Joskus taivaalla näkee tapahtumaketjun, jota ei välttämättä toivoisi näkevänsä, mutta jonka seuraaminen säväyttää ja imee katsojan mielenkiinnon totaalisesti. Näin kävi Kroatiassa, kun pääsin sattumalta todistamaan massiivisen metsäpalon sammutusta Canadair-laivueen johdolla.
Herään aamukuudelta potkuriturbiinien väkivahvaan mouruntaan. Ensireaktio on, että kiitoradan kynnys on selvästi liian lähellä sänkyäni. Ääni toistuu viiden minuutin kuluttua. Uutena huomiona totean, että
kiitoradan äänimaailmaa tuntuu kuuluvan omalta parvekkeelta. Ja taas uudelleen, joten on pakko nousta ylös ja mennä ulos tarkastamaan tilanne.
Taivaalta satoi kirjaimellisesti tuhkaa, parvekkeen muovituolit ja kuivumassa olleet pyykit olivat tukevan mustan töhkän peitossa, ja taivas oli värjäytynyt aamuauringossa kuparinmustaksi. Syylliseksi paljastuu massiivinen metsäpalo ja metelin aiheuttajaksi Canadair CL-415 -sammutuskone täydessä operaation touhussa. Tapahtumapaikkana on Vodicen pikkukaupunki Kroatian rannikolla.
Jo edellisenä iltana oli tarjoutunut “kerran elämässä tai harvemmin” -tyyppinen tilaisuus päästä seuraamaan sammutuskoneiden toimintaa tositilanteessa. Kaupungin rajalle oli alkanut muodostua vahvaa savuverhoa ja ilmassa haisi palaneelta. Hämärtyvässä illassa alkoi pyöriä liian matalalla lentäviä lentokoneita, joten jotain poikkeavaa oli meneillään.
Operaatiosta oli aluksi hankala saada kokonaiskuvaa. Savun takia koneiden tunnistaminen ei onnistunut ja vesitankkien täyttökin tapahtui jossain kaukana näköhorisontin ulkopuolella. Punakeltainen väritys herätti kuitenkin epäilyt ja pikainen vilkaisu Flightradarin näyttöön vahvisti aavistukset oikeiksi. Canadairit olivat metsäpalon kimpussa.
Vedenpudotus ei tapahdu korkealta tai hakuammuntana, vaan koneella lennetään kirjaimellisesti paloalueen liekkien yli. Kuva: Viking Air Ltd
Lopulta sammutusoperaatio ja myös vedenpudotukset näkyivät paremmin, kun hotellin kattoterassi sai toimia 360 asteen panoraamalla varustettuna tilannehuoneena. Ensivaikutelma oli lentämiseen tottuneellekin huimaava.
On jotenkin epätodellista, että operaatio jatkui heti, kun auringonnousu sen mahdollisti. Oletin että palo oli sammunut, mutta yön aikana yli 100 palomiestä oli yrittänyt pitää kaupungin tuntumassa riehuvaa maastopaloa aisoissa siinä onnistumatta.
Parvekkeelta tarjoutui näkymä parin kilometrin päässä olevalle paloalueelle. Kaksi Canadairia lensi matalalla, kirjaimellisesti talojen kattojen tasalla ja ne näyttivät menevän laskuun hävitessään puurivin taakse. Kului muutama sekunti ja moottorien ääni kertoi niiden edelleen lentävän ja ilmeisesti lastinsa pudotettuaan ne kaarsivat savunpatsaan takaa kohti merenlahtea.
Siirryin pienen parvekkeen toiseen päätyyn vain todetakseni, että toiset kaksi sammutuskonetta kaartoivat puljassa laskuun vierasvenesatamaan veneiden mastojen yli. Vaikutti B-luokan leffalta, mutta omia silmiäni oli pakko uskoa.
Suunniteltu vesipommittajaksi
Canadair on ensimmäinen lentokone, joka on erityisesti suunniteltu tulipalojen sammutuskoneeksi eli vesipommittajaksi, joka on hieman kankea suomennos alkuperäisestä “waterbomber”-nimestä. Kroatiassa operoinut Canadair C-415 on kehittyneempi versio jo 1966 päivänvalon saaneesta edeltäjästään CL-215:sta.
Koneen valmistus on yrityskaupan myötä päivittynyt Bombardier-konsernin ja De Havilland kuvion kautta eteenpäin Viking Airille, jonka kalustoon kuuluvat nykyisin myös kuuluisat DHC 5-Buffalo, DHC 2-Beaver ja Twin Otter.
Kelluvan runkorakenteensa johdosta Canadair muistuttaa etäisesti toisen maailmansodan lentoveneitä. Siipien päällä olevat moottorit, kylkiin nousevat päälaskutelineet ja punakeltainen väritys helpottavat tunnistamista.
Kroatian ilmavoimat, tarkemmin Croatian Fire Brigade 885th Firefighting Squadron, omistaa kuusi C-415-konetta, joista ilmeisesti koko laivue oli käytössä kahden palopäivän aikana. Pilottien vaatimukset lienevät lähellä sotilaslentäjien vastaavia, kokemusta näytti nähdyn perustella olevan runsaasti ja matalalla ja erittäin matalalla lentäminen herätti kunnioitusta.
CL-415 on kehittynyt versio
Canadair tuoreempi versio eli CL-415 tuli markkinoille 1993 ja se onkin huomattavasti edeltäjäänsä kehittyneempi.
Koneen ohjaamo on päivitetty paremmin onnettomuustilanteita kestäväksi, aerodynamiikkaa on paranneltu, vedenpoistojärjestelmää tehostettu ja sen kapasiteettia kasvatettu yli 1000 litralla. Silmiinpistävää on myös wingletit ja ylimääräiset vakaajat pyrstöosassa sekä siipien alapuolelle lähelle kärkiä asennetut tukikellukkeet.
Suurin muutos on kuitenkin moottorit. Vanhemman version siivissä murisivat 1565 kW:n kunnioitettavan tehomäärän tuottavat tähtimoottorit. Tuollaisella laitteella tositoimissa operoineita pilotteja pitää arvostaa ja ihailla varauksetta. Uuden CL-415:n siipiä koristavan Pratt & Whitney Canada PW123AF -potkuriturbiinimoottoriparin kumpainenkin pystyy tuottamaan jopa 1775 kW:n tehon. Moottorit sijaitsevat myös lähempänä runkoa verrattuna CL-215-versioon.
Seuraavan sukupolven CL-515-versio on päässyt jo ennakkotilausvaiheeseen ja päässee sammutustoimiin vuosikymmenen puolivälissä.
Evakuointikäskyä ei tullut
Siirryin alamäkeä rantaan ihmettelemään koneiden vesitankkausnäytöstä ja seuraan Twitterin kautta, tulisikohan huhuttua evakuointikäskyä.
Kaksi Canadairia kaarsi huviveneiden ja vesiskoottereiden joukkoon. Rannikkovartioston alus oli paikalla vahtimassa ja ohjeistamassa, mutta lahtea ei suljettu vesiliikenteeltä.
Canadair CL-415 tarvitsee vesisäiliöiden tankkausoperaatioon 1350 jalkaa vedenpäällistä kiitotietä. Tilanne näytti veteen suoritetulta läpilaskulta, mutta äänen perustella voi päätellä tehoja olevan käytössä reilusti myös heti pintakosketuksen jälkeen. Vesisäiliön täyttö tapahtuu 10–12 sekunnissa, jonka aikana kone imaisee sisuksiinsa yli 500 litraa vettä sekunnissa “pintanopeuden” ollessa noin 70 solmua. Tämän päätteeksi se nousee 50 jalan korkeuteen ja suuntaa kohti palopaikkaa.
Tapahtumaa voisi havainnollistaa vertaamalla, että laskun aikana koneen päälle asettuisi täysikasvuinen norsu, joka sitten nostettaisiin vaivatta ilmaan kiitotien päässä ja käännettäisiin kone rennosti 45 asteen kaarrokseen kohti kriisipesäkettä.
Vedenpudotusjärjestelmä antaa ohjaajille mahdollisuuden valita erilaisia levityskuvioita tai -sarjoja, mutta myös mahdollisuuden ohittaa koko järjestelmä käsikäyttöisellä hätäpudotusvivulla.
Aloin laskea siirtyvän vesimassan määrää. Neljä konetta lensi kahden koneen puljissa. Ensimmäinen pudotti kuormansa samanaikaisesti, kun toinen pari suoritti vesitankkauksen. Näin operointi jatkui kolmisen tuntia. Yhden koneen maksimitilavuus on 6137 litraa ja sirkulaatio nopeimmillaan viisi minuuttia. Yksi kone teki tunnissa noin 12 keikkaa ja kuljetti 73000 litraa vettä.
Operaation hektisemmän vaiheen aikana vettä siirtyy neljällä koneella 300 000 litraa tunnissa. Jossain vaiheessa toinen pari poistui ilmeisesti tankille ja miehistön vaihtoon. Noin puolen tunnin kuluttua koneet palasivat neljän koneen operointiin, kunnes toiset kaksi vuorostaan poistuivat hetkeksi.
Kokonaiskeikkojen määrä jäi minulta pimentoon, mutta satoja pudotuksia ja miljoonia litroja vettä niistä joka tapauksessa muodostui. Iltaa kohden palo saatiin hallintaan, ja kello 17.00 vielä yksi koneista jatkoi jälkisammutuksen parissa.
Amfibiokoneen aikaansaannokset
Satojen hehtaarien kokoisten palojen sammuttaminen ei olisi mahdollista ilman taivaalta tapahtuvaa apua. Pelastuslaitoksen sammutusautossa on noin 5000 litran vesisäiliö, niitä tarvittaisiin satoja eikä pääsy vaikeakulkuisille alueille onnistu.
Todisteellinen ennätys Canadair CL-415:llä on 8. heinäkuuta 2018 Italiassa, jossa yksi Canadair kahdella miehistöllä vuorotellen suoritti 207 pudotusta ja tiputti 1200 tonnia vettä paloalueelle yhdessä päivässä. Määrä vastaisi karkeasti 240 sammutusauton lastia.
Ilman sammutuskoneita evakuointi olisi ollut Vodicessa lähes varmaa ja seudulla olisi tuhoutunut valtavien metsäalueiden lisäksi myös asuinalueita. Omana onnena onnettomuudessa oli osua paikalle todistamaan menestyksellistä operaatiota. Outoa ajatella, että lähes 30 miljoonaa euroa maksavia koneita valmistetaan siinä toivossa, ettei niitä koskaan tarvittaisi. Todellisuus on kuitenkin aina ideaalimaailmaa karumpi.
Canadair CL-415
Miehistö 2
Vesisäiliön tilavuus 6 137 l
Pituus 20,4 m
Siipien kärkiväli 28,38 m
Korkeus 9,01 m
Siiven pinta-ala 100 m2
Paino tyhjänä 13 608 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 19 890 kg
Polttoainekapasiteetti 4 650 kg
Voimanlähde 2 × Pratt & Whitney Canada PW123AF potkuriturbiini, 1 775 kW (2 380 hv)
Potkurit 4-lapaiset Hamilton Sunstrand 14SF-19,
Suurin nopeus 359 km/h
Sakkanopeus 126 km/h
Nousunopeus 5,9 m/s
Valmistusmaa Kanada/Viking Air
Valmistusmäärä 101
Hinta n. 28 miljoonaa euroa
Välimeren valtioiden työkalu
Canadair C-415:n pääasiallinen käyttäjäkunta on synnyinmaa Kanadan lisäksi Ranska, Espanja, Italia, Kreikka ja Kroatia. Siis nuo välimerelliset valtiot, joissa kesälämpötilat nousevat korkeiksi ja sateet antavat odottaa itseään myöhään syksyyn. Kuivuuden vallitessa ja maaston ottaessa tulta tilanne leviää nopeasti tulipalon muodossa kymmenien hehtaarien alalla.
