lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

”Ei ilmailukärpäsen puremasta voi parantua”

torstai 25.10.2018
TEKSTI Nina Broström
KUVAT Timo Porthan

Göksel Göktas haaveili lentämisestä jo pikkupoikana, mutta pääsi vasta aikuisena kaverin siivellä ilmaan Tanskassa. Siitä lähti oma lentoura: ensin purjekoneilla ja nyt kotimaassa ultrakevyillä.

Miten aloitit lajin parissa, Göksel Göktas?

”Ilmailu on ollut lap­suuteni unelma-ammatti. Monesti yritin etsiä, mistä ja miten voisi aloittaa, mutta ilman tulosta. Suuri osa ympärilläni olevista ihmisistä olivat sitä mieltä, etteivät kaikki pääse sitä harrastamaan noin vaan. Lapsena ja teininä Oulussa se jäi pelkäksi haaveeksi.”

”Sitten muutin Tanskaan ja siellä yh­dellä kaverillani oli lentolupakirja. Eräänä päivänä hän vei minut lentämään. Ilmassa ihastuin lentämiseen niin, että päätin tehdä asialle jotain. Aloitin lentokoulutuksen ka­verin purjelentokerholla ja samalla totesin, että saamme kaikki lentää.”

”Kesken koulutuksen piti muuttaa ta­kaisin Suomeen. Mutta ei ilmailukärpäsen puremasta voi parantua. Kaivopuiston il­mailunäytöksen aikana löysin Malmilla len­tävän lentokoulutusorganisaation KILA:n ja ilmoittauduin koulutukseen.”

Mikä sai sinut kiinnostumaan ultrake­vytlentämisestä?

”Aluksi halusin vain tutustua lentämi­seen. Ultralentämisellä oli kaikesta matalin kynnys vasta-alkajille ja samalla se on myös kaikista edullisin laji. Kaivopuiston ilmailu­näytöksen jälkeen soitin KILA:lle ja pääsin koulutuspäällikkö Sami Metsärinnan kanssa tutustumaan ultralentämiseen. Tämän erittäin hienon kokemuksen jälkeen päätinkin, että voisin aloittaa ultrilla.”

Milloin ja miten suoritit lupakirjasi?

”Aloitin ultrakevytkoulutuksen Malmilla kesällä 2017, heti Kaivopuiston ilmailunäy­töksen jälkeen. Lupakirjani sain keväällä 2018, pari päivää syntymäpäiväni jälkeen.”

”Aluksi jännitti turhan paljon, mutta lopulta pääsin siitä yli ja sen jälkeen on mennyt suh­teellisen sujuvasti. Kuitenkin halusin alusta lähtien ottaa lentämisestä kaiken ilon irti.”

Millä tasolla olet nyt?

”Tällä hetkellä lentopäiväkirjassa on noin sata tuntia ja matka jatkuu kohti LAPL:ia. Varsinkin kesän aikana olen lentänyt erittäin ahkerasti, kävin muun muassa Kuhmossa, Oulussa, Maarianhaminassa…”

Mikä ultrakevyillä lentämisessä kiehtoo sinua?

”Tykkään ultralentämisestä, koska se on oikeasti lentämistä – sauva kädessä, jalat polkimissa -tyyliin lentämistä. Koneet ovat erittäin pieniä ja kevyitä. Sääilmiöiden ja aerodynamiikan vaikutukset ovat suuria. Herkät koneet vaativat tarkkuutta, ja itse tykkään haasteista.”

Mikä on ollut tähän mennessä paras ko­kemus?

”Nyt kesällä kävin Kuhmossa, Kuhmo Fly-innissä. Oli kyllä aikamoinen reitti! Kävin monessa uudessa paikassa ja ilmatilassa: muiden muassa Jyväskylä, Kuopio, Kuhmo, Haapavesi, Oulu… Yhteensä noin 1 400 kilo­metriä neljän päivän aikana.”

”En varmaan koskaan unohda sitä hetkeä, kun tulin auringonlaskun aikaan laskuun Kuhmoon. Tämän lisäksi Kumlingen lop­puosa 33 ja sen erittäin kaunis punainen asfaltti oli toinen hieno kokemus.”

Entä mikä on ollut tähän mennessä haas­tavinta?

”Varmaan se hetki, kun tulin laskuun Malmille Maarianhaminan-reissun jälkeen. Edellisenä päivänä Maarianhaminassa oli myrsky ja sen takia ei päästy aikataulun mukaisesti ilmaan. Päätin kuitenkin lähteä Turkuun yöksi sen päivän iltana, kun myrsky hälveni Turussa.”

”Aamulla lähdettiin Turusta aika aikaisin kohti Malmia. Kaikkien sääennusteiden mu­kaan tuulen piti olla kiitotien suuntaisesti ja suht normaali. Espoonlahdelle asti ei ollut mitään ongelmaa, mutta sen jälkeen alkoi kova pompotus. Lopulta kun tultiin Malmille laskuun, se olikin tosi haastava erittäin puus­kaisen sivutuulen takia.”

Millaisia tavoitteita olet asettanut itsel­lesi?

”Olen aloittanut justiinsa LAPL:in ja haluaisin jatkaa vielä pidemmälle uralla. En ehkä ammattilentäjäksi, mutta unelmana olisi lentää taitolentoa – ehkä jopa työk­sikin.”

LISÄÄ AIHEESTA