mitä helpommin ja viimeistellymmin tuo tieto jaetaan, sen helpommaksi tulee lopullisten ratkaisujen teko. Nykyaikaisissa hävittäjissä korostuvat signaalihäirintä, erilaisten sensorien yhteistyö eli sensorifuusio ja häiveominaisuudet.
– Käytännössä, jos ei haluta palata johonkin toisen maailmansodan tyyppiseen sotimiskäytäntöön, kyllä tämä signaalispektritaistelu on kriittisessä asemassa. Modernit asejärjestelmät ja moderni taistelujohtaminen tai taisteluhallinta ovat enemmän ja enemmän riippuvaisia tietojärjestelmien verkottumisesta. Viestien pitää kulkea kaikki välit, aseesta koneeseen, koneiden välillä, parvien sisällä, sitten ilmassa olevien koneiden ja taistelujohtokeskusten välillä. Ja tämä vielä kerrattuna sillä, että viestintä vastaavalla tavalla sujuu vielä muiden puolustushaaraelementtien kanssa ja sitten vielä kerrottuna sillä, että kansainvälisten kumppanien kanssa viestitään. Jos taistelun yhdelläkin näillä väleillä häviää, voi koko järjestelmän tehokkuus romahtaa.
– Sensorifuusio on hyvin keskeinen osa suorituskykyä. Sillä tarkoitetaan keskeisimpinä sensoreina tutkaa, kaikissa koneissa olevia radiotaajuuden sensoreita tai ESM-sensoreita, omasuoja-sensoreita, oli ne sitten kameroita lähisuojana tai sitten vaikka jotain tutkia ohjusvaroittimissa. Lisäksi vielä infrapunaseurasensori eli IRST. Uusien hävittäjien suorituskyky on perinteisten aseiden ja sensoreiden herkkyyksien lisäksi hyvin paljon riippuvainen ohjelmistoista. Niistä ohjelmista, joilla se sensorifuusio toteutetaan. Nämä ohjelmistot perustuvat nykyään erittäin kehittyneisiin algoritmeihin, sitten lisääntyvässä määrin tekoälyihin.
– Häive-etu on erittäin merkittävä edelleenkin. Kaikki aseet on perinteisesti rakennettu joku häive huomioiden, oli se vaikka rynnäkkökiväärin äänenvaimentaja tai piipun päässä oleva liekin sammutin. Hävittäjissä siihen kuuluu siis infrapunaheräte ja näkyvä valo -heräte. Ei Hornetinkaan väri ole ihan harmaa vain sen takia, että armeijassa tykätään harmaasta. Puhutaan tappo- tai selviytymisketjusta. Maali pitää ensin löytää, se pitää pystyä paikantaa, sitä pitää pystyä seurata ja se pitää pystyä osoittaa maaliksi ja sitä vastaan pitää pystyä johtaa hyökkäys ja vaikutus pitää lopulta pystyä arvioida. Jos ajatellaan näitä häiveominaisuuksia, niin ne on kaikki keskellä tätä selviytymisketjua. Stealthissa pyritään väistämään maalinosoitus ja hyökkäys ja lopulta jos hyökkäys tulee perille, niin estämään vastustajaa saamasta selville tietoa vaikutuksista.
Koneen nopeudella on merkitystä
Hävittäjäkoneiden nopeudenkin merkitys on edelleen tärkeä. Testattavina olleiden hävittäjäehdokkaiden välillä ei komentaja Heikkisen mukaan ole merkittäviä eroja.
– Nopeus on ilma-aseen keskeinen etu ja ominaisuus. Että pystytään nopeasti vaikuttamaan laajalle alueelle. Ilma-aseen nopeudella tarkoitetaan myös sitä, että ilma-ase on nopeassa, korkeassa valmiudessa. Pystyy sitä kautta nopeasti käyttämää sitä laajalle alueelle. Siten vastustaja pakotetaan varautumaan ilmahyökkäyksiin laajalla alueella ja joka hetki. Sillä ei ole valtavaa merkitystä lennetäänkö puoltoista kertaa tai kaksinkertaista äänennopeutta. Suomi on kuitenkin niin pitkä maa, että millään maailmalla tarjolla olevista taktisen tason hävittäjistä ei voisi tehokkaasti ja nopeasti toimia maanpuolustustehtävässä samalla lennolla sekä Lapissa että pääkaupunkiseudulla. Ei mikään näistä hävittäjäkandidaateista sellaiseen siirtymisnopeuteen pysty. Yksi syy, miksi se nopeus tuossa hävittäjäkaluston välisessä jaossa on vähemmän tärkeä, on se, että ilmataisteluohjukset kuitenkin kantavat niin valtavan pitkälle ja ovat nopeita.
Yksi punnittava asia Suomen tulevassa ilmapuolustuksessa on hävittäjän polttoainetaloudellisuus ja sen kyky kuljettaa menovettä mukanaan. Kaikilla hävittäjäehdokkailla on selvästi nykyisiä Horneteja pidempi toiminta-aika.
– Kun ajatellaan, että toimitaan 24/7 ja pitää pystyä pitkään lentämään, niin ainahan se helpottaa sitä operatiivista toimintaa (jos pystyy kantamaan paljon polttoainetta). Siinäkään suhteessa ei valtavaa eroa noiden ehdokkaiden välillä ole.
Seuraavaksi simulaatiota ja sotapelejä
Seuraavaksi syksyllä koneiden ominaisuuksia testataan simuloiden niiden kykyä Suomessa analysoitujen testitulosten perusteella. Myös varsinaiset simuloidut sotapelit ovat edessä koneiden valmistajamaissa.
– Me katsomme ovatko HX-Challengessä saadut tiedot luotettavia. Seuraavaksi arvioidaan järjestelmätasolla kukin sensori erikseen ja kukin järjestelmä erikseen. Ennalta on valittu parametrit, jotka viedään mallinnuksiin.
– Sitä seuraavassa vaiheessa on sotapeleissä käyttötapausarviointi, vaikka ilmataistelu yhtenä käyttötapauksena. Itse valittuja muuttujia syötetään meidän mallinnuksiin ja simulaatioihin, jotka ei siis ole lentosimulaattoreita, vaan sotasimulaatioita. Niissä simuloidaan sitten tuloksia, jotka on meille käyttökelpoisia sen ilmataistelukyvyn arvioimiseksi operatiivisessa vaiheessa Suomen mittakaavassa.
Korona-virus ei ehtinyt vaikuttaa HX-hankkeen testeihin, mutta se saattaa hieman muuttaa tulevia aikatauluja.
– Suorituskykyarviointihan jatkuu koko vuoden ja jonkun verran ensi vuodellekin. Aikataulua parhaillaan katsotaan, että mitkä vaikutukset esimerkiksi näihin myöhemmin tehtäviin simulaattorilentoihin ja mallinnuksiin koronalla on. Kyllä veikkaan, että korona tulee jonkun verran vaikuttamaan. Tällä hetkellä mennään aikataulun mukaan, vakuuttaa komentaja Heikkinen.
Satakunnan lennoston komentaja Aki Heikkinen kehuu HX-hankkeen hävittäjätestauksen sujuneen hyvin. Samalla siitä saatiin Suomeen oppia ja muun muassa lentotukikohtien suojausta lisättiin.
