lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Aika kone: Bergfalkella takaisin tulevaisuuteen

torstai 13.09.2018
TEKSTI Paavo Koponen
KUVAT Paavo Koponen

Tapio Kimanen nauttii Bergfalken hyvästä näkyvyydestä. Myös pysty istuma-asento helpottaa tähystystä.

Bergfalkella oli mullistava vaikutus

Opettajat Mauno Koljonen (vasemmalla) ja Pentti Kiiski oppilaineen Bergfalken äärellä 1970-luvun puolivälissä.

MAUNO KOLJONEN muistaa hyvin, kun Joensuun Ilmailukerhon uusi ylpeys, tuliterä Bergfalke II/55 -koulukone saatiin käyttöön keväällä 1958. Mies oli ollut kerhossa jo vuoden päivät ja Bergfalken tulo oli mullistus.

”Olihan se tavallaan itsestään selvää, että oppilaita tuli paljon lisää. Kaikkien kiinnostuneiden rohkeus ei yksipaikkaiskoulutukseen riittänyt. Nyt oli helpompi aloittaa. Ahkera oppilas sai C-tutkinnon parissa kuukaudessa, kun siihen ennen meni vähintään pari kesää.”

Koljonen oli ensimmäisellä Bergfalke-kurssilla. Lennot alkoivat toukokuussa 1958 Eero Hakulisen ja Rudolf Wegeliuksen oppilaana. Parissa vuodessa tuli aika lähteä Jämille opettajakurssille ja siirtyä takapenkille. Bergfalke-lentoja hänelle kertyi 1 441.

”Onhan se hyvä kone, mutta aika jäykkä, etenkin siivekkeiltään. Sivuperäsintä saa polkea hartaasti. Kone ei tottele terävästi, vaan on miettiväinen. Lentäminen on rauhallista. Jää aikaa katsella maisemia, kun ei tarvitse kiirehtiä matkalennoille. Eikä hitaalla koneella vastatuuleen oikein pääsekään. Joensuun kaupungin päällä sentään uskallettiin käydä. Toisaalta, kun pystyy lentämään pienellä nopeudella pieniä kaartoja, niin heikkokin nosto on hallittavissa”, Koljonen muistelee.

Anteeksiantavainen kone

”Bergfalke oli parikymmentä vuotta minun kesämökkini”, sanoo Pentti Kiiski.

Hän kävi sillä peruskurssin kesällä 1960, Koljosen oppilaana. Vuonna 1963 opettajakurssin jälkeen Kiiski siirtyi puolestaan itse Bergfalken takapenkille. Lentoja opettajana kertyi tuhatmäärin. Ansioistaan purje- ja moottorilennonopettajana Pentti Kiiski sai lentokapteenin arvonimen.

”Hyvä kone. Se on rauhallinen ja tottelee ohjaimia. Jos teki virheen, niin kone antoi sen helposti anteeksi. Liitosuhde olisi saanut olla parempi. Sellaista hidasta valssia sen kanssa mentiin”, Kiiski arvioi Bergfalkea.

Tosin ilmailukerhon parakilta Linnunlahdelta löytyi toinenkin tanssitettava, tuleva vaimo, joka keitteli kahvia purjelentokoneiden rakentajille. Siihen Bergfalken hitaaseen valssiin nuori rouva Kiiski sitten pääsi pian häiden jälkeen.

 

Bergfalke II/55

Suunnittelija Egon Scheibe

Vapaasti kantava keskitaso. Runko kangasverhottu teräsputki­rakenne. Siivet puurakenteiset, torsiossa vaneriverhous, muu­toin kangasverhous. V-kulma 3,5 astetta, nuolimuoto -4 astetta. Siivekkeet teräsputkirakennetta kangasverhouksella. Vakaimet puiset vaneriverhouksella ja peräsimissä kangasverhous. DFS-lentojarrut. Laskuteline kannustyyppinen ja jousitettu, mutta jarruton. Myös kannuksessa on kierrejousi. Ohjaamon alla myös suksi.

  • Pituus 8 m
  • Kärkiväli 16,6 m
  • Korkeus 1,40 m
  • Siipipinta-ala 17,7 m2
  • Tyhjämassa 275 kg
  • Suurin lentomassa 440 kg
  • Siipikuormitus 24,8 kg/m2
  • Pienin nopeus yksin lentäen 55 km/h, täydellä kuormalla 60 km/h
  • Suurin nopeus vintturihinauksessa 85 km/h, lekohinauksessa ja puuskaisessa säässä 120 km/h
  • Suurin sallittu nopeus 160 km/h
  • Pienin vajoama nopeudella 65 km/h, suurimmalla lentomassalla 0,72 m/s
  • Paras liitoluku nopeudella 80 km/h, suurimmalla lentomassalla 28:1
  • Max Kellermannin julkaiseman taulukon mukaan liitoluku nopeudella 90 km/h olisi noin 23, 110 km/h noin 19, 125 km/h noin 16,5.