Tanskassa tehtiin historiaa
Purjelennon nuorten euroopanmestaruudesta kilpailtiin tänä vuonna 29.7.–12.8. Tanskan Arnborgissa. Kolmesta suomalaispilotista koostuva joukkue oli pysynyt samana edellisvuoden nuorten MM-kilpailuista: Kim Toppari, Mikko Ylihärsilä ja Sara Salonen. Kaikki osallistuivat kilpailuun kerholuokassa. Mukana kilpailussa oli yhteensä 56 lentäjää 15 eri maasta.
Saavuimme sateiseen Arnborgiin viikko ennen kilpailun alkua, joten pääsimme onneksemme lentämään muutaman harjoituslennon tutustuen keliin ja maastoon. Kuten osasimme odottaa, keli oli pääasiassa matalaa ja tuulista, mutta maaston suhteen suomalaiselle tasamaalentäjälle Tanska tuntui tutulta ja turvalliselta.
Heti avajaispäivän jälkeen kilpailut lähtivät käyntiin lyhyehköllä aluetehtävällä matalassa pilvikelissä. Hyvien nostojen välimatka tuntui pitkältä, ja pilvien lauttaantuminen tiesi laajojen alueiden muodostumista, joiden läpi ei ollut asiaa. Oli siis järkevintä hyödyntää tuulensuuntaan muodostuvia pilvijonoja, jotta reitillä eteneminen onnistuisi pitkälti kaartamatta. Kim Toppari sai vahvan alun kisoille sijoittuen neljänneksi; ero kärkeen ei myöskään Sara Salosella ja Mikko Ylihärsilällä muodostunut suureksi.
Yhden sadepäivän jälkeen toisena kilpailupäivänä annettiin lyhyehkö 168 kilometrin nopeustehtävä, jonka pituuteen vaikutti keliin liittyvä epävarmuus sekä iltapäivällä kentän ylle valuva sadealue. Tehtävälle lähtö ajoitettiin jälleen viimeisten joukkoon, vaikka riski kelin kesken loppumiseen oli melko suuri. Keli yllätti reitillä jo heti ensikättelyssä, sillä nostot olivat odotettua epämääräisempiä. Tasaisin väliajoin pelloilla näkyi kerholuokan koneita, joten muillakaan ei takuulla ollut helppoa.
Viimeisellä käännepisteellä taivas oli täysin pilven peitossa ja keli oli miltei kuollut. Mikko Ylihärsilä laskeutui 18 kilometriä ennen maalia hyvälle pellolle sveitsiläisen Matteo Merkin kanssa Sara Salosen varmistaessa maaliin pääsyn ottamalla heikoimmankin noston, mitä loppumatkalta löytyi. Sen sijaan Toppari ajoi todella hyvin, ja nappasi ensimmäisen päivävoittonsa kansainvälisissä arvokisoissa.
Nostoja haravoitiin porukassa
Sade piti jälleen huolen lepopäivistä, ja muutaman päivän tauon jälkeen kilpailu sai jatkua. Sääennuste oli todella lupaava ja saimme 285 kilometrin nopeustehtävän. Aamupäivän sadekuurot venyttivät kuitenkin kelin alkua, ja tehtävälle lähtöä sai odotella kuurojen pyyhkiessä yhä tehtävän alueen halki. Tehtävän pituuden vuoksi ei kuitenkaan loputtomiin ollut aikaa odotella.
Alku oli haastava, ja nostot olivat melko epämääräisiä. Saimme joukkueenjohtajaltamme Kari Ylihärsilltä radioitse viestin, että kilpailijoita on matalalla toisella käännepisteellä. Tiesimme hieman himmata vauhtia ajoissa, emmekä joutuneet pahasti vaikeuksiin alueella. Matka taittui Slovakian Šimon Šiškan sekä Tanskan Jens Andersenin kanssa, joten nostoa oli helppo haravoida porukassa. Vastoin ennusteen antamaa kuuroriskiä tehtävän loppupuolella keli parani ja nousi huomattavasti. Pääsimme ensimmäistä ja ainoaa kertaa nousemaan reilusti yli tuhannen metrin kellon tosin lähestyessä jo kuutta paikallista aikaa. Puhdas, hyvä suoritus jätti hyvän fiiliksen ja sijoituimme kaikki kympin sakkiin, Kim Toppari kolmanneksi!
Kova tuuli hankaloitti
Skandinaviassa jyllännyt Hans-myrsky pisti kilpailut taas tauolle, ja jäimme jännittämään, saammeko neljännen kilpailupäivän aikaan. Kolmen tuulisen ja sateisen päivän jälkeen tilanne näytti edelleen hankalalta, mutta torstaina päätimme kuitenkin yrittää. Lensimme olosuhteissa, joissa monella jäisi koneet kasaamatta ja hallin ovet avaamatta. Sateista ei ollut onneksi tietoakaan, mutta 50–60 km/h tuuli oli meille kaikille jotain ennenkokematonta. Nostot olivat matalalla hyvin puuskaisia ja repaleisia, mutta muuten keli oli kohtuullista. Hetki ennen aluetehtävälle lähtöä keli alkoi jonoutumaan ennennäkemättömällä tavalla. Päivän haasteeksi muodostui se, kuka onnistuu valitsemaan parhaan linjan ja kaartamaan vähiten.
Tehtävä etenikin vauhdilla, kunnes viimeisellä vastatuuli-legillä tuli eteen iso valinta. Kaksi vaihtoehtoa, joista molemmat kiersivät melko paljon. Teimme päätöksen myöhässä, joten jouduimme tekemään kompromissin, joka kostautui pahasti. Liidot menivät melko alas ja hyvän noston löytymiseen kului aikaa. Hieman aikaisemmin tehdyllä reitinmuutoksella olisimme välttyneet ongelmilta, mutta onneksi katastrofia ei käynyt. Kim Topparin ja toista sijaa pitävän Toby Freelandin (GBR) piste-ero kapeni päivän jäljiltä yhteen pisteeseen.
Päivän peruminen varmisti mestaruuden
Viimeiseen mahdolliseen kilpailupäivään sisältyi jännitystä. Arnborgin yllä lymyävän tasaisen harmaan pilvipeitteen arveltiin väistyvän myöhään iltapäivällä, mutta mahdollisuus kilpailupäivän saamiselle oli olemassa. Kello 13 alkaen hinauksia alettiin siirtämään 15 minuuttia kerrallaan, vaikka vasta kello 15 jälkeen alkoi näkyä merkkejä selkenemisestä. Pilvilautan reuna ja sen takana syntyvä keli lähestyi.
Haistelija tuntui pysyvän taivaalla, joten hinaukset laitettiin pyörimään vähän kolmen jälkeen. Vakioluokka hinattiin ensin, joten meillä oli aikaa seurata tilanteen kehittymistä. Kerholuokan ensimmäisessä rivissä ehdimme jo kiristää vyöt, kun kilpailunjohtaja löi pelin poikki. Vakioluokan koneista yksikään ei ollut noussut yli hinauskorkeuden, joten odotimme ja odotimme, miten käy. Aika kului piinavan hitaasti, mutta pää oli pidettävä kylmänä. Kello oli jo yli neljän, kun viimein tuli ilmoitus päivän perumisesta, ja näin varmistui Kim Topparin Euroopan mestaruus!
