Suomen kesä on upea ja kesässä upeinta on aamut. Se on tietysti hiukan harmittavaa, kun auringon ensisäteistä nauttiakseen on oltava hereillä jo neljältä aamulta. Toinen vaihtoehto tietysti on olla vielä hereillä aamuneljältä, mutta tällöin ei ehkä ole varsin freesi nauttimaan aamun hetkestä.
Aamulento kuumailmapallolla on sanoin kuvaamattoman upeaa. Yritän tässä kuitenkin lentoa sanoin kuvata ja olkoot kuvat apuna. Tämä aamulento tapahtui Hämeenlinnassa eräänä kirkkaana kesäkuun aamuna. Olimme valmistelleet lennon jo edellisenä iltana. Pallolennon toteuttaminen yksin on haastavaa, joten avustajia on hyvä saada mukaan kahdesta kolmeen. Tällöin jos kesän aikana lentää parikin aamulentoa, pääsevät kaikki omalla vuorollaan taivaalle, eikä tarvitse pelkästään seuranta-autosta nauttia kuumailmapallolennosta.
Kaluston suhteen valmistelut ovat normaalit lennon valmistelut; pallon lentokelpoisuus, kaasusäiliöiden täytön tarkistus ja lentäjän henkilökohtaisten varusteiden tarkastus.
Lentoalueen valitsemisessa on huomioitava aamun tuulien poikkeaminen illan tuulista. Aamuisin hyvin usein on lentäjäkielellä ”hyvät ohjauskulmat”. Tämä tarkoittaa käännettynä, että tuulen suunta muuttuu eri kerroksissa hyvinkin paljon. Sadan asteen muutos ei ole harvinainen käännös pienelläkin korkeuden muutoksella. Pintainversio saattaa olla myös hyvin voimakas ja tällöin melko pian maanpinnan yläpuolella nopeus voi olla kova. Ylempänä taasen vauhti hidastuu jälleen.
Hämeenlinnassa lennettäessä on huomioitava Hätilän ampuma-alueen aktiivisuus sekä pari varsin laajaa metsäaluetta. Suunnitellulle lennolle aamu oli hyvä, Hätilä ei ollut aktiivinen ja tuulen suunta näytti hyvältä laskupaikkoja ajatellen.
Aamulennolla on oltava tarkkana myös mahdollisen sumun muodostumisen kanssa. Kesäaamuisin on harvoin sumua, joka estäisi lennon, syksyllä sumu saattaa muodostua puolisen tuntia auringonnousun jälkeen. Nyt lämpötila ja kastepiste olivat hyvin toisistaan erillään ja vaaraa sumusta ei ollut.
Linnan piha on hyvä lähtöpaikka
Hämeen keskiaikaisen linnan puisto on oiva lähtöpaikka eritoten aamulennolle. Vartin yli kolme ryhmä kokoontui sinne ja pallon valmistelu alkoi. Pinta oli aivan tyyni, joten pystyttämissuunnalla ei ollut väliä. Pilottipallo nousi pystysuoraan ylös ja kaksi
minuuttia noustuaan lähti itään. Korkeammalla näytti jälleen nousevan suoraan ylöspäin. Pallon valmistelu oli nopeasti tehty ja puhalsimme kuoreen ilmaa. Tässä vaiheessa muutama yökulkija oli jo pysähtynyt seuraamaan toimintaamme ja vilkaisi kelloa huolestuneena; pohti varmaankin ottamiaan alkoholiannosten määrää.
Lämmitimme polttimella kuoren ja nostimme pallon vertikaaliin asentoon. Yksi maahenkilö tuli seurakseni koriin ja nousimme taivaalle hiljaisella nousunopeudella. Idässä aurinko punasi taivaanrantaa ja koko historiallisen linnan alue levittäytyi allamme. Vieressä virtaava Vanaja oli peilityyni ja pallomme kuvajainen piirtyi sen pintaan. Kaupunki nukkui edelleen ja vain muutama kulkija seurasi pallomme kohoamista aamutaivaalle.
Aamukahvit kuumailmapallossa
Parin sadan metrin korkeudessa suuntamme oli pohjois-koilliseen, Aulangon puistometsän suuntaan. Päästyämme sinne lisäsimme lämpötilaa kuoressa ja kohosimme edelleen ylemmäs. Puolessa kilometrissä nopeutemme hidastui muutamaan kilometriin tunnissa ja lentosuunta muuttui luoteiseksi. Aulangonjärven pinnassa näkyi kevyttä usvaa ja aamuinen kalastaja, joka heitteli uistinta lähellä rantaa. Tämä oli hyvä hetki ottaa esille kahvitermos ja lohivoileivät. Aamiainen taivaalla ei ole ollenkaan hassumpaa. Katselimme ympärillemme ja yritimme löytää muita taivaan vaeltajia, heitä ei näkynyt. Näkyvyyttä riittää niin pitkälle kun vain viitsii katsoa.
Aamukahvia nauttiessa suunnitelma lennon etenemisestä alkoi hahmottua. Jos pysymme korkealla, voimme olla tunnin lähes paikallaan. Alhaalla sen sijaan vauhtia löytyy enemmän. Kun kahvikuppi on tyhjä, lähdemme hiljalleen pudottamaan korkeutta. Alhaalla huomaamme, että nyt Vanajan itäpuolella ollessamme lentosuunta pysyykin luoteisena, mutta vauhtia
on hyvin. Kolmensadan metrin korkeudessa nopeutemme on lähes 30 km/h.
Pintainversio alkaa olla matalalla. Tämä tarkoittaa sitä, että laskeuduttaessa on päästävä todella pintaan hyvissä ajoin ennen maakosketusta, jotta saadaan siisti lasku aikaiseksi. Lentosuunnassamme on kuitenkin mukavasti jo korjattuja rehupeltoja. Tunnen myös alueen, eikä siellä ole karjaa tai hevosia laitumella estämässä matalalentoa. Puunlatvojen korkeudessa vauhtia on edelleen 25 km/h, valmistaudumme korin kaatumiseen laskun yhteydessä. Edessä näkyy hyvä pelto ja nostamme korkeutta päästäksemme sähkölinjan ylitse, ja sen jälkeen teemme mukavahkon laskeutumisen korjatulle rehupellolle.
Hakuauto on pysynyt hyvin perässämme ja saapuu saman tien paikalle. Laitamme pallon kuoren säkkiin ja koko laitteiston peräkärryyn. Termarissa on vielä kahvia ja muutama leipäkin
