Ari Pullinen on kerhomaailman konkari ja monitaitaja

perjantai 27.05.2022
TEKSTI Hanna Räihä
KUVAT Hanna Räihä ja Ari Pullisen kotialbumi
Arin 50-vuotisjuhlat juhlittiin Piikajärvellä 2007 ystävien ja perheen kesken. Kuva Ari Pullisen kotialbumi

 

Porin Ilmailukerhon pitkäaikainen puheenjohtaja ja puuhamies Ari Pullinen on siirtynyt eläkkeelle jäätyään ansiolentäjäksi – lentää kaikki ansionsa.

 

 

Lentokentän kupeessa kasvaminen sytytti Ari Pullisen ilmailukipinän. -50-luvun lopun lapsena hänen ilmailuharrastuksensa alkoi lennokkien rakentamisesta. Nyt vuosia myöhemmin hän sanoo nähneensä, että harrastuksen alkaessa lennokeista, se kestää pisimpään, mahdollisesti läpi elämän. Silloin mukaan lähdetään nuorena ja opitaan paljon jo ennen itse lentämiseen siirtymistä.

 

– Monasti he ovat myös tällaisia ilmailun sekakäyttäjiä eli monessa mukana.
Kun Ari oli vähän yli 10-vuotias, äiti osti pojalleen syntymäpäivälahjaksi kiikarit lintujen katselua varten. Kiitotien jatkeella Porin Musassa kasvanut poika käänsi kiikarit useimmiten saapuvien ja lähtevien lentokoneiden suuntaan, ja niitähän riitti Ilmavoimien toimiessa Porin kentällä.

 

Halu lentokoneen kyytiin kasvoi, mutta perheellä ei ollut varaa maksaa yleisölennätyksestä. Pullinen oli kekseliäs nuori mies, joten hän säästi kotoa saamansa bussirahat ja käveli päivittäin neljän kilometrin koulumatkansa. Vihdoin rahaa oli riittävästi yleisölennätyslippuun. Hän kertoo muistavansa sen hetken edelleen elävästi: Koneena oli sinivalkoinen Cessna 172 tunnuksella OH-CEW.

 

Ari Pullinen on maailman parhaassa hinauskoneessa PIK-15 Hinussa, OH-YHG:ssä, vuonna 2018. Kuva: Ari Pullisen kotialbumi
Ari Pullinen puhuu erityisellä lämmöllä Hinusta, ja tituleeraa sen silmääkään räpäyttämättä maailman parhaaksi koneeksi. Kuva: Hanna Räihä

 

Kiitotien jatkeelta taivaalle

Halu lentämään kasvoi, mutta ikää oli vielä liian vähän. Silmissä kiilsi moottorilentokurssi. 15-vuotiaana hän löysi ensimmäisen kesätyöpaikkansa ja jatkoi säästämistä. Porissa alkoi kuitenkin purjelentolupakirjakurssi, johon Pullisen rahat ja ikä riittivät. Pullinen näki sen mahdollisuutena päästä alkuun.

 

Kurssi alkoi vuonna 1975 ja ensimmäinen lento vei sydämen niin, että purjelennosta tuli Pullisen päälaji vuosiksi. Moottorilentoikä tuli ja meni, ja vaikka kerhokaverit houkuttelivat moottorilentokurssille, Pullinen ei heti suostunut. Hän tiesi sitten istuvansa hinauskoneessa oman purjelentämisen sijaan. Pullinen lensi kuitenkin -80-luvun lopulla moottorilentoluvan, ja nykyään eniten tunteja tuleekin hinauslennoista.

 

SAR-porukkakin oli Porissa jossain kohtaa kasassa ja kursseja käytiin pääasiassa Kauhavalla. Silloin työkaluina olivat erinomaiset kerhon Cessnat 182 ja 172, mutta palolentoja Porissa niillä ei lennetty, ainoastaan etsintälentoja. SAR-lennot loppuivat, kun kerho myi Cessnat, jotka ylätasoina toimivat hyvin SAR-lennoilla toisin kuin kerhon alatasot.

 

Pullisen harrastuksen pääpaino on ehdottomasti ollut purjelennossa. Siitä hän kertoo tietty lämpö äänessään.

 

Ari Pullinen valmistautuu matkalentostarttiin LS-6:lla Piikajärvellä 2008. Kuva: Ari Pullisen kotialbumi

 

Perhe mukana harrastuksessa

Vaikka perheessä ei muita lentäjiä olekaan, on koko perhe viihtynyt kesät Piikajärvellä. Porin Ilmailukerhon purjelentotoiminta keskittyy täysin Piikajärven lentopaikalle Kokemäelle. Nyt siellä viihtyvät jo lapsenlapsetkin ja varsinkin Espoossa asuvalle tyttärentyttärelle Piikajärvi on luksusta. Piikajärvellä on luontoa, pieni järvi ja mainio yhteisö.

 

Pullinen kiittelee perhettään, joka on mahdollistanut lentoharrastuksen. Mikäli perhe ei olisi viihtynyt Piikajärvellä, Pullinen ei olisi voinut lentää niin paljoa.

 

Poika kävi lentokoneasentajakoulun ja työskentelikin jonkun vuoden Finnairilla, mutta siirtyi toiselle alalle. Muutamia yhteisiä lomamatkoja tehtiin kerhon koneella, milloin Kalajoelle, milloin Ahvenanmaalle ja Joensuun asuntomessuillekin. Pojanpoika harrastaa kerhossa RC- lennokkeja. Vaimo toimii edelleen aktiivisesti luottamustehtävissä Porin Ilmailukerhossa, Satakunnan Ilmailun Tukisäätiössä sekä Piikajärven Ilmailuyhdistyksessä.

 

Paljon muita harrastuksia ei Pullisella ole, lentäminen ja varsinkin ilmailun järjestötoiminta vie paljon aikaa. Hän kertoo pilke silmässä, että vaimo on hyvä suunnittelemaan ja piirtämään ja hän sitten rakentaa ja remontoi suunnitelmien mukaan. Kuntoa Pullinen ylläpitää uimalla kolmisen kertaa viikossa.

 

Ari Pullinen viettää kesäisin paljon aikaa lennokkien ja lastenlasten kanssa Piikajärvellä. Kuva: Ari Pullisen kotialbumi

 

Vastapainoa työelämälle

Kysyttäessä, mikä ilmailussa on parasta, tulee hetken hiljaisuus.
–Kun olin työelämässä, parasta ilmailussa oli pään tuulettaminen eli työelämän nollaaminen. Purjelentokoneen ohjaamossa, kun olet matkalennolla tuolla jossain satojen kilometrien päässä, kello käy ja pitäisi ehtiä kotiin ennen auringon laskua, ettei tule pitkä hakumatka, ei siinä paljon työasiat paina.

 

Myös yhdessä tekemisen ja kerhotoiminnan Pullinen nostaa monestakin syystä esille. Yhteisöllisyydellä on iso merkitys lentoturvallisuudelle, jonka on myös ilmailuviranomainen tunnustanut. Illalla saunan lauteilla tai grillillä, kun käydään päivän lentoja läpi, oppii aina.

 

–Yhdessä tekeminen nykyään tuntuu vähenevän koko ajan. Ihmisillä on enemmän kiire, eikä jakseta keskittyä pitkiin projekteihin, vaan keskitytään enemmän omaan kuin yhteiseen tekemiseen, hän harmittelee.

 

Kilpapurjelentäjäksi Pullinen ei ole koskaan lähtenyt, vaikka porilaisia matkalentäjiä ja kovia kilpailijoita on ollut useita vuosien varrella. Jannen kisoissa ja muissa ”jäsentenvälisissä” hän on joskus käynyt kokeilemassa. Avustajana Pullinen on ollut mukana SM-tasolla useitakin kertoja.

 

Vaikka kilpailuvietti ei ole vienyt Ari Pullista mennessään, hän on lentänyt ja toiminut avustajana muutamissa SM-kilpailuissa ja Jannen kisoissa. Kuvassa hän valmistautuu Räyskälän SM-kilpailuissa vuonna 1980. Kuva Ari Pullisen kotialbumi

 

Vastuutehtäviä runsain mitoin

Pullisen harrastus on edennyt pitkän linjan harrastajille tyypilliseen tapaan. Kun aikansa on lentänyt itsekseen, aletaan usein kouluttaa uusia lentäjiä. Pullisesta tulikin kerhon koulutuspäällikkö 1980-luvun puoliväissä ja hän toimi tehtävässä 2021 asti.
Piikajärven lentopaikan päällikkönä hän on toiminut vuodesta 2008 alkaen. Pullinen on ollut puheenjohtajana Piikajärven Ilmailuyhdistyksessä, Porin Ilmailukerhossa ja Satakunnan Ilmailun Tukisäätiössä. Pullisen pesti Porin Ilmailukerhon tuki ry:n puheenjohtajana päättyi yhdistysten toimintojen uudelleenjärjestelyjen seurauksena 2021. Lisäksi hän on Porin Ilmailukerhon DTO-lentokoulutusorganisaation vastuuhenkilö.

 

–Kerhotoiminta antaa ihan omia kokemuksia ja täytettä elämälle. Se opettaa vastuuntuntoa. On hieno nähdä, kun itse opettaa lupakirjaan saakka innokkaan nuoren oppilaan, joka jatkaa siitä eteenpäin jopa liikennelentäjän ammattiin asti. Kyllä siinä vähän itsellänikin itsetunto nousee, Pullinen naurahtaa.

 

Muistojen matkassa

Pullinen muisteli lämmöllä retkiä, joita tehtiin, silloin kun kerholla oli vielä Cessnat. Silloin lähdettiin kolmen hengen miehistöllä rannikkoa ylös ja seuraavana päivänä itärajaa takaisin. Koneessa oli kolme pilottia ja lentäjää vaihdettiin aina tauoilla. Enontekiö, Ivalo ja Kittilä tulivat tutuiksi yöpymispaikkoina. Hän muisteli muun muassa kertaa, jolloin he olivat Ivalosta lentäneet pitkin päivää Selänpäähän ja seurue oli kovin nälkäinen syötyään ainoastaan hotelliaamiaisen. Yksi heistä keksi soittaa pizzataksin odottamaan Malmille. Nälkä lähti ja matka jatkui Hankoon.

 

Jollain reissulla uitiin jääkylmässä joessa pohjoisessa, kun ilma oli niin kuuma ja toisella taas odoteltiin sään paranemista hyvän aikaa. Joskus taas Pudasjärveltä tuli etelänmatkalle mukaan kone täyteen sääskiä, joita riitti vielä Piikajärvellekin asti. Kenttiä tuli kierrettyä paljon, mutta aina asfaltille, sora- tai nurmikentille ei lennetty.

 

Ari Pullinen on maailman parhaassa hinauskoneessa PIK-15 Hinussa, OH-YHG:ssä, vuonna 2018. Kuva: Ari Pullisen kotialbumi

 

Ari Pullinen kertoo koneen rakentamisesta ja toiminnasta Porin Ilmailukerhon hallissa. Kuva: Hanna Räihä

 

Kerhotoiminta muuttuu

–Kerhotoiminta on muuttunut vuosien varrella paljon. Talkooporukoita on entistä vähemmän ja yhteisen hyvän eteen tekemisen joukko on pienentynyt, Pullinen kertoo.

 

Edelleenkin kerho pystyy huoltamaan koneet ja tekemään kunnostustöitä pitkälti omin voimin. Tämä lienee seurausta kerhon pitkästä historiasta myös lentokoneiden rakentamisessa. Ennen kun koneita ei ollut, ne piti itse rakentaa. Kerho onkin tehnyt vuosien varrella lukuisia purjelentokoneita.

 

Ensimmäinen kerhossa rakennettu moottorilentokone oli PIK-15 Hinu OH-YHE vuodelta 1969. Kone on edelleen käytössä, ja se on saanut myös pikkusiskon, toisen PIK-15 Hinun, OH-YHG, joka valmistui 12 vuoden rakentamisen jälkeen 2008. Tätä konetta Pullinenkin oli rakentamassa ja kehuu sitä maailman parhaaksi hinauskoneeksi. Kerhossa silloin vaikuttanut Simo Kuusisto valitsi UPM:ltä omin käsin puutavaran, joka tuotiin kerholle vuonna 1996. Tietotaitoa oli vielä olemassa, kun mukana toiminnassa oli edellistäkin Hinua rakentamassa olleita henkilöitä. Lempikoneekseen Pullinen nimeää silmääkään räpäyttämättä Hinun.

 

Ennen kerhoissa tehtiin talkoita ja ”ansaittiin lentoaikaa”, nykyään otetaan hallista kone, lennetään yksin jonnekin ja tuodaan kone takaisin. Piikajärvellä on enemmän vielä yhteisöllisyyttä purjelento- ja lennokkitoiminnassa, mutta varsinkin moottorilentoharrastus on Pullisen mielestä muuttunut yksin tekemiseksi.

 


Kaupungin keskustassa sijaitsevissa Porin ilmailukerhon lennokkitiloissa on toimintaa ympäri vuoden. Kari Lindgren on pitkäaikainen lennokkitoiminnan vetäjä. Kuva: Ari Pulliaisen kotialbumi

 

Porin Ilmailukerho osallistui AirCadet-nuorisovaihtoon vuosien ajan. Hollantilainen nuori Aircadet tutustui purjelentoon Piikajärvellä 2005. Kuva: Ari Pullisen kotialbumi

 

Tulevaisuuden haaveet

–Paljon on vielä tekemättä. Kerhotoiminnan osalta haaveissa on saada lisää uusia jäseniä ja kurssilaisia, jotta toiminnan jatkuvuus voidaan taata. Kesän korvalla kaivetaan koneet huollon jälkeen hallista, siirretään Piikajärvelle ja aloitetaan purjelentokausi. Jos joskus oli vaikea päästä mukaan uutena, nykyään vaikeampaa tuntuu olevan löytää uusia jäseniä, joskin pieni noususuhde on nyt ollut pienen suvantovaiheen jälkeen, Pullinen sanoo.

 

Ihmisillä on paljon aiempaa enemmän harrastustarjontaa ja sellaisia harrastuksia, mitä voi harrastaa silloin, kun itselle sopii. Tällä hetkellä kerhossa on reilut 200 jäsentä. Määrä kasvaa hitaasti mutta tasaisesti.

 

Paitsi yhteistyötä kerholaisten kesken, Pullinen peräänkuuluttaa tiiviimpää yhteistyötä eri lentokerhojen, Ilmailuliiton, ilmailuviranomaisen ja eri lentokeskusten kesken. Suomessa on paljon pieniä lentokerhoja ja pienlentokenttiä, joita ei pystytä pienevillä resursseilla ylläpitämään.

 

–Jokaisen ei kannata sinnitellä yksin, yhteistyöllä saattavat harrastusmahdollisuudet paremmin säilyä jatkossakin.

 

 

Ari Pullinen

Asuinpaikka Pori
Ammatti myymäläpäällikkö, eläkkeellä
Lupakirjat ja kelpuutukset
purjelentäjän lupakirja 1977
purjelennon opettajakelpuutus 1981
purjelennon koulutuspäällikkö Porin IK ry 1986–2021
moottoripurjelentokelpuutus 1988
purjelennon pilvilentokelpuutus 1988
moottoripurjelennon opettaja 1989
yksityislentäjän lupakirja 1990
hinauslentäjän kelpuutus 1997
SAR-ohjaaja 2006
purjelennon tarkastuslentäjä 2009
taitolentokelpuutus, purjelento 2018
Voimassa olevat lupakirjat
SPL – TMG, FI(S), FE(S), Aerobatic, cloud flying, Finnish level 6
PPL – SEP(land), Night, sailplane towing, Finnish level 6
Lentokokemus
Purjelento 2871 h / 2759 kpl
Moottorilento 1033 h / 4580 kpl
Matkalennot purjekoneella 91187 km
hinaukset 2871 kpl

Perhe vaimo ja kaksi aikuista lasta, kolme lastenlasta
Muut harrastukset rakentelu ja remontointi, lennokkitoiminta ja muu touhuaminen lastenlasten kanssa

 

Lastenlasten lentokoulutus alkoi aikaisin. Kaikki kolme ovat tarkkana koneessa vuonna 2018. Kuva: Ari Pullisen kotialbumi

LISÄÄ AIHEESTA