Meillä ajatellaan helposti, että toimivan yleisilmailukentän pinta-alan on oltava vähintään sata hehtaaria ja siinä on oltava kaksi poikittaista kiitotietä. Sveitsi on vain vähän Etelä-Suomen lääniä laajempi. Alpit ja Jura-vuoristo vievät siitä ison osan. Maassa on 23 virallista ICAO-kenttää, niistä moni yhden kiitotien käsittäviä ruohokenttiä.
Lounais-Sveitsissä Vaudin kantonissa sijaitseva AeroBex on käypä esimerkki siitä, kuinka pienikin lentopaikka voi olla elinvoimainen ja viihtyisä. Bex:n lentokenttä sijaitsee Rhône-joen laaksossa noin 20 kilometriä Genevenjärven kaakkoispohjukasta sisämaahan. Seudulle maitse tai lentäen tuleva kiinnittää ensimmäiseksi huomion massiivisiin vuoriin laakson kummallakin puolella. Alpit alkavat tästä. Pieni ruohokenttä tuskin erottuu ympäröivästä maastosta, ellei tiedä mitä etsii.
Vuorten lisäksi lentoesteitä ovat A9-moottoritietä seuraileva, aivan kentän vieressä kulkeva korkeajännitelinja, läheisen Montheyn kaupungin teollisuusalue savupiippuineen sekä vuorten rinteille vedetyt voimalinjat. Juuri ennen molempia kynnyksiä on maatilojen asuinrakennuksia ja eläinsuojia. Läheltä menee junanrata. Kiitotie 15:ltä startatessa on edessä massiivinen vuori. Vieressä laiduntavat lehmät ja hallien takana on siirtolapuutarha. Miten tällaisessa paikassa voi olla lentokenttä?
Ahtaat paikat tuottavat luovia ratkaisuja
Kun maata ei ole tuhlattavaksi, se on hyvä käyttää tehokkaasti. Lentokentän pinta-ala on vain noin 14 hehtaaria. Se riittää kiito- ja rullaustielle – jos nyt ruohokentästä voi niin sanoa, halleille, lentokonehuolto MAS:lle, kerhorakennukselle, tankkauspaikalle, hyppääjien alastulopaikalle, viihtyisälle ravintolalle, pysäköintialueelle sekä hallien takana olevalle siirtolapuutarhalle. Hallien katot ovat vanhaa museohallia lukuun ottamatta päällystetty aurinkopaneeleilla.
Kentältä operoivat viiden koneen moottorilentokerho, museo koneita, purjelentokerho, laskuvarjokerho ja lennokkiharrastajat. Myös helikoptereita ja autogiroja lentää. Kesäaikaan, joka näillä seuduilla tarkoittaa huhtikuun alun ja lokakuun lopun välistä jaksoa, on lentotoiminta vilkasta aamusta iltaan. Talvellakin lennetään aina kun sää sallii, kenttä on äärisäitä lukuun ottamatta lumeton läpi vuoden. Vuoristovirtaus nostaa purjekoneita talvellakin. Skinnailen talvisin silloin Villarsin alueella, joka on kentästä muutaman kilometrin pohjoiseen ja pari kilometriä ylempänä. Aina välillä on läheltä pyyhkäissyt paikallisen purjelentokerhon ASK 21.
BEX_VAC
Kentän ympäristön vuoret muodostavat kunnon lentoesteet.
Taivaalle vuoron perään
Suomen Ilmailuliitto järjesti Räyskälässä takavuosina Pääsky-tapahtumia, joissa eri ilmailulajit esiintyivät samalla kentällä samana päivänä. Hyvä perinne katkaistiin turhaan ja se kannattaisi elvyttää. Bex:ssa on kesäviikonloppuisin käynnissä taukoamaton Pääsky-tapahtuma. Ilmatilaa on ympäröivien vuorten takia rajallisesti, joten siinä vuorottelevat päivän mittaan hyppykerhon PC-6, purjekoneet ja lentokerhon Extra 200.
Purjekoneet käyttävät laskuihin kiitotien pellonpuoleista reunaa ja moottorikoneet keskiosaa. Rakennusten puoleinen reuna on varattu rullaaville koneille. Jos istuu ravintolan ulkoterassilla kameran kanssa, saa todella hyviä lähikuvia operaatioista. Ehkä tästäkin syystä kenttä vetää paikalle muitakin kuin ilmailijoita. Kentän äänimaailma on rauhallinen. Suurin osa säännöllisesti operoivista koneista on, hyvään keskieurooppalaiseen tapaan, varustettu lisä-äänenvaimentimilla ja korvaystävällisillä potkureilla. Ympäristö kiittää – ja sietää lentotoimintaa tehokkaan melunvaimennuksen ja huomaavaisten lentomenetelmien ansiosta.
Välillä jyrisee kunnolla
Bex ei ole pelkkää yleisilmailua vaan siellä on vuosikymmenten mittaan järjestetty lukuisia isoja lentonäytöksiä, esiintyjinä sama repertuaari, kuin missä tahansa isossa ilmailunäytöksessä Suomessa ja maailmalla. Hävittäjät starttaavat ja laskeutuvat muualle, mutta Spitfiret, Corsairit ja vastaavat pystyvät käyttämään lyhyttä kiitotietä operointiin. Sveitsin taitolentomestaruudet ratkotaan nekin säännöllisesti Bex:ssa, viimeksi syyskuussa 2020. Breitling Cupin ollessa takavuosina voimissaan järjestettiin yksi osakilpailu tietenkin Bex:ssa. Kentän ehkä näyttävin lentoonlähtö tehtiin takavuosien Meeting du Bex- tapahtumassa Harrier -hävittäjällä, kun nurmipintaa käärittiin huolella rullalle pilotin työntäessä lentoonlähtötehot.
Hävittäjät ovat kiinteä osa Bex:n, kuten koko Sveitsin ilmailukulttuuria: Viereisen A9:n moottoritien kahden kilometrin pätkä muodostaa Bex:n kohdalla yhden Sveitsin ilmavoimien maantietukikohdista. Muistona vanhoista ajoista on kiitotien 33 lähtöpaikan vieressä pylvääseen nostettu, Pilatuksen lisenssillä valmistama De Havilland Venom, joiden näin vielä lentävän tullessani seudulle ensimmäisiä kertoja 1980-luvun puolivälissä. Kun jatketaan Rhônen laaksoa sisämaahan, tulee vastaan 45 kilometrin päässä sijaitseva Sionin sotilaslentokenttä, jossa Midnigt Hawks kävi esiintymässä syksyllä 2011.
Jotain opittavaa?
Jos verrataan Suomeen, Bex tuo ensimmäisenä mieleen Forssan ja Nurmijärven Savikon lentopaikat. Molemmat näyttävät ilmasta aika samalta kuin Bex, tietysti ympäröiviä vuoria lukuun ottamatta. Loputon vääntö Malmista on usein pannut miettimään, pitäisikö meilläkin ajatella yleisilmailun tulevaisuuden harrastuspaikat uudesta tulokulmasta, ehkä vähän Sveitsin tapaan: pieniä lentokenttiä siellä täällä, hyvin meluvaimennetut koneet ja huomaavainen lentotapa. Sen ei tarvitse tarkoittaa tinkimistä mistään, päinvastoin. Hyvin hoidettu ja viihtyisä lentopaikka, joka toimii kiinteässä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, on ehkä parasta mahdollista PR-työtä ilmailulle ja tuo uusia harrastajia mukaan. Bex:ssa on silmiinpistävää nuorten pilottien suuri määrä. Kentän hallinto koostuu sen kaikista toimijoista. Keskeisessä roolissa on suhteista ympäristöön vastaava henkilö.
Bex (LSGB)
Kiitotiet 15–33
Pituus 700 metriä
Ruohokenttä, paljon reuna- ja muita esteitä
Korkeus merenpinnasta 400 metriä
Kotisivut www.aerobex.ch
”Aerodrome de Bex video” -haulla löytyy paljon materiaalia kentän toiminnasta