lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Hornetien seuraajaehdokkaat lentäjien silmin osa 2

torstai 13.09.2018
TEKSTI Michael Hunt
KUVAT Kari Martiala

Jyväskylän lentonäytöksen kaksi Dassault Rafalea olivat Saint Dizierin tukikohdasta Etelä-Ranskasta.

 

Ilmavoimat kilpailuttaa parhaillaan viittä hävittäjävalmistajaa, joista valitaan lähivuosina nykyisten Hornetien seuraaja. Valmistajat ja koneet esittäytyivät yleisölle Jyväskylän lentonäytöksessä kesäkuussa, mutta millaisia ne ovat lentää?

Ilmavoimien ikääntyvien 62 Boeing F/A-18 Hornetien tilalle ollaan hankkimassa 64 uutta hävittäjää. Varsinaisen konekaupan arvo on noin 7-10 miljardia euroa, jonka päälle tulevat muun muassa elinkaarikustannukset hävittäjien päivityksistä sekä sopimukseen sisällytettävät kehitys- ja yhteistyökustannukset, jotka voivat tarkoittaa esimerkiksi vastakauppojen edellytyksiä tai koneiden kokoonpanoa Suomessa. Valinta on tarkoitus tehdä seuraavan eduskunnan aikana, vuonna 2021, ja toimitusten on määrä käynnistyä vuonna 2025.

Valmistajaehdokkaista kolme on eurooppalaisia. Mukana ovat ranskalainen Dassault Rafalella, brittiläis-italialais-espanjalais-saksalainen Eurofighter Typhoonilla sekä ruotsalainen Saab Gripen E:llä. Lisäksi mukana ovat kaksi amerikkalaista valmistajaa: Boeing F/A-18 E/F Super Hornetin ja EA-18G Growlerin yhdistelmällä sekä Lockheed Martin F-35 Lightning II:lla.

Koneita voi vertailla keskenään monilla eri tavoilla, mutta millaisia ne ovat tositoimissa taivaalla? Ilmailu kysyi kuhunkin hävittäjätyyppiin erikoistuneilta lentäjiltä, millaisesta koneesta on ohjaajan näkökulmasta kyse ja miksi juuri heidän koneensa olisi Suomelle se kaikkein paras vaihtoehto.

Tässä numerossa tarkastelemme eurooppalaisten valmistajien ehdokkaita. Amerikkalaiskoneet esiteltiin Ilmailun edellisessä numerossa (5/18).

Kaksi kolmesta eurooppalaiskoneesta, Rafale ja Typhoon, ovat lentäneet jo liki 20 vuotta, ja niille on kertynyt operatiivista kokemusta eri konflikteista. Niitä voidaan pitää neljännen sukupolven plus-versioina, kun taas viidennen sukupolven hävittäjä Gripen E on vasta testilentovaiheessa.

RAFALE

Kun Julien Resplandy oli 10-vuotias, hän löysi lentämisen huuman.

”Halusin kokea nopeuden tunteen, g-voimat. Tein kaikkeni, jotta pääsisin siihen fiilikseen”, hän kertoo.

Vahva määrätietoisuus on nostanut miestä urallaan aina nykyiseen asemaansa Ranskan ilmavoimien everstiluutnanttina ja yhtenä maan lippulaivahävittäjän, Rafalen, luotto-ohjaajana.

Dassault Industriesin valmistama Rafale on kaksimoottorinen, canard/deltasii­pihävittäjä. Valmistaja korostaa Rafalen joustavuutta ja soveltuvuutta monenlaisiin tehtäviin kutsumalla sitä ”joka roolin hä­vittäjäksi” tavallisemman monitoimihävit­täjä-luonnehdinnan sijaan. Sen sanotaan sopivan ilmasodan ja taistelutoimien lisäksi tiedusteluun, maajoukkojen ilmatukeen, ilmatilan puolustamiseen ja häirintäoperaa­tioihin – voidaanpa sitä käyttää myös ydin­asehyökkäysten estämiseen ja torjuntaan.

Rafale tarkoittaa ranskaksi joko tuulenpuuskaa tai sotilaskielellä sarjatulta, kertoo Ranskan ilmavoimien everstiluutnantti Julien Resplandy.

Resplandyn mukaan Rafalen monipuoli­suus antaa lentäjälle selvän edun.

”Voimme lentää samanaikaisesti useita tehtäviä: ilmataistelua, suorittaa ilmasta maahan -iskuja sekä tiedustelua ja koh­dekartoitusta. Kymmenen vuotta sitten koneella pystyi suorittamaan vain yhtä tehtävää kerrallaan, kun nyt ne voidaan ni­puttaa yhteen yhdelle lennolle. Tämä on iso ja uusi ero.”

Resplandyn mukaan Rafalella lentäminen on paitsi tehokasta, mutta myös suurta hupia Snecma M88 -moottoreiden antaman potkun ansiosta.

”Koneen kaksi moottoria antavat paitsi mahtavat tehot, mutta myös uudenlaisia ominaisuuksia lentämiseen. Konetta pystyy ohjaamaan loistavasti, ja sillä pystyy liikku­maan todella ketterästi toista ilma-alusta vastaan.”

Monipuolinen ja joustava

Vuonna 1979 Ranska liittyi alustavasti eu­rooppalaiseen hävittäjäyhteistyöhön, joka aikanaan johti Eurofighter Typhoonin ke­hittämiseen. Yhteistyö neljän muun maan kanssa kuitenkin katkesi, mikä sai Ranskan kehittämään omaa hävittäjää. Tätä nykyä Dassault käyttää yhden maan ja yhden val­mistajan taustaansa mainosvalttina mutkat­tomuudesta, johon monikansallinen tuottaja ei kykene.

Rafale onkin osoittanut monipuolisuu­tensa taisteluoperaatioissa Lähi-idässä ja muualla. Hävittäjä oli ensi kertaa tositoi­missa vuonna 2002, kun Ranska osallistui Afganistanissa terrorismin vastaiseen taisteluun. Ranskan merivoimien operaatio ”Heraclesissa” Rafalet nousivat ilmaan Charles de Gaulle -lentotukialukselta osana Yhdysvaltain johtamaa ”Enduring Freedom” -operaatiota. Myöhemmin samana vuonna ranskalaishävittäjät partioivat tiheään Intian ja Pakistanin rajan tuntumassa.

Kaksi vuotta sitten Rafalet, operoiden jälleen Charles de Gaullelta, iskivät Isis-terroristien kohteita vastaan Irakissa ja sen lähialueilla.

Dassault korostaa Rafalen sopivan erit­täin vaativiin olosuhteisiin, josta yksi todiste on sen täysi yhteensopivuus Yhdysvaltain laivaston lentotukialusten toimintavaati­musten kanssa. Vuonna 2010 Rafalesta tuli ensimmäinen ulkomainen hävittäjä, jonka moottori vaihdettiin amerikkalaisella lento­tukialuksella, USS Harry S. Trumanilla.

”Rafale on lentänyt kaikissa ilmanaloissa ja sääoloissa. Olemme esimerkiksi lentäneet Norjassa ilman ongelmia, joten meistä se sopii erinomaisesti myös Suomen oloihin”, Resplandy sanoo.

Hän uskoo vankasti Rafalen olevan Suomelle toimintakyvyltään paras vaihto­ehto, vaikkakaan Resplandy ei ole lentänyt itse muita HX-kandidaatteja.

”Rafale tarjoaa Suomelle uusia valmius­vaihtoehtoja, koska se on varma ja joustava kone – ja me tiedämme, että se toimii niin kuin on luvattu. Olemme operoineet sillä hyvin monissa eri ympäristöissä ja kone on toiminut aina sataprosenttisesti.”

”Tässä koneessa on monia, monia hyviä puolia. Esimerkiksi se on täysin NATO-yhteensopiva ja sillä on kokemusta taiste­luista. Rafale on yksinkertaisesti loistava kone. Olen sataprosenttisen varma, että tämä kone olisi täydellinen menestys Suomessa ja ilmavoimat olisivat siihen täysin tyytyväisiä”, Resplandy sanoo.

TYPHOON

Eurofighterin testipiloteille Paul Smithille ja Raffael Klaschkalle on urillaan kertynyt tuhansia tunteja eri hävittäjäkoneiden pui­koissa, mutta yksikään niistä ei ole ollut suo­rituskyvyltään lähelläkään Typhoonia.

”Olen lentänyt F-18- ja F-16-koneita, mutta Typhoon on suorituskyvyltään täysin omaa luokkaansa. Sen hiilikuiturunko tekee koneesta erittäin kevyen ja siinä on fantas­tinen moottori, jonka antamat ekstratehot takaavat uskomattoman toimintakyvyn”, uransa Britannian Kuninkaallisissa ilmavoi­missa (RAF) tehnyt Smith hehkuttaa.

”Mitä se siis tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi sitä, että koneelle riittää nousuun vain 1 000 jalan (hieman yli 300 metrin) matka. Eli nousu onnistuu hyvin lyhyiltä kiitoteiltä, jollaisia Suomen ilmavoi­milla on käytössään. Toisaalta koneessa on erinomaiset jarrut sekä koukku jarruvaijeri­laskua varten, joten sen saa myös pysäytettyä nopeasti.”

Klaschka puolestaan lensi Saksan ilma­voimissa lähes 1 000 tuntia F-18 Horneteilla, joten korvauskohde on hänelle hyvin tuttu.

”Mikä on suurin ero näiden välillä? Typhoon on yksinkertaisesti aivan eri suku­polvea kuin Hornetit. Se on todellinen voi­mapesä, jossa on ylivoimainen moottori.”

”Voimasta ja tehosta huolimatta kone on ohjattavuudeltaan erinomainen. Mutta tämän meidän bisneksen kannalta tärkein ominaisuus on ehdottomasti Typhoonin kyky havaita ja löytää erilaisia uhkia”, Klaschka arvioi.

Eurofighterin molemmilla Typhoon-testipiloteilla Raffael Klaschkalla (vasemmalla) ja Paul Smithillä on sotilasilmailu veressään. Klaschkan isoisä lensi Luftwaffessa toisessa maailmansodassa, kun taas Smithin isä lensi RAF:ssä.

Monikansallinen hanke

Typhoon on Britannian, Saksan, Italian ja Espanjan yhteishankkeena kehitetty, kaksi­moottorinen, canard/deltasiipinen, moni­toimihävittäjä, jonka ensilento oli vuonna 1994. Alun perin Eurofighter-konsortiossa mukana ollut Ranska irtautui ryhmästä erimielisyyksien takia ja ryhtyi kehittämään lentotukialuskäyttöön sopivaa Rafale-hävittäjää kotimaisin voimin.

Nykyisin Typhooneja lentää Britannian, Saksan, Italian, Espanjan, Itävallan ja Saudi-Arabian ilmavoimissa. Lisäksi niitä on käy­tössä Omanissa, Kuwaitissa sekä Qatarissa. Tulikasteensa hävittäjä sai RAF:n ja Italian ilmavoimien väreissä vuonna 2011 Libyan sisällissodan interventiossa. Eurofighter on toimittanut yhteensä reilut 600 Typhoonia.

Eurofighter Typhoonin raaka voima teki yleisöön suuren vaikutuksen Jyväskylän lentonäytöksessä. Kaksi Eurojet EJ200 -moottoria siivittävät Typhoonin yliäänen nopeuteen ilman jälkipolttoa. Koneen maksiminopeus on jopa suurempi kuin F-22 Raptorilla.

Koneen moottori, Eurojet EJ200, on tunnettu kovista tehoistaan. Toisaalta moot­tori pystytään vaihtamaan nopeasti myös kentällä.

”Tämä moottori on silkkaa raakaa voimaa. Koska se on niin tehokas, koneella voi kiih­dyttää myös kaartaessa”, Klaschka sanoo.

Suomelle Typhoon sopisi Smithin mu­kaan erinomaisesti.

”Jos ajattelee Suomen ilmatilan puolus­tustarpeita, niin Typhoonilla voi nousta muita koneita nopeammin, kiihdyttää niistä irti ja päräyttää 40 000 jalassa (12,2 kilomet­rissä) yliäänen nopeuteen. Koneen senso­reilla pystyy havaitsemaan minkä tahansa uhan, jonka jälkeen voi käydä peittoamassa ne riippumatta siitä, onko kyse pitkän vai lyhyen kantaman taistelu- tai torjuntaope­raatiosta.”

”Koneen ohjattavuus ja suoritukset ovat ilmataistelun ”dogfighting”-lähitaistelussa aivan fantastisia, ja voimaa ja vauhtia riittää aina yllin kyllin. Se antaa ohjaajalle runsain mitoin vaihtoehtoja, joita ei muissa hävittä­jissä ole tarjolla”, Smith sanoo.

Typhoonia pidetäänkin erityisen kette­ränä ja tehokkaana ilmataistelukoneena. Aseistukseen kuuluvat muun muassa pitkän kantaman ilmasta ilmaan -ohjus Meteor, jolla voidaan operoida visuaalisen näköyh­teyden ulkopuolella, sekä lyhyen kantaman ilmasta maahan ohjus Brimstone.

Kerosiinia suonissa

Klaschkalla on ilmailu veressään, sillä hänen isoisänsä lensi Heinkel He 111 -koneita toi­sessa maailmansodassa.

”Kun ilmailukärpänen on kerran päässyt puraisemaan, siitä ei pääse irti. Kukaan ei pakottanut minua sen pariin, mutta menen edelleen ihan kananlihalle, kun näen lento­koneen nousevan ilmaan.”

Smith puolestaan oli niitä poikia, jotka juoksentelivat 5-vuotiaana ympäri piha­maata kädet levitettyinä lentokoneen sii­viksi.

”Enkä minä ole noista päivistä kasvanut – iän myötä on toki vähän tullut kypsyttyä, mutta nautin edelleen suunnattomasti joka kerta, kun lennän Typhoonilla. Sen jälkipolt­timien potku antaa kunnon sävärit ja huo­maan virnisteleväni siellä ohjaamossa kuin pikkupoika.”

”Jokainen lentäjä, joka lentää Eurofighterillä ensimmäistä kertaa, tulee ohjaamosta ulos leveä hymy naamallaan. Koneen voima, energia, ketteryys, sen lentämisen helppous ja upea ulkomuoto yksinkertaisesti antavat ohjaajalle kaiken tarvittavan – ja vieläpä täysin huolettomalla tavalla. Se on fantastisen upea kone lentää”, Smith kehuu.

Jyväskylän maanäyttelyssä oli esillä Eurofighter kaikista neljästä alkuperämaasta. Sooloesityksen lensi RAF:n 29. laivueen kone Coningsbystä. Vuonna 1915 perustettu laivue on yksi maailman vanhimmista taistelulentoyksiköistä.

GRIPEN E

Jos Ruotsin ilmavoimien lentäjältä Henrik ”Sunshine” Björlingiltä kysyy, millainen lennettävä äärimmäisen ketterän maineessa oleva Gripen E on, saa varautua hyvin suo­raan vastaukseen.

”Itse asiassa se on tylsää: siellä ohjaa­mossa istuessa ei tunne juurikaan vauhdin hurmaa ja kone on liian helppo lentää. Ja samalla se on kuitenkin aivan mahtavaa, koska kone on niin ketterä ja tehokas. Jos tätä vertaa muutaman sukupolven takaisiin vanhoihin hävittäjiin, niitä oli huomattavasti vaikeampaa lentää kuin Gripeniä”, Björling arvioi.

Vaikka JAS Gripeniä lentävä Henrik ”Sunshine” Björling aloitti lentouransa siviilipuolella, hän tiesi jo nuorena haluavansa hävittäjälentäjäksi. Ensi vuonna hänen on määrä yletä hävittäjälentolaivueen laivueupseeriksi Ruotsin ilmavoimissa.

Hän väittää lentämisen olevan jopa niin helppoa, että kenet tahansa tietokonepelejä pelanneen nuoren voisi istuttaa Gripen-simulaattoriin ja tenava pystyisi, lyhyen perehdytyksen jälkeen, suorittamaan itse­näisesti lentoonlähdön, lyhyen lennon sekä laskeutumisen.

Saabin uusin Gripen-versio E on viidestä HX-kandidaatista kooltaan pienin ja hin­naltaan edullisin. Canard/deltasiipinen E on yksimoottorinen, viidennen sukupolven monitoimihävittäjä, jonka maksiminopeus on Mach 2. Yhtiön mukaan tyypistä on luvassa myös kaksipaikkainen versio koulu­tuskäyttöön.

Saab luonnehtii Gripen E:tä ”älykkääksi hävittäjäksi” ja yhtiön mukaan sen päivitet­tävissä olevat älyominaisuudet pidentävät osaltaan koneen elinkaarta.

Kuitenkin Saabin insinöörit päättivät kehitysvaiheessa tarjota lentäjälle ohjaamon ruuduilta vain kaikkein tärkeimmät tiedot. Tällä haluttiin vähentää aistien ylikuormi­tusta.

”Lentäjän on pystyttävä tekemään no­peita päätöksiä ja tämähän on yksi parhaista jutuista lentämisessä. Saab on päättänyt, ettei pilotille tarjota kaikkea mahdollista informaatiota, vaan kone esittää ruuduilla niistä vain kaikkein tärkeimmät. Jos siis saan ohjaamossa vain ne tärkeimmät tiedot, ei synny aistien ylikuormitusta”, Björling toteaa.

Kun tämä yhdistetään koneen helppo­käyttöisyyteen, lentäjälle jää enemmän aikaa keskittyä operaation kannalta merkittäviin tietoihin.

”Tämä kone oikeastaan vapauttaa lentä­jänsä eikä hänen tarvitse keskittyä satapro­senttisesti sen lentämiseen. Se melkeinpä lentää itse itseään.”

Saab toi Jyväskylän lentonäytöksen maanäyttelyyn täysikokoisen mallin Gripen E:stä. Yleisö pääsi myös tutustumaan ja istahtamaan koneen ohjaamoon.

Gripen E:n lentäjä saa täysin digitaalisessa ohjaamossa eteensä vain kaikkein tärkeimmät tiedot, mikä mahdollistaa keskittymisen nopeaan päätöksentekoon. E-versio on pienempi ja kevyempi kuin monet muut hävittäjäkoneet, mutta se pesee ne nopeudessa ja ketteryydessä.

Ilmojen formula

Björlingin mukaan Gripen E:n suhteellinen pienuus tekee siitä erittäin ketterän – mikä erottaa sen kilpailijoistaan. Lisäksi koneen tuottama erinomainen tilannekuva antaa hänen mukaansa lentäjälle etulyöntiaseman isommalla asemäärällä varustettuja vastus­tajia vastaan.

”Jokainen lentokone on kompromissi. Jos otetaan vaikka B-52-kone, se voi kuljettaa ison lastin pommeja, mutta vastaavasti se ei käänny nopeasti. Jos taas rakennetaan pieni kone, se on kuin Formula 1 -auto.”

”Kaikki viisi HX-kandidaattia ovat eri­laisia. Gripen E on kooltaan pienin, mutta se on samalla kaikista ketterin.”

Alun perin JAS Gripen kehitettiin 1980-luvun lopulla korvaamaan Saabin Suomessakin ilmavoimien käytössä ollutta Drakenia. Joskus myös SuperJASiksi kut­suttu Gripen E on puolestaan päivitetty versio vuonna 1995 esitellystä JAS 39:stä. Tällä hetkellä E-mallin prototyyppejä on yksi, mutta kahden muun odotetaan liit­tyvän testilento-ohjelmaan ensi vuonna.

Uusimmassa versiossa perinteinen Volvon moottori on vaihdettu General Electric F41FG:hen, siinä on parempi polt­toainekapasiteetti sekä aktiivinen elektroni­sesti keilaava tutkajärjestelmä (AESA), jossa on aiempien sukupolvien tutkissa olleen yhden antennin sijaan suuri määrä pieniä antenneja (elementtejä). Niiden ansiosta tutka voi seurata samanaikaisesti useita kohteita itsenäisesti kohteiden määrästä riippumatta.

Björling on lentänyt Gripeneillä jo kymmenen vuotta niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Jyväskylässä yleisö pääsi ihastelemaan miehen taitoja JAS 39:n pui­koissa vaikuttavassa soololennossa.

Lisäksi Björling on lentänyt harjoituslen­toja Rovaniemellä Lapin lennoston kanssa ja uskoo, että Suomen ja Ruotsin samanlaiset maasto- ja keliolosuhteet sekä sotilasorga­nisaatioiden yhteneväiset rakenteet teki­sivät siirtymisen Horneteista uusimpaan Gripeniin helppoa.

”Näin operatiivisen pilotin silmin kat­sottuna Suomi ja Ruotsi ovat melko saman­laisia. Kumpikaan maa ei ole NATO-jäsen. Me seisomme omilla jaloillamme, itsenäi­sesti, ja tarvitsemme koneen, joka pystyy suoriutumaan tällaisessa ympäristössä.”

”Suomessa ja Ruotsissa on sama menta­liteetti. Gripen E on, ainakin omasta mieles­täni, erittäin helppo muuntaa Ruotsin tar­peista Suomen tarpeisiin”, Björling sanoo.

Eurooppalaiskoneiden faktat

Dassault Rafale

  • Pituus: 50,2 ft (15,3 metriä)
  • Korkeus: 17,4 ft (5,3 metriä)
  • Kärkiväli: 35,7 ft (10,9 metriä)
  • Tyhjäpaino: 22 000 lb (9 979 kiloa)
  • Moottori: Sneoma M88 turbofan (2 kpl)
  • Nopeus (täydellä sisäisellä asekuormalla): Mach 1,8 (noin 2 223 km/h)
  • Työntövoima: 34 000 lb (noin 15 422 kiloa)
  • Ohjaamo: yksi lentäjä

Eurofighter Typhoon

  • Pituus: 52,2 ft (15,9 metriä)
  • Korkeus: 17,4 ft (5,3 metriä)
  • Kärkiväli: 35,11 ft (10,95 metriä)
  • Tyhjäpaino: 24 250 lb (11 000 kiloa)
  • Moottori: Eurojet EJ200 turbofan (2 kpl)
  • Nopeus (täydellä sisäisellä asekuormalla): Mach 2,0 (noin 2 495 km/h)
  • Työntövoima: 40 460 lb (noin 18 352 kiloa)
  • Ohjaamo: yksi lentäjä

Saab Gripen E

  • Pituus: 49,10 ft (15,0 metriä)
  • Korkeus: 14,9 ft (4,54 metriä)
  • Kärkiväli: 28,3 (8,6 metriä)
  • Tyhjäpaino: 17 600 lb (8 000 kiloa)
  • Moottori: General Electric F414-GE-39E turbofan (1 kpl)
  • Nopeus (täydellä sisäisellä asekuormalla): Mach 2,0 (noin 2 495 km/h)
  • Työntövoima: 22 000 lb (9 979,03 kiloa)
  • Ohjaamo: yksi lentäjä

 

Lähde: konevalmistajat

LISÄÄ AIHEESTA