Hallittua vaaraa varjojen varassa
Aihefilatelia on postimerkkiharrastuksen muoto, jossa kerätään tiettyjä aiheita esittäviä postimerkkejä ja muuta filateelista materiaalia. Aihefilatelistit keksivät keräilyaiheet usein työnsä, harrastuksensa tai muun kiinnostuksen puolesta.
Itsekin innokkaana aihefilatelistina olen koonnut kokoelmia sananmukaisesti maasta taivaaseen. Kokoelmani, joita ovat muun muassa ”Sienet pelastavat maailman”, ”Rakettitiedettä” ja ”Aurinkokunta” antavat tästä käsityksen.
Tämä artikkeli perustuu kehitysvaiheessa olevaan kokoelmaani ”Hallittua vaaraa varjojen varassa”. Kokoelman ja artikkelin innoittajana on ollut poikani, hyppymestari Roni Hirsmäki ja asiatarkastajana laskuvarjohyppäämisen konkari Pasi Pirttikoski. Artikkeli perustuu osin aiempaan Suomen Postimerkkilehden 3/2022 julkaisuun.
Laskuvarjohyppäämisen historiaa
Laskuvarjon varassa on hypätty korkeuksista jo kauan ennen ilmailun kehittymistä. Lentokoneen keksimisen myötä laskuvarjon merkitys pelastautumisvälineenä kasvoi. Viime vuosikymmeninä laskuvarjo on mahdollistanut myös aivan uudet harrastus-, elämys- ja kilpailumuodot, joissa voi nauttia vapaan putoamisen kokemuksesta ja leijailusta turvallisesti maahan varjon varassa.
Laskuvarjon perusperiaate on tunnettu pitkään. Jo kiinalaisissa historiankirjoituksissa on kuvattu tapauksia, joissa on esimerkiksi pelastauduttu palavasta rakennuksesta käyttämällä isoa kartiomaista olkihattua hidastamaan putoamisnopeutta. Väitteistä ei ole todisteita, mutta idea laskuvarjosta oli syntynyt ja jäi itämään vuosisadoiksi.
Kuuluisuutta keksijänä saanut Leonardo Da Vinci teki ensimmäiset tunnetut laskuvarjoluonnokset 1400-luvulla. Seuraavan vuosisadan lopulla Fausto Feranzio teki ja dokumentoi hyppykokeilujaan, jotka tapahtuivat puukehikon ympärille viritetyn kankaan avulla.
1700-luvulla ilmailu alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja aloitettiin erilaiset palloilukokeet. Aluksi painojen avulla testattiin erilaisia laskuvarjomalleja, ja Louis-Sébastien Lenormand oli ensimmäinen, joka esitteli julkisesti laskuvarjon toimintaa käytännössä vuonna 1783. Vuonna 1797 suoritettiin ensimmäiseksi viralliseksi luokiteltu ihmisen tekemä laskuvarjohyppy. Tämä Pariisissa suoritetun ensimmäisen hypyn teki ranskalainen Jaques Andre Garnerin kuumailmapallosta.
Ensimmäisen hypyn jälkeen laskuvarjoja kehitettiin edelleen ja turmiakin tapahtui, mutta lajin suosio alkoi nopeasti nousta näytösluonteisissa tilaisuuksissa sekä sirkusten ohjelmanumerona. Myös kaupallisessa tarkoituksessa laskuvarjohyppyä alettiin harjoittaa jo heti 1800-luvulla. Tällöin kuitenkin puhuttiin vielä hypyistä, jotka tehtiin torneista tai muista korkeista paikoista, koska moottorilentokone oli vielä kehittelyn alla.
1900-luvun alussa tehtiin ensimmäiset lennot moottorilentokoneilla. Lentokoneen ja laskuvarjohyppäämisen yhteensopivuus hoksattiinkin melko pian ja ensimmäinen lentokoneesta tehty laskuvarjohyppy suoritettiin vuoden 1911 tietämillä ja laskuvarjon käyttö pelastautumisvälineenä alkoi hahmottua.
Ensimmäisessä maailmansodassa laskuvarjoja käyttivät erityisesti havaintopalloista pelastautuvat henkilöt, mutta lentokoneissa niitä pidettiin edelleen pääsääntöisesti epäkäytännöllisinä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa otti käyttöön lentäjien laskuvarjot. Britannia ei ottanut laskuvarjoja käyttöön, koska niiden arveltiin heikentävän sotilaslentäjien taistelumoraalia. Sodan aikana laskuvarjoja kehitettiin toden teolla lisää, sillä niiden kätevyys joukkojen siirrossa huomattiin.
Samoihin aikoihin laskuvarjohyppääminen saapui myös Suomeen, niin ikään armeijan toimintaan. Ensimmäinen suomalainen laskuvarjohyppy tehtiin vuonna 1918 ja hyppääjänä oli Eero Erho. Hän oli tykistötähystäjäkoulun kurssilla Saksassa, jossa hyppy suoritettiin. Vuonna 1919 suoritettiin maailman ensimmäinen itselaukaisuhyppy; hyppääjä oli Leslie Irvin Yhdysvalloissa. Samana vuonna suunniteltiin sittemmin yli kolmenkymmenen vuoden ajan käytössä ollut Smith Aerial Life Back eli varjoreppu. 1920- ja 1930-luvuilla laskuvarjoilla tehtiin näytösluonteisia hyppyjä ja ne toimivat erilaisten tilaisuuksien vetonauloina.
Sotilashyppääminen
Laskuvarjojoukkojen käyttöönotto tapahtui ensimmäisenä 1930-luvun Neuvostoliitossa. Siellä koulutettiin myös saksalaisia sotilaita erityisesti lentäjiksi kiertäen näin Weimarin tasavallalle asetettuja rauhansopimuksen kieltoja. Tätä kautta oppi tuli Saksan armeijalle, joka käytti sitä salamasotansa ilma-maa-sotaopin osana.
Toisessa maailmansodassa laskuvarjoja alettiinkin käyttää jo säännöllisesti. Niitä käytettiin muun muassa erikoisjoukkojen kuljettamiseen sotatoimialueelle, vaikeapääsyisten joukkojen huoltamiseen ja vakoojien saamiseksi vihollisalueille. Suomen maavoimien laskuvarjojääkärien edelläkävijät olivat toisen maailmansodan aikaiset kaukopartiojoukot, joita kuljetettiin lentokoneilla vihollisen selustaan.
Toisen maailmansodan jälkeen eri maiden asevoimissa uskottiin laskuvarjojoukkojen määräänsä suurempaan vaikutukseen. Niitä perustettiinkin moniin maihin, joista tunnetuin lienee USA:n asevoimien Vihreät baretit -yksikkö. Usko laskuvarjojoukkojen jalkaväkeä paljon suurempaan tehoon on näkynyt monissa sotilaallisissa konflikteissa.
Laskuvarjohyppy harrastuksena ja urheilulajina
Sotien jälkeen laskuvarjohyppääminen alkoi kiinnostaa siviilejä ja myös näytösluonteinen hyppääminen siirtyi siviilien hoitamaksi. Suomen Ilmapuolustusliitto lakkautettiin ja Suomen Ilmailuliitto alkoi organisoida laskuvarjohyppytoimintaa. Ilmailuliitolla oli esimerkiksi lentonäytöskokoonpano Pilvien Huimapäät, joiden taitolentonäytöksissä yhtenä osana oli laskuvarjohyppynäytös.
1960-luvulta alkaen laskuvarjohyppy on kasvattanut suosiota harrastuksena. Varsinaisena urheilulajina laskuvarjohyppy alkoi Suomessa vuonna 1960, kun Helsinkiin perustettiin ensimmäinen kerho, Suomen Laskuvarjokerho ry, joka aloittaessaan toimi Malmin lentokentällä. Ensimmäiset hypyt siellä tehtiin vuonna 1962.
Laskuvarjourheilun nykyisiä kilpailumuotoja ovat perinteiset tarkkuus-, taito- ja muodostelmahypyt sekä vapaapudotuslajit, kuten kuviohypyt ja eri artistilajit. Vapaapudotuslajeissa harjoitellaan ja kilpaillaan nykyään myös vapaalentotunnelissa. Muista lajeista mainittakoon vielä kupumuodostelmahypyt ja liitopukuhyppääminen. Laskuvarjourheilu kuuluu ilmailu-urheilun piiriin, jonka seuratoimintaa Suomessa johtaa Suomen Ilmailuliitto.
Laskuvarjon muu käyttö
Laskuvarjoa käytetään myös muuhun kuin henkilöiden pelastautumiseen tai harraste- tai urheiluhyppäämiseen. Sillä voidaan pelastaa myös esimerkiksi pienkone suhteellisen ehjänä alas maahan. Laskuvarjon varassa voidaan myös pudottaa tarvikkeita nopeasti vaikeakulkuiseen maastoon. Laskuvarjoa on hyödynnetty paljon myös avaruusteknologiassa. Ennen sukkulalentoja avaruuskapselit laskeutuivat Maahan laskuvarjojen varassa – amerikkalaiset mereen ja venäläiset maalle. Myös toisille taivaankappaleille laskeuduttaessa voidaan käyttää laskuvarjoja, kunhan siellä vaan on vastusta tuottava kaasukehä.
Jarruvarjoja käytetään hidastamaan ison massan suuri nopeus tehokkaasti esimerkiksi kiihdytysautoissa, lentokoneissa ja vaikkapa avaruussukkulassa.
Nousuvarjoilla taas pääsee leijailun makuun joko moottoroidulla varjoliitimellä tai käyttäen vetoapuna moottorivenettä, -kelkkaa tai autoa. Urheilullisempaa tuntumaa saa sitten vaikkapa liitovarjolla surffatessa.
Lähteet
Varjoja Pohjolan taivaan alla
Pasi Pirttikoski, Ketterät Kirjat Oy, 2021
wikipedia.org
skydiveacademy.com
stampcommunity.org
colnect.com
Filateelista lisätietoa
Suomen Filatelistiseura ry www.suomenfilatelistiseura.fi/
Aihefilatelistit ry www.filatelisti.fi/kerhot/aihefilatelistit/
