Suomen Ilmailuliitto vaatii lentokenttien ja yleisilmailun huomioimista valtion budjetoinnissa ja seuraavassa hallitusohjelmassa.
Suomessa on runsaat 60 pienlentokenttää valtio-omisteisen lentoasemaliiketoimintayhtiö Finavian verkoston lisäksi. Näitä lentokenttiä ylläpitävät kunnat, säätiöt, yhdistykset ja yksityiset tahot. Valtion tasolla liikenteen operatiivinen vastuu on osoitettu Väylävirastolle lukuunottamatta lentoliikennettä. Tällä hetkellä ilmailusta ei oIe osoitettu kokonaisvastuuta millekään taholle.
Ilmailuliitto ehdottaa ilmailun sisällyttämistä Väyläviraston vastuisiin kokonaisvaltaisen suunnittelun ja kehittämisen takaamiseksi Ruotsin Trafikverketin mallin mukaisesti Trafikverket vastaa tie-, juna-, vesi- ja ilmaliikenteen pitkän ajan infrastruktuurisuunnittelusta.
Ilmailun infrastruktuurin rahoitus on Suomessa hajanainen. Valtio ei ole panostanut ilmailuinfran kunnossapitoon tai kehittämiseen kokonaisvaltaisesti. Valtionyhtiö Finavia tekee kunnossapito- ja kehityshankkeita omille kentilleen, mutta muuten valtion panostus on minimaalinen. Vuosittainen ylläpitotuki on vakiintunut 900 000 euron tasolle ja sen hallinta on siirretty liikenne- ja viestintävirasto Traficomille, joka toimii myös alan ylimpänä viranomaistahona.On erikoista, että valvova viranomainen päättää myös rahoituksesta.
Vertailun vuoksi Ruotsissa lentoasemayhtiö Swedavia investoi kymmeneen lentokenttäänsä 4,2 miljardia euroa (42,3 miljardia kruunua) vv.2016–2025. Viime vuonna investoinnit olivat n. 183 miljoonaa euroa (2020 285 M€, 2019 346 M€).
Ruotsin 26 kunnalliselle lentokentällle on myönnetty vuosittain valtion tukea 37–57 miljoonaa euroa. Tämä on mahdollistanut tehokkaan ilmatieverkoston ylläpidon ja kehittämisen Suomen tapaan harvaan asutussa Ruotsissa, ja tämä näkyy alueiden saavutettavuudessa ja esimerkiksi tiekuljetuksiin verrattuna yhteiskunnan varoja säästävissä ambulanssilennoissa.
Ilmailun ketteröityessä ja uusien teknologioiden viedessä ilmatietä kohti ympäristöystävällisintä matkustustapaa on Suomessa taattava lentopaikkojen säilyvyys ja verkoston toimivuus. Kysymys on matkustamisen lisäksi huoltovarmuudesta ja valtiollisesta turvallisuudesta. Kiitoteitä on Suomen alueellisilla lentokentillä 50–100 kilometriä. Niiden kunnossapito ei juuri näy Väyläviraston taseessa, mutta yksityisen kaupungin omistamalle kentälle menoerä on suuri.
Ilmailu on huomioitava tulevassa valtion budjetissa ja seuraavassa hallitusohjelmassa.