Viisi C-130 Hercules -konetta lentää tiiviissä muodostelmassa 7 200 metrin korkeudessa. Koneiden takaportit aukeavat ja 400 hyppääjää syöksyy nelijonossa ulos. Kyseessä oli pariviikkoisen tapahtuman viimeinen mahdollisuus tehdä uusi, 400 hyppääjän maailmanennätys vapaassa pudotuksessa. Muodostelma onnistui ja uusi, vieläkin voimassa oleva ME oli syntynyt. Helsinkiläinen Nadja Lönnroth oli yksi ennätyksen tekijöistä.
Nadja Lönnroth muistaa hypyn kuin eilisen, vaikka se hypättiin jo vuonna 2006. Kyseessä oli Lönnrothin ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen maailmanennätys. Hänellä on yhteensä 13 maailmanennätystä, joista yhdeksän on voimassa edelleen.
– Me suomalaiset olimme muiden skandinaavien kanssa samassa sektorissa, ja oikeastaan hypyillä rakennettiin vain sitä omaa sektoria, jolloin omissa silmissä hypyn koko muuttuu sellaiseksi 40-way kokoiseksi. Juoksimme koneesta ulos nelijonossa, ja rampilla näimme hetken muista koneista lähtevät henkilöt. Seurasimme edellä sukeltavia henkilöitä kohti kuviota ja lopuksi menimme kohti omaa slottia kuvassa, Lönnroth muistelee ennätystapahtumaa.
Virallisia maailmanennätyksiä Lönnrothille on kertynyt peräti 13. Tuon 400-wayn lisäksi hän on ollut mukana muun muassa naisten 181:n hengen ennätysmuodostelmassa ja viimeisimpänä, loppuvuodesta 2019 hypätyssä kahden pisteen 130-way:ssä täydellisellä purulla. Tämä ennätyskategoria tuli viralliseksi vasta keväällä 2019.
–Hienointa noissa ennätysreissuissa on se, miten pikkuhiljaa isokin ryhmä hioutuu joukkueeksi. Kaikki ovat siellä tukemassa ja tsemppaamassa toisiaan, koska hypyllä kaikkien on pakko onnistua suorituksessaan, Lönnroth toteaa ja kehuu jälkeenpäin syntyvää fiilistä, kun kaikki halaavat toisiaan ennätyksen onnistuttua.
–Hyvänä esimerkkinä tästä on 2018 hypätty Suomen ennätys, 80-way. Siinä näki ryhmän kasvun ja ennätyksen onnistumisen riemun, toteaa Nadja, yksi ennätysprojektin organisoijista.
Valmistautuminen ennätyksiin
Normaalisti ennätystapahtumista saadaan tieto jo hyvissä ajoin, jopa vuotta aikaisemmin. Viralliset kutsut tulevat lähempänä tapahtumaa. Nadja Lönnroth pyrkii osallistumaan ennen ennätysyrityksiä maailmalla samantyyppisiin tapahtumiin, jossa on mahdollista hypätä sen tyylisiä hyppyjä, mitä itse ennätyksessä tavoitellaan.
–Ennätyksessä on aina lisäjännitystä suorituksen takia, joten on pidettävä huolta omista taidoista niin, että hyppyyn liittyvät asiat tulevat selkärangasta, hän toteaa.
Omia taitoja voi ylläpitää vain harjoittelemalla. Lönnroth on hypännyt lähes koko hyppyuransa erilaisissa 4- tai 8-way-joukkueissa.
–Joukkuehyppääminen on erinomainen tapa ylläpitää peruslentämisen taitotasoa. Yleensä joukkueet myös sitoutuvat aktiiviseen ja säännönmukaiseen harjoitteluun, joten taitojen ylläpito on jatkuvaa, hän toteaa.
Tietysti kaikenlainen hyppääminen ja tuulitunnelilentäminen auttaa, jotta omat peruslentotaidot ovat kunnossa. Siksi Lönnroth nähdään usein taivaalla erilaisissa kotimaan tapahtumissakin.
Itse ennätystapahtumaan mennessä on hoidettava monta käytännön juttua. Yleensä ennätykset hypätään eri aikavyöhykkeellä, joten aikaero on huomioitava matkavalmisteluissa. Reissuun on lähdettävä riittävän ajoissa. Majoitus ja siirtymiset kentällä on sovittava ja varattava joko itse, tai sopivan porukan kanssa. Yleensä tapahtuman järjestäjä ei näitä elämisen ja olemisen perusasioita ole hoitanut.
Vuosia ulkomailla
Nadja Lönnroth on asunut ulkomailla reilut 15 vuotta. Hän on asunut Tanskassa ja USAssa väitöskirjaa tehdessään sekä työskennellyt myöhemmin molemmissa – viimeksi reilut seitsemän vuotta USAssa New Yorkin osavaltiossa vuosina 2011–2019. Thaimaahan 400-way hyppyihin lähtiessään vuonna 2006 hän asui Tanskassa. Siten hyppääminen muualla kuin Suomessa on tullut hyvinkin tutuksi. Erilaisia tapahtumia on ollut useissa maissa, joten hypättyjä maitakin on kertynyt jo 15.
Tanskassa hyppytoiminta on pitkälti samankaltaista kuin Suomessa. Toiminta perustuu kerhoihin.
–Kun asuin Tanskassa, siellä oli lähinnä C-182:ia sekä yksittäisiä muita koneita kuten Maule ja C-185 kannuskone. Meillä Suomessahan oli siihen aikaan iso, yli 20 paikkainen Twin Otter ja nyttemmin Caravaneja hyppykäytössä. Isommat koneet tekivät Suomen FS-hyppääjistä kokeneempia isompien kuvien hyppääjiä, kun siihen oli helposti mahdollisuus omassa maassa. Tanskassa silloinen konekanta vei hyppääjiä lajeihin, joissa ei isoa konetta tarvita, Lönnroth vertailee.
–USAssa sitä vastoin kaikkien hyppytoiminta on käytännössä kaupallista ja hyppykeskuksen omistaminen bisnestä. Osa hyppykeskuksista on hyvinkin isoja ja niillä on käytössään useita Twin Otter -koneita. Osalla keskuksista, kuten Perrisissä Kaliforniassa, on myös käytössään Skyvan-peräporttikoneita, joita käytettiin muun muassa vuoden 2019 ennätyshypyillä. Mutta pienemmät hyppykeskukset ovat fiilikseltään kuin meidän omat pienet kerhomme, kaikki tuntevat kaikki ja iltaisin istutaan nuotion ympärillä, Nadja toteaa.
–Toki siellä pienetkin hyppykeskukset ovat yrityksiä, ja niissä on aktiivikaudella palkatut pilotit, hyppymestarit ja muu henkilökunta, eivätkä ne toimi talkoovoimin, hän jatkaa.
Pelkästään hyppyhintaa tarkasteltaessa on hyppääminen USAssa halvempaa kuin Suomessa, mutta oman lisänsä kustannuksiin tuovat valtavan pitkät välimatkat. Teksasissa asuessaan Nadja joutui vuokraamaan auton päästäkseen paikalliselle DZ:lle, vaikkei tarvinnut autoa normaalissa opiskelijan arjessaan.
New Yorkissa asuessaan lähin DZ oli kahdella C-182 operoiva pikkuinen keskus, joten FS hyppääminen ei onnistunut. Lähin turbiinihyppykeskus oli jo neljän tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Skydive Ranch. Siellä Lönnroth hyppäsi paikallisen 8-way joukkueen jäsenenä.
Joukkueen lopetettua hän löysi 4-way joukkueen Arizonasta ja sitten Skydive Arizonasta tuli hänelle koti DZ. Tämä ei tietenkään tehnyt harrastamisesta halvempaa, kun hyppyjen lisäksi kustannuksia tuli lennoista ja auton vuokrasta. Onneksi majoitus onnistui hyppääjien luona.
Isojen etäisyyksien takia USAssa moni harrastaa hyppäämistä niin, että he lentävät isoihin keskuksiin tapahtumien perässä. USAssa on ihan tavallista, että lentokonetta käytetään bussin tavoin ja päätepysäkillä otetaan vuokra-auto alle. Jos tekisimme Suomessa samoin, lentäisimme Suomesta muutaman kerran vuodessa Espanjaan pitkäksi viikonlopuksi hyppäämään – sillä erolla tosin, että lento Euroopan halki on lyhyempi kuin New Yorkista Arizonaan.
– Iso ero meidän ja USAn välillä on, että kun maa on niin iso, niin USAsta löytyy aina DZ, joka on auki. Siten voi helposti hypätä ympäri vuoden. Meidän 4-wayssä treenikausi alkoi yleensä tammikuussa ja kansalliset kilpailut olivat lokakuussa, joten hyppykaudesta tuli aika pitkä, Lönnroth muistelee.
Mistä kaikki alkoi
Nadja Lönnrothin ensimmäinen muistikuva ilmailuun liittyen on lentomatka reittikoneella Jyväskylästä Helsinkiin.
– Silloin vauvaikäinen pikkuveli laitettiin hattuhyllylle nukkumaan, ei taitaisi onnistua nykyisin, hän naurahtaa.
Hyppäämisen Lönnroth aloitti Turussa kesällä 1991. Kun Lönnroth oli yhdeksännellä luokalla, tuli hänen kaverinsa Hanna-Maarit Jokinen (nykyisin Harmaavirta) välitunnilla kysymään, lähtisikö Nadja mukaan hyppykurssille. Jokinen oli nähnyt pienen ilmoituksen Turun Sanomissa. Pikaisesti luvat äideiltään saatuaan he osallistuivat jo samana iltana pidettävään infotilaisuuteen. Siitä se sitten alkoi.
–Turussa oli 90-luvulla aktiivisesti harjoitteleva FS-joukkue. Kerhon hyppymestarit ja kokeneemmat ottivat hyvin meitä nuorempia mukaan hypyille. Tuo aloitusvuoteni on varmaan historiallisesti erikoinen, meitä oli sinä ja edellisenä kesänä 15–16-vuotiaina hyppäämisen aloittaneita kerholla lähes kymmenkunta. Ja nallipyssykerholaisiksihan meidät siellä nimettiin, muistelee Lönnroth. Loppu onkin historiaa.
Nadja Lönnroth
Ikä 45 vuotta
Ammatti tuotekehitysinsinööri/Huawei Finland
Asuinpaikka Helsinki
Ensihyppy 1991
Hyppyjä yhteensä 4 070
FS-hyppyjä noin 3 500 – näistä noin 2 000 on 4- ja 8-way-hyppyjä
Wingsuit-hyppyjä vajaa 100.
Muut harrastukset valokuvaaminen, luonnossa retkeily, hyvän ruoan tekeminen ja syöminen, tuulitunnelilentäminen, vähän kaikenlainen urheilu ja liikkuminen
Nadja Lönnrothin ennätykset
- 400-way maailman ennätys 2006 Thaimaa (voimassa, ME)
- 181-way naisten maailmanennätys 2009 Perris (voimassa ME )
- 63-way Suomen ennätys 2009 hypättiin Empuriabravassa, Lönnroth oli organisaattorina
- 42-way naisten Suomen ennätys 2013 Utti (voimassa, SE)
- 106 way 2 pisteen, 3 pisteen, 4 pisteen ja 5 pisteen sekvenssin maailmanennätykset 2013 Empuriabrava (4 ja 5 p edelleen voimassa, ME)
- 117-way naisten 2 pisteen sekvenssin maailmanennätys 2014 Perris CA, Lönnroth oli sektorin kapteenina (voimassa, ME)
- 122 way 2 pisteen sekvenssin maailmanennätys 2015 Zephyrhills FL
- 202 way 2 pisteen sekvenssin maailmanennätys 2015 Eloy AZ
- 56-way naisten 3 pisteen sekvenssin maailmanennätys 2016 Teuge Belgia (virallisesti voimassa oleva, ME)
- 219-way 2 pisteen sekvenssin maailmanennätys 2017 Eloy AZ (voimassa, ME)
- 217-way 3 pisteen sekvenssin maailmanennätys 2017 Eloy AZ (voimassa, ME)
- 80-way Suomen ennätys 2018 hypättiin Klatovyssa, Lönnroth toimi organisaattorina (voimassa, SE)
- 60-way naisten 3 pisteen sekvenssin maailmanennätys 2018 Kharkiv, Ukraina (FAI ei ole vielä ratifioinut)
- 130-way total break 2 pisteen maailmanennätys 2019 Perris CA (Voimassa, ME)
