lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla

Ahkera poikkeamaraportointi kohentaa turvallisuutta

perjantai 23.03.2018
TEKSTI Tapio Kimanen
KUVAT Paavo Koponen

Omaehtoisesti tehtävien poikkeamailmoitusten merkitys ilmailuturvallisuuden kehittämisessä on korostunut onnettomuuksien vähentyessä. Purjelentäjien viime vuonna Trafille tekemistä lentoturvallisuusilmoituksista voi hakea vinkkejä oman kerhon turvallisuuskulttuurin parantamiseen.

Purjelennon poikkeama­ilmoitukset vuonna 2017

Viime kaudella ilmoitettiin vain vajaasta kymmenestä purjelentoon liittyvästä tapahtumasta. Raportteja tuli niiltä tavallisesti hyviltä lentopaikoilta, joissa ymmärretään tehdä myös pienistä poikkeamista asiallisia kertomuksia. Silmiinpistävää on suurehko koulutuksen aikana tapahtuneiden vaaratilanteiden määrä.

Koulutuksessa ja ensimmäisillä yksin­lennoilla tapahtunutta

Vakavin tapahtuma viime kesänä oli onnettomuus, jossa oppilas yksinlennolla havaitsi nopeuden pieneksi ja työnsi liian voimakkaasti noin 30 metrin korkeudella. Valvova opettaja ehti käskeä ohjaajaa vetämään, mutta kosketuksesta kiitotiehen tuli kuitenkin niin kova, että kone vaurioitui pahasti. Ohjaaja selvisi lähinnä henkisillä hiertymillä.

Mielestäni onnettomuudella on sukulaisuutta tapauksiin, joissa ”pomppalaskua” tai ”hyllylle jäämistä” on hoidettu väärin työntämällä tai lisäämällä lentojarruja koordinoimattomasti. Tilanteen oikean suorituksen opettaminen on vaikeaa ja pelkkä verbaalinen opetus on riittämätöntä.

Toisessa tapauksessa oppilas lähti pitkähkön lentopäivän loppupuolella seitsemännelle yksinlennolle. Ohjaaja tunsi ilmassa olonsa jotenkin epämääräisen huonoksi ja päätti keskeyttää lennon. Hinaaja vei koneen myötätuuliosalle, josta päästiin mallikkaaseen laskuun kentälle. Ohjaajan omasta mielestä ravitsemus ja nesteytys olivat kunnossa, ja seuraavalla koululennolla toiminta oli normaalia.

Tämä tapaus hoidettiin ilmoitusta myöten hyvin, mutta yleisesti on syytä kiinnittää huomiota oppilaan jaksamiseen varsinkin stressaavia yksinlentoja lennätettäessä.

Kolmannessa tapauksessa lähtö yksinlennolle tapahtui ruuhkaisessa tilanteessa. Kentällä harrastettiin laskuvarjohyppäystä ja hinaukseen lähtöä siirrettiin ensin, mutta sitten päästiin matkaan, vähän hätäisesti kuitenkin. Siinä lähtötohinassa takakuomu jäi lukitsematta. Kuomu sitten lävähti auki heti ilmaan päästyä. Ohjaaja toimi todella hyvin laskeutumalla suoraan eteen kiitotielle eikä vaurioita päässyt tapahtumaan.

Kuomun aukeaminen ilmassa on valitettavan yleistä. Tilanteesta on aiheutunut myös useita onnettomuuksia, jotka olisi voitu välttää vaikkapa tarkastuslistaa käyttämällä. Yksinlentovaiheessa vastuu takakuomun lukitsemisesta siirtyy opettajalta oppilaalle, ja siksi valmiuksien täytyy olla kunnossa.

Neljännessä tapauksessa oppilaan ensimmäisen yksinlennon jälkeen huomattiin, ettei hänellä ollutkaan medikaalitodistusta.

Koulutuksessa olisi hyvä käyttää seurantavihkosta, josta näkyisivät paitsi tiedot kurssin etenemisestä, myös suoritetut teoriakokeet ja medikaalitodistuksen hankinta. Nämä kun ovat tarpeen yksinlennoilla ja viimeistään lentokokeessa. Jos tämä tuntuu liialliselta byrokratialta, niin miettikääpä tilannetta koneen vaurioitumisen jälkeen keskusteltaessa vakuutusyhtiön kanssa.

Viidennessä kertomuksessa tehtiin syöksykierreharjoitusta, jossa oppilaan poljin vaurioitui. Lennon kotiin hoitanut opettaja totesi sivuperäsimen tavallista raskaammaksi käsitellä.

Vieraita kiitotiellä

Viisihenkinen perhe aiheutti vakavan vaaratilanteen, kun he tulivat kiitotielle kuvaamaan purjekoneen laskua. Purjekoneelle ei ylösveto tietenkään ollut mahdollista, mutta koneen ohjaaja tuuppasi koneen reippaasti maahan, jarrutti voimakkaasti ja ohjasi samalla sivuun. Kone pysähtyi hyvin täpärästi joukon vierelle. Tämä tapaus on ilmeisesti yksi monien joukossa.

Ilmailuyhteisön pitää tehdä kaikkensa ulkopuolisten pääsyn estämiseksi kiitotielle.

Laskuvaurioita

Ilmoitusten valossa ei viime kaudella tapahtunut maastolaskuvaurioita. Kahdessa tapauksessa kuitenkin laskeuduttiin lentokentälle huonoon paikkaan. Ensimmäisessä tapauksessa käytettiin laskuun öljysoraa kynnyksen takana. Asfaltin reuna puhkaisi renkaan ja aiheutti mittavat vauriot koneen runkokaariin ja peräsimeen.

Toisessa tapauksessa taas ohjaaja päätti keskeyttää matkalennon ja laskeutua naapurikentälle totuttuun paikkaan kiitotien sivun nurmelle. Heinä oli kuitenkin päässyt kasvamaan pitkäksi paikallisen kerhon siirryttyä käyttämään kiitotietä. Kone pyörähti laskussa ja runko vaurioitui.

Aika ajoin onkin hyvä tarkastaa käytössä olevan laskupaikan turvallisuus ja ryhtyä ajoissa toimenpiteisiin. Painaumat kiitotien päällysteen reunalla ovat hyvin tavallisia ja kolhuja on tapahtunut ennenkin. Vieraan kentän heinikkoon on vaikea vaikuttaa, mutta omalla kentällä ruoho on leikattava ajoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että pitkäksi havaittu kasvusto leikataan heti ennen lentopäivän alkua.

Hyvin hoidettu moottorihäiriö

Kaksipaikkaisen koneen moottori käynnistettiin noin 400 metrin korkeudella. Iloinen käynti päättyi kuitenkin lyhyeen. Miehistön yhteistyö sujui mallikkaasti ja valmiiksi katsottu pelto riitti hyvin laskeutumiseen.

Eksyminen valvottuun ilmatilaan

Purjekone seuraili kakkostietä huolimattomasti ja vieraili Tampereen TMA-alueella. Paikannettuaan sijaintinsa Urjalan tienoille ohjaaja suuntasi pois valvotusta ilmatilasta. Asialliseen toimintaan kuului tietenkin ilmoitus radiolla lennonjohdolle ja poikkeamailmoituksen täyttäminen. Tapauksesta ei aiheutunut yhteentörmäysriskiä.

Mopuilla teknisiä ongelmia

Matkalennolla olleen moottoripurjehtijan voimanlähde alkoi täristää kesken kaiken ja ohjaaja suuntasi kohti lähintä lentoasemaa. Tärinä kuitenkin paheni ja lopulta moottori sammui. Ohjaaja teki hyvin onnistuneen pakkolaskun turvesuolle. Lennonjohto pidettiin kiitettävästi ajan tasalla tilanteessa: aikaa pakkolaskun aloittamisesta laskuilmoitukseen kului vain viitisen minuuttia.

Toisessa ilmoituksessa kerrottiin huoltokoelennolla havaitun, että toinen pyöräjarru ei toiminutkaan. Syy löytyi huonosti kiristetystä jarruletkusta.

Kolmannessa tapauksessa moottorista kuului outoa ääntä ja tuntui tärinää. Maassa havaittiin sytytystulpan lentäneen omille teilleen ja tulpan reiän kierteiden vioittuneen.

Useita lennonjohto­selvitysten rikkomuksia

Lähtevä kone kaartoi väärään suuntaan ja suuntasi kohti väärää ilmoittautumispaikkaa.

Samalla lentoasemalla lähialueen jättänyt mopu nousi huomaamattaan lähestymisalueelle.

Kolmannessa tapauksessa mopu ilmoittautui AFIS-vyöhykkeen rajalla ja sai ohjeet lennonneuvojalta kutsua seuraavaksi loppuosalla. No, se seuraava havainto koneesta oli rullaamassa laskun jälkeen pois kiitotieltä.

Neljännessä ilmatilarikkomuksessa noustiin puuskaisessa säässä läpi selvitetystä lentokorkeudesta ilmeisesti laajassa termiikissä. Näissä kahdessa edellisessä tapauksessa oli kyseessä koululento ja molemmat lehtorit kertoivat opettamisen heikentäneen tarkkailua.