Historian ensimmäinen Fööni Open tuulitunnelikilpailu lennettiin Helsingissä, kauppakeskus Redissä sijaitsevassa Föönissä maaliskuun lopussa.
Syksyn 2021 SM-kilpailuista saatujen kokemusten ja oppien innoittamana Fööni päätti lähteä tavoittelemaan isompaa tapahtumaa. Tavoitteena on luoda Fööni Openista uusi kansainvälisen tason kilpailutapahtuma, joka järjestetään vuosittain aina maaliskuussa.
Tämän vuoden Fööni Open oli virallisen Suomen mestaruuskilpailun lisäksi epävirallinen Pohjoismaiden mestaruuskilpailu. Kilpailu oli epävirallinen, koska Nordic ei ole virallinen FAI:n kategoria.
Kutsut lähetettiin kaikkien pohjoismaiden lajiliitoille ja välitettiin kansainvälisiin foorumeihin. Saimme mukaan ilahduttavat 44 kilpailijaa, jotka edustivat viittä eri kansallisuutta. Pohjoismaista edustettuina olivat Suomi, Ruotsi ja Norja. Lisäksi oli kilpailija Kolumbiasta. Lisäksi alun perin Romaniasta lähtöisin oleva Claudia Juncu on edustanut Suomea jo kaksissa kilpailuissa.
Kuviohyppäämisessä taottiin pisteitä
Kuviohyppäämistä dominoi totuttuun tapaan Pro-Team, joka lensi ylivoimaiseen voittoon. Kisan jälkeen saimme tiedon, että yksi aikakausi on nyt päättynyt, Pro-team lopetti 20 vuotta kestäneen hienon uran joukkueena.
Avoimessa sarjassa hopealle lensi Tribe, joka on aloittanut tavoitteellisen valmentautumisen ja pronssille ylsi 4k ensimmäisessä Open-kategorian kisassaan. Rookie-sarjassa joukkue Halli ja kaverit suoritti tasaisen varmasti saavuttaen 11.90 pisteen keskiarvon.
Vertikaalikuviohyppäämisessä oli neljä joukkuetta, joista kaksi avoimessa 4-way- ja kaksi intermediate 2-way -luokassa. Avoimen sarjan voittoon lensi kansainvälinen joukkue Friends ja hopealle Maanantaikerho, joka kisasi varajäsellä vahvistettuna viime hetken sairastumisen vuoksi. 2-way intermediatessa kilpaili kaksi joukkuetta, joissa oli kolme ensi kertaa SM-kilpailuihin osallistuvaa; näistä naisista kuullaan varmasti vielä tulevaisuudessa.
Freestylessä mitalit jaettiin pohjoismaiden kesken
Freestylessa näimme kovatasoisen kansainvälisen kilpailun, jossa oli yhteensä kahdeksan osallistujaa. Koko kilpailun eli sekä Suomen Mestaruuden että erittäin tiukalla taistolla epävirallisen Nordic-kilpailun kullan vei Pyhtään oma poika Matti Miilumäki. Nordic kulta ja hopea ratkaistiin viimeisellä kierroksella Matin ja Ruotsin Hercules Östbergin kesken.
Nordic kategoriassa Norjan nuori, vasta 16-vuotias tulevaisuuden lupaus Silvana Disch Dornberger lensi kauniilla suorituksillaan kolmanneksi. Suomen mestaruuskisassa yleisön suosikki Jonne Kuoksa teki harmittavan virheen pakollisella kierroksella, mutta tsemppasi silti hopealle. Suomen mestaruus pronssia saavutti Oona Tornikoski ja neljänneksi lensi Elsa Pankkonen, kaksi viimeksi mainittua ensimmäisissä kilpailuissaan.
Dynaaminen lentäminen nousussa
Dynaamisessa avoimen sarjan voiton vei kansainvälinen ammattilaistiimi Hercules Östberg ja Taneli Keränen. Poikien taitavuutta kuvaa se, että he ehtivät harjoitella yhdessä vain päivän verran.
Avoimen sarjan hopeasta- ja pronssista käytiin tiukka taisto Pyhtään Ponnistuksen ja OMW välillä. Kisa päättyi OMW:n eli Iiris Erkkilän ja Lauri Voipion eduksi ja näin ollen OMW voitti avoimen sarjan hopean lisäksi myös Suomen mestaruuden. Naisjoukkue Dynamicish on määrätietoisella harjoittelulla noussut intermediate-sarjasta avoimeen sarjaan muutamassa kuukaudessa ja joukkue sijoittui pronssille.
Tutkimuskäytöstä huvitteluun ja kilpaurheiluun
Alun perin tuulitunnelit – niin horisontaaliset kuin vertikaalisetkin – suunniteltiin aerodynamiikan tutkimustarkoituksiin. Vuonna 1964 Apollo-avaruusohjelmassa jarruvarjoja testannut työntekijä päätti työpäivän lomassa yrittää itse lentämistä ja hän olikin ensimmäinen ihminen, joka lensi vertikaalisessa tuulitunnelissa. Tätä hetkeä pidetään tunnelilentämisen syntymähetkenä.
Ensimmäinen viihdekäyttöön ja ihmisten lennättämiseen tarkoitettu tuulitunneli rakennettiin Kanadassa 1978. Tämä tunneli oli niin sanottu avoin malli, jossa yksinkertaisesti puhallettiin ilmaa aukon kautta alhaalta ylös. Aukon reunoilla oli patjat, jottei ”ilmakuplan” päältä putoava lentäjä loukkaa itseään.
Seuraavaksi kehitettiin 90-luvulla niin sanottu wall-to-wall -tunneli, jossa ilmavirran ympärille rakennettiin seinät, joista muodostui niin sanottu lentokammio, jossa ilmavirta ulottui seinästä seinään. Ilmavirta tuotettiin lentokammion yläpuolella olevilla ilmaa ylöspäin imevillä moottoreilla. Tämä avasi aivan uuden maailman lentämiseen; enää ei tarvinnut pelätä tai varoa ajautuvansa ulos ilmavirrasta, ja laskuvarjohyppääjät löysivät tuulitunnelilentämisen harjoittelumuodoksi.
2004 kehitettiin suljetun kierron (recirculating) tuulitunneli, joka paransi ilmavirtauksen laatua, nosti sen voimakkuutta ja laski melutasoa. Tämä mahdollisti tunnelien rakentamisen esimerkiksi ostoskeskuksiin lähelle muita palveluita ja sinne missä ihmiset liikkuvat. Tämän tunnelimallin myötä lähti tuulitunnelien määrä reiluun kasvuun kautta maailman.
Jokainen voi lentää
Lentäessä liikutaan suhteessa ilmavirtaan, asentoa hallitaan puhtaasti oman vartalon ja raajojen asennoilla. Lentämisen perustaidot, kuten ylös-alas liike ja käännökset ovat loppujen lopuksi teknisesti hyvin helppoja ja kaikentyyppiset ihmiset oppivat nämä perusteet suhteellisen pienellä harjoittelulla. Tuulitunneli mahdollistaa lentämisen kokeilun ihan jokaiselle, turvallisesti ja lyhyellä koulutuksella.
Kun perustaidot eli vakaa peruslentoasento, käännökset, liikkuminen ylös-alas sekä itsenäinen meno tunneliin ja sieltä pois on opittu, harrastus tarjoaa loputtomasti jatkomahdollisuuksia kehittää lentotaitoja.
Tuulitunnelilentämisessä on useita tyylisuuntia
Tuulitunnelilentäminen omana kilpailulajinaan kasvaa kovaa vauhtia. Lentämisessä on useita tyylisuuntia, joista osa on tuotu laskuvarjohypystä- osa kehitetty tunnelissa.
Taivaalta tuulitunneliin on tuotu kuviohyppääminen sekä perinteisessä muodossaan eli vatsallaan että vertikaalisena. Lajissa on tarkoitus ottaa joukkuekavereista sovituista paikoista otteita ja näin tehdä ennalta arvottuja kuvioita mahdollisimman oikeaoppisesti ja nopeasti joko mahallaan tai pystyasennossa lentäen.
Random-liikkeet ovat niin sanottuja yhden pisteen liikkeitä – joukkueen tulee tehdä määrätty kuvio.
Block-muodostelmissa suoritukseen kuuluu myös siirtymä, jossa joukkue esimerkiksi tekee käännöksen synkronoidusti ja muodostaa uudelleen määrätyn kuvion; pisteen saa, jos suorittaa oikein ensimmäisen kuvion ja toisen pisteen mikäli suorittaa oikein määrätyn siirtymän ja toisen kuvion. Työskentelyaika on 35 sekuntia. Tulos ilmoitetaan työskentelyajassa tehtyjen oikeiden muodostelmien määränä. Voittaja on joukkue, jolla on 10 kierroksen jälkeen suurin kokonaispistemäärä.
Uusin tulokas on Dynamic flying
Dynaamisessa lentämisessä lennetään joko kahden tai neljän hengen joukkueina. Speed- eli nopeuskierroksilla lennetään arvottua kolmen liikkeen sarjaa kolme kierrosta. Kolmen liikkeen sarja muodostuu kolmesta erityyppisestä linjasta: Snake eli seuraa johtajaa, Vertical, joka tehdään vierekkäin, sekä Mixer, jossa lennetään peilikuvalinjat.
Suoritus lennetään suhteessa linjoihin: tunnelissa on vertikaalisten valkoisten valojen väliin muodostuva keskilinja sekä sinisen ja vihreän valon väliin muodostuva sivulinja sekä sivulinjassa olevien rinkuloiden väliin muodostuva horisontaalinen linja. Liikkeissä joko pitää ohittaa vertikaalilinjoja tai välttää horisontaalilinjan läpäisyä ja tavoite on lentää nopeasti ja puhtaasti. Jos joukkueen jäsen rikkoo linjaa niin, että esimerkiksi käsi jää väärälle puolelle, joukkue saa viiden sekunnin aikarangaistuksen.
Kilpailu on vauhdikasta ja helppoa seurattavaa paikan päällä. Tulos on lentoaika + virheet. Virheet näkee helposti vilkkuvista punaisista valoista ja tulos saadaan välittömästi, sillä tuomarointi tapahtuu livenä.
Vapaaohjelmissa joukkue rakentaa vapaasti ohjelmansa, jossa pyritään esittämään mahdollisimman laajasti ja näyttävästi taitoja. Kolmella ensimmäisellä kilpailukierroksella lennetään pisteistä ja joukkueet laitetaan ranking-järjestykseen. Puolivälierät ja finaalit lennetään joukkue joukkuetta vastaan pudotuspelinä.
Freestylessä kauniisti ja vaivattomasti
Freestyle on tuulitunnelissa yksilölaji, laskuvarjopuolella kilpaillaan kuvaajan kanssa. Kilpailijat lentävät kolme vapaaohjelmaa musiikkiin sovitettuna. Vapaaohjelmassa on tavoite esittää monipuolinen kokonaisuus, jossa on teknisesti vaikeita, vaihtelevia ja taiteellisiakin liikkeitä, omaperäisyyttä ja taiteellista näkökulmaa unohtamatta.
Kahdella pakollisten liikkeiden kierroksella lennetään itse suunniteltu ohjelma, johon on sisällytetty kolme pakollista liikettä kummallekin kierrokselle. Pakolliset liikkeet ovat esimerkiksi spinnejä tai voltteja. Vapaissa ohjelmissa esitellään mahdollisimman vaikea ja esteettisesti miellyttävä kokonaisuus, joka lennetään musiikin tahtiin.
Lajissa pyritään hyvin suoritettuun, teknisesti vaikeaan suoritukseen, jonka lentämisen tulee näyttää kuitenkin kauniilta ja vaivattomalta ja samalla monipuoliselta ja taiteelliselta. Ohjelmista annetaan pisteet ja voittaja on se, jolla on suurin kokonaispistemäärä viiden kierroksen jälkeen.
Kirjoittaja Heini Elo toimi kilpailun johtajana Fööni Openissa
Lähteet
Vertikaalisen tunnelin historia
ISG
Fööni