Anu Vahteristo varmistaa, että toiminta Räyskälän ilmailukeskuksessa on mahdollista. Hän aloitti uutena Räyskälä-Säätiön toiminnanjohtajana 14. maaliskuuta.
–Huolehdin siitä, että toiminnan raamit ovat olemassa niin, että täällä päästään lentämään ja on toimiva kalusto sen toteuttamiseen, Anu Vahteristo tiivistää.
Hän kiittää Räyskälän jykevää koneistoa, joka toimii hyvin: Ilman moniosaavaa harrastajajoukkoa tähän tehtävään tarttuminen olisi ollut todella haastavaa.
–Katson päältä, että koneisto toimii. Reijo ”Tikli” Mäkeläisen hallussa on hinaustoiminta, DTO-organisaatio hallinnoi koulutukseen liittyvät viranomaisasiat. Timo Pankka toimii tänä kesänä lentotoiminnan yhteyshenkilönä eli Lyhtynä, Vahteristo sanoo.
Vahteriston työtä on yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen, talous ja koulutustoiminnan koordinointi.
Suviseurat tuovat rahaa
–Yhteistyökumppaneitamme ovat Metsähallituksen ja Puolustusvoimien lisäksi harrasteryhmät, joiden kanssa sovin Räyskälän tilojen käytöstä. Esimerkiksi Lopen kunta järjestää Poronpolkutapahtuman, moottoripyöräpoliisit harjoittelevat täällä samoin kuin malamutti-vetokoiraharrastajatkin. Myös rallitapahtumia on suunnitteilla, hän luettelee.
–Tätä kesää rytmitti Suviseurat -tapahtuma heinäkuun alussa, jolloin kentällä oli ensin osasulku ja sitten kokosulku. Suviseurat ovat meille varainhankintaa, mutta toki ihmiset ovat montaa mieltä niistä, koska ne järjestettiin parhaaseen lentoaikaan, Vahteristo puntaroi.
Vahteristo kannusti ihmisiä lähtemään Suviseurojen ajaksi leireille Oripäähän tai Hyvinkäälle niin, ettei kukaan potisi maassa sitä, että tuhannen kilometrin kelit kukkivat taivaalla. Oripää Camp oli sopivasti Suviseurojen kanssa samoihin aikoihin, ja sinne matkasi myös toinen säätiön hinauskoneista. Toinen hinauskoneista ja kaksikko olivat Suviseurojen ajan Hyvinkäällä, missä taivaalle pääsi halutessaan myös vintturilla – se mahdollisti myös lähtötapakoulutuksen.
Budjetissa on pysyttävä
Räyskälä-Säätiön hallitus laatii budjetin, jossa toiminnanjohtajan on pysyttävä.
–Välillä olen rahaston hoitaja ja välillä velaston hoitaja, Vahteristo vitsailee.
–Varainhankinta on itselleni johtotähti. Koen tärkeänä Räyskälän kehittämisen monitoimintakeskukseksi niin, että syksyyn ja kevääseen ajoittuvaa toimintaa tulee lisää. Motellin käyttöastetta talvella pitää lisätä, hän sanoo.
Vahteristo näkee mahdollisuuksia koronan aiheuttamassa retkeilybuumissa ja lumettomissa syksyissä. Ilmailukeskus sijaitsee lähellä Iso-Melkutin-järveä.
–Melkuttimella syksy on parasta retkeilyaikaa ja sen takia innokkaasti mietin, miten pystyisin heille markkinoimaan Räyskälää. Säätiön säännöt kuitenkin sanelevat, ettemme voi olla missään booking.comissa, koska julkikaupallisuus rajautuu säätiön toiminnasta pois. Motelli on säätiön ja säätiö on voittoa tavoittelematon.
Koulutustoiminnassa oppimista
Kolmas Vahteriston työn kivijaloista on koulutustoiminnan koordinointi.
–Olen yhteydessä oppilaisiin niin, että heillä on riittävä info ennen kurssin alkua. Varmistan, että kurssille on oppilaat ja opettaja, Vahteristo kertoo.
Räyskälä on DTO-organisaatio, jonka vastuuhenkilö on Esko Lehtonen. Toiminnan jatkuvuuden kannalta koulutus on ilmailukeskukselle elintärkeää. Tänä kesänä lupakirja- ja tutustumiskursseilla on kymmenkunta oppilasta. He opiskelevat teoriat verkossa ja lentävät Räyskälässä.
–Timo Pankka on se kallio, mihin olen voinut nojata, kun minulta kysytään koulutuksesta ja koululennoista ynnä muusta koulutusorganisaatioasioista, Vahteristo kiittää.
Kaikkea pitää osata
Vahteriston motto periytyy Kouvolan seudun ilmailuyhdistyksen ajalta: Hänestä kaikki talon työt pitää osata, mutta kaikkea ei tarvitse tehdä itse.
– Pentti Saaristo kävi opettamassa, miten hinausköysiä tehdään. Otetaan paksu nailonköysi, tehdään lukkopujottelu, jolla köyteen kiinnitetään hilut, joilla köysi kiinnitetään koneeseen. Tarvitaan kuumailmapuhallinta ja muita työkaluja. Köydenteko on yksi esimerkki siitä, että kaikennäköistä pitää tehdä.
Kun säätiön kaksikosta meni rengas, Vahteristo sai hyvää oppia sen vaihtamisesta Pankalta. Toiminnanjohtajan tehtäviin kuuluukin myös monenlaisia pieniä ylläpitoasioita. Vahteristo odottaakin innolla kaksikoiden huoltoja talvella.
Harrastetoiminnasta vankka pohja
Tuore Räyskälä-Säätiön toiminnanjohtaja toimi aiemmin pitkään Lopen lehden ja Luoteis-Uusimaa-lehden ilmoitusmyyjänä. Kun säätiöön alettiin etsiä toiminnanjohtajaa, Anu Vahteristo oli ehtinyt olla vuoden verran tuotantoassistenttina Fentecissä Riihimäellä.
–Hankin komponentteja ympäri maailmaa komponenttipulan riivaamassa maailmassa. Tein hankintatyötä, tuotannon koordinointia ja osittain myös tuotannon tehtäviä. Valinta oli vaikea, haenko tätä työtä vai en. Toiminnanjohtajan työ on joltain osin samantyyppistä, mitä tein Kouvolan seudun ilmailuyhdistyksessä harrastetoimintana, ja nyt teen sitä työnäni, Vahteristo vertailee.
– Tosin toimintaympäristö on monin verroin laajempi ja kaikilta osin haastavampi. Veri veti kuitenkin ilmailun pariin, ja hyvä niin, Vahteristo lisää.
–Monipuolisuus oli se juttu, miksi halusin tänne töihin. Olen pyörinyt Räyskälässä kymmenen vuotta muutenkin ja seurannut asioita, hän jatkaa.
Aiempi toiminnanjohtaja Mari Heikkilä oli tehtävässään yhteensä 11 vuoden ajan. Hänen jälkeensä Esko Lehtonen hoiti tehtävää väliaikaisesti.
–Toimijoita ja omaksuttavia asioita on paljon. Vielä ei ole kirves kaivoon lentämässä eikä pakotunnelia kaivettu, Anu Vahteristo naurahtaa.
Kolmen timantin kulta-C
Anu Vahteristo alkoi isänsä jalanjäljissä purjelennon Kouvolan ilmailuyhdistyksessä. Kurssin hän kävi 15-vuotiaana ja rahoitti sen Kymiyhtiön myöntämällä stipendillä. Yhdistyksen nimi on nykyään Kouvolan seudun ilmailuyhdistys; kotikenttä on Selänpää.
Vuosien 1984 ja 2015 välillä Vahteristo ehti lentää 2200 tuntia pilvilentotiima mukaan lukien. Vahteristo näyttää työhuoneessaan Räyskälässä olevaa todistusta kolmen timantin kulta-C:stä. Korkeuslennon hän lensi Kebnekaisella Ruotsissa vuonna -90, matkalennon määrämaaliin vuonna -91 ja 500 kilometrin matkalennon vuonna -92.
– Lensin aikanaan kerho-SM:issä, mutta puukonekisat olivat minun juttuni. Omistan edelleen osan Selänpäässä olevasta KA 6E -koneesta, jonka tunnus on OH-892.
Runsaan lentämisen lisäksi Vahteristo on ollut nuoresta pitäen aktiivinen yhdessä toimimisessa Selänpäässä.
–Kerhotyötunteja konehuolloista ja vinttaamisesta ynnä muusta tuli kolminkertainen määrä lentotunteihin nähden. Se oli hauskaa ja työteliästä aikaa. Selänpäästä iskostui kalloon yhdessä tekemisen idea, ja haluaisin saada sitä lisää myös tänne Räyskälään. Räyskälässä on useita kerhoja ja lentokonehinaus. Selänpäässä on vintturi ja jokainen, joka halusi lentää, joutui myös vintturiin, Vahteristo juttelee.
Pitkään ilmailuharrastukseen tuli perhe-elämän myötä tauko.
–Toiveikkaana siintää silmissä, että pääsisin lentämään uudelleen ja Jannen kisoissa pääsenkin sitten ballastina kisalennoille mukaan Kilyn Duo Discuksella. Vanhin poikanikin kävi jo teoriat, kolmen lapsen äiti sanoo haastattelun lopuksi.
Anu Vahteristo
• Syntymäpaikka Kuusankoski
• Asuinpaikka Helsinki ja Räyskälä
• Ikä 53 vuotta
• Metsätalousinsinööri, puukaupallinen linja 1994.
• Purjelentolupakirja vuonna 1984, tiimaa n. 2200 tuntia.
• Lapset 16, 13 ja 11 v.
• Harrastukset: koiran kanssa lenkkeily, hiihto ja uinti
Räyskälä pähkinänkuoressa
Räyskälä-Säätiö omistaa Räyskälän ilmailukeskuksessa 21 huoneen motellin. Vuonna 1976 rakennetun motelliin kussakin huoneessa voi majoittua kahdesta neljään henkilöä. Motellin toisen päädyn alakerrassa on huoltotila, jossa huolletaan säätiön ja kerhojen kalustoa. Motellin yhteydessä on myös toimistotilat.
Säätiöllä on kaksi saunaa, pikkusauna ja iso sauna. Iso sauna on remontoitu kokonaan ja se otettiin käyttöön 2021. Säätiöllä on kolme omaa hallia ja 100 neliön tila Lentolaakson hallista. Säätiö omistaa kahvilarakennuksen, jota Ravintola Huhkajalampi vuokraa. Säätiön kiinteistöihin kuuluu myös talonmiehen talo. Alueella sijaitsevan SIL-luokan omistaa Suomen Ilmailuliitto yhdessä Suomen Urheiluilmailuopiston kanssa.
Ilmailukeskuksessa on myös Pilhu-halli ja Pellikan paja. Ilmailukeskuksen leirintäalueella on vakituisesti noin sata asuntovaunua.
Räyskäläläiset
*Räyskälä-Säätiön hallitus
*Toiminnanjohtaja
*Talonmies
*Osa-aikainen toimistosihteeri
* 20–30 aktiivista vapaaehtoista
* Noin 100 vaunukuntaa ilmailijoita perheineen
*Kurssilaiset
*Yhteistyökumppanit, harrasteryhmät
Räyskälä-Säätiön koneet
ASK-21-purjekoneet OH-817 ja OH-546
PA Pawnee 25 -hinauskoneet OH-PDW ja OH-PEW
Oppilaita olisi, opettajia tarvitaan
Räyskälän ilmailukeskuksen lentotoiminnan yhteyshenkilö Timo Pankka jakaa tuoreen toiminnanjohtajan huolen koulutustoiminnan järjestämisestä. 71-vuotias Pankka opettaa kurssilaisia, lentää lupakirjan ylläpitoon tarvittavia kertauskoululehtoja sekä järjestelee tutustumislentoja lajista kiinnostuneille.
–Pitäisi löytää opettajaksi sopivia henkilöitä, joiden pirtaan työläs kuvio sopii. Purjelennon opetus sitoo tiukkaan. Oppilaalle lennetään 50 lentoa, ja jos hyvänä päivänä lennetään viisi, opettaminen vie koko kesän, Pankka selventää.
–Ennen vanhaan saatiin lennoista alennusta, nyt se on verotettavaa tuloa. Entisenlaiset kannustinjärjestelmät opettajille ovat nykyään mahdottomia, Vahteristo harmittelee.
Kun opettaja on panostanut oppilaan opettamiseen koko kesän, oppilas pitäisi saada myös pysymään lupakirjan saamisen jälkeen harrastuksen parissa. Räyskälässä tiedetään, että kymmenestä oppilaasta kaksi tai kolme jää harrastamaan lentämistä. Osa oppilaista tulee alun perinkin vain katsomaan, millaista lentäminen on. Osa haluaisi jatkaa harrastustaan, mutta se on esimerkiksi perhesyistä hankalaa. Helsingin lähellä on vain kolme purjelentokenttää, Hyvinkää, Nummela ja Räyskälä. Räyskälä on tiivis yhteisö, missä moni perheineen asuu kaiken kesää. Näin monen lentäjän lapsetkin kasvavat harrastukseen.
Tiukkenevat viranomaismääräykset eivät ainakaan helpota koulutustoimintaa. Myös tarkastuslentäjiä pitäisi saada lisää, jotta lupakirjan voimassa pitäminen helpottuisi. Tällä hetkellä Etelä-Suomessa on kymmenkunta tarkastuslentojen lentäjää. Viranomaismääräysten muutosvaiheet tuovat aina lisää kustannuksia ja uuden opettelua.
