lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla
19.11.2020 Uutiset

Valtion urheilija-apurahoja jaettu jo 25 vuotta – menevät yhä laajemmalle joukolle

Valtion urheilija-apurahoja on jaettu 25 vuoden aikana yhteensä 2774 kappaletta 814 eri urheilulajille. Apurahat syntyivät Olympiamenestyksen turvaamiseksi, mutta nykyään apurahoilla tuetaan laajaa urheilijajoukkoa nuorista lupauksista mitalikandidaatteihin. Suomen kaltaisten länsimaiden vertailussa valtion apurahajärjestelmä osoittautui kilpailukykyiseksi.

 

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU selvitti urheilija-apurahojen historiaa vuosilta 1995–2020. Rahaa apurahoihin on käytetty yhtensä 27,8 miljoonaa euroa. Urheilijoiden lisäksi on tuettu apurahaurheilijoiden henkilökohtaisia valmentajia yhteensä noin kolmella miljoonalla eurolla. Koko apurahahistorian ajalla tarkasteltuna miehet ovat saaneet 60 prosenttia jaossa olleista apurahoista, mutta viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana naiset ovat ohittaneet miehet niin apurahojen lukumäärässä kuin jaossa olleessa euromäärässä. Apurahat ovat edistäneet tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, mutta jatkossa haasteeksi noussee yhä ammattimaisemman urheilun tukeminen.

 

Tänä vuonna apurahan on saanut yhteensä 264 urheilijaa. Heistä 60 prosenttia sai pienen 6 000 euron apurahan. Vain 12 prosenttia ylsi suurelle 20 000 euron apurahalle. Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana apurahalle on noussut kaiken kaikkiaan 38 eri lajiliiton urheilijoita, vuodesta 2016 lähtien myös suurten joukkuelajien nuoria urheilijoita. Laajentumisesta huolimatta Olympialajien urheilijat ovat selvästi suurin apurahojen kohderyhmä. Koko historian aikana Olympialajien urheilijat ovat saaneet 79 prosenttia jaossa olleesta rahamäärästä. Puolet apurahan saaneista urheilijoista on ollut apurahalla ainoastaan yhden tai kaksi vuotta, mikä osoittaa urheilijan uran tai menestyspotentiaalin ennustamisen vaikeutta.

 

–Apurahojen alkuperäinen tarkoitus, tarjota mitaliehdokkaille taloudellinen turva ammattimaiseen harjoitteluun, on laajentunut eritasoisten huippu-urheilijoiden ja huipulle pyrkivien urheilijoiden tukemiseen, toteaa selvityksen tekijä Jari Lämsä KIHUsta.

 

Kansainvälisessä vertailussa, jossa tarkasteltiin Ruotsin, Norjan, Hollannin ja Uuden-Seelannin urheilijoiden apurahoihin verrattavissa olevia tukijärjestelmiä, suomalainen järjestelmä osoittautui apurahojen suuruudella mitattuna kilpailukykyiseksi. Kaikissa maissa urheilijan tulot vaikuttivat apurahan suuruuteen laskevasti tietyn rajan jälkeen. Hollannin apurahajärjestelmä on rakennettu maan minimipalkkatasoon pohjautuen ja siinä urheilijan urheilullisen tason ja taloudellisen tuen määräytyminen on erotettu kahdeksi eri prosessiksi.

 

–Työkaluna vuosittainen apuraha on hyvä täsmätuki. Kehittämispaineet liittyvät tukiprosessin laajuuteen ja siihen, miten pelkästä apurahasta voitaisiin siirtyä kokonaisvaltaisemmin urheilijan uran ja sosiaalisen aseman turvaamiseen. Tarkempi tutustuminen Hollannin malliin voisi tarjota eväitä siihen tarkasteluun, kannustaa Lämsä.

 

Selvitys valtion valmennus- ja harjoitteluapurahoista urheilijoille 1995–2020

 

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus edistää suomalaisen huippu-urheilun menestystä tukemalla valmentautumista sekä kehittämällä ja jakamalla osaamista koko urheilijan polulla. Toiminnan painopistealueita ovat harjoittelu ja seuranta, lasten ja nuorten urheilu, kilpailusuorituksen ja pelin kehittäminen, urheilun toimintaympäristöt, urheilijan terveydenhuolto sekä innovaatiot ja uudet teknologiat. www.kihu.fi