lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla
30.11.2019 Tiedotteet

100-vuotisjuhlagaala alkoi Vanhalla Ylioppilastalolla

Vanha Ylioppilastalo Helsingissä

100-vuotisjuhlagaala alkoi hetki sitten Vanhalla Ylioppilastalolla. Juhlagaaan tervetuliaissanat lausui puheenjohtaja Petteri Tarma.

Arvoisa eduskunnan Puhemies, arvoisat Juhlavieraat, hyvät Ilmailijat!

Suomen Ilmailuliitto täyttää tänään 100 vuotta. Se on merkittävä saavutus, ja samalla se on myös hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoittaa yhteisöllisyys ja aatteellisuus niiden parhaissa muodoissa.

 

Ilmailuliiton toiminta ja asema yhteiskunnassa on ollut aina riippuvainen jäsenten aktiivisuudesta, eli teidän, hyvät ilmailijat. Tässä suhteessa voimmekin onnitella itseämme, sillä me olemme onnistuneet yhdessä, Ilmailuliitolla menee hyvin.

 

Vaikka jäsenmäärä on ollutkin laskussa, on Ilmailuliiton talous ja rakenteet kunnossa. Olemme luoneet entistä vahvemmat siteet sidosryhmiimme. Tilastojen valossa voimme nähdä, että olemme onnistuneet myös lentoturvallisuustyössä. Ilmailuliiton asiantuntijajäsenyys valtioneuvoston asettamassa Ilmatilahallinnan neuvottelukunnassa on merkki onnistuneesta edunvalvonnasta. Uskon, että myös jäsenmäärä saadaan takaisin nousuun. Positiivisten mielikuvien avulla voimme lisätä ihmisten kiinnostusta Ilmailua kohtaan. Ilmailuyhdistysten kannattaa myös lisätä toiminnassaan mukana olevien ihmisten yhdenvertaisuutta, sillä se on myös yksi keino kasvattaa kerhojen jäsenmäärää.

 

Liittomme perustettiin Helsingin Seurahuoneella tasan sata vuotta sitten, kolmantenakymmenentenä päivänä marraskuuta 1919. Nimeksi annettiin Suomen Ilmailuklubi. Perustajina oli poliitikkoja, liikemiehiä, tiedemiehiä ja lentoupseereita. Klubin puheenjohtajaksi valittiin diplomi-insinööri Erik von Frenckell. Klubin tarkoituksena oli kehittää ilmailutaitoja Suomessa, jossa ne olivat tuohon aikaan vielä aivan aluillaan.

 

Suomen Ilmailuklubi perustettiin vain19 vuotta sen jälkeen, kun kuuluisat Wrightin veljekset alkoivat testata erilaisia leijoja ja liidokkeja tavoitteenaan rakentaa moottoroitu lentolaite. Ilmailu on koettu Suomessa tärkeäksi jo varhain, sillä myös Ilmavoimien lentokonetehdas perustettiin jo vuonna 1921.

Sitten, vuodesta 1925 alkaen, Suomen Ilmailuklubi jatkoi toimintaansa Suomen Ilmapuolustusliittona ja sotiemme jälkeen vuonna 1945, nimeksi muutettiin Suomen Ilmailuliitto-Finlands Flygförbund ry. Ja tuo nimihän on säilynyt näihin päiviin saakka.

 

Kuten me kaikki hyvin tiedämme, ilmailuharrastus vie joskus paljonkin aikaa, mutta mitä enemmän se vie, sen enemmän se antaa takaisin. Tämän moni ilmailija on todennut. Lentäminen ja ilmailun harrastaminen, sen kaikissa muodoissaan, on innostavaa ja hauskaa, ja se on myös suuri seikkailu, josta voi muodostua joillekin koko elämän mittainen matka. Mitä me ilmailijat tekisimmekään, jos emme pääsisi säännöllisesti lentokentille ja kaltaistemme ihmisten seuraan.

 

Juhlavuoden kunniaksi julkaisimme juhlakirjan, joka sai nimekseen TARINA TIIMAA – kertomuksia Ilmailijoilta. Kirjasta käy hyvin ilmi se, että keskuudessamme on harrastajia, joiden toiminta on ollut parhaimmillaan varsin innovatiivista Jos veri vetää taivaalle, on harrastaja valmis tekemän kaikkensa toteuttaakseen haaveensa. Kuten seuraava tarina sen meille hyvin osoittaa.

Luen kirjasta katkealman sivulta 176, Tenho Salmisen kirjoituksesta: Riippuliitoa Pitkävuorella vuodesta 1974 alkaen:

Tenho oli juuri saanut valmiiksi itsetehdyn riippuliitimen, joka oli ensimmäisiä riippuliitimiä Suomessa.

 

”sitten, ehkä puoliksi vahingossa tulin vetäneeksi kolmiotankoa sopivasti. Ripustuspisteen kohta oli ollut liian takana ja vetäminen korjasi painopisteen kohdalleen. Muovisiipi lähti kunnon liitoon ja ylitti välitasanteen.
Kohta oli korkeutta 30 metrin luokkaa, kuusenlatvat lipuivat ohi ja liito kantoi koko laskettelurinteen matkan alas asti.
Olipa aika voimakas elämys ja onnistumisen tunne”.

 

Näin siis kirjoittaa Tenho Salminen, yksi riippuliidon alulle panijoista Suomessa. Tuo katkelma on hyvä esimerkki innovatiivisesta harrasteilmailutoiminnasta unelmien toteuttamisesta sekä siitä, mitä tarkoittaa, kun ilmailukärpänen puraisee oikein kunnolla.

 

Kun olin itse nuori, katselin aina taivaalle.
12 vuotiaana, eli viisi vuotta tuon Tenhon onnistuneen ensiliidon jälkeen, rakensin itselleni siivet, jotka kiinnitin käsivarsiini. Kiipesin ylös tikkaita pitkin kotitaloni katolle ja koska innostukseni oli järkeä suurempi, tein vain nopeat tarkastukset ennen vauhdinottoa.
Mutta, vaikka aerodynaamiset laskelmani eivät osuneetkaan aivan nappiin, selvisin yrityksestä pelkällä säikähdyksellä, sillä oli talvi ja talon seinustan vieressä olevat lumikinokset pelastivat minut luunmurtumilta. Onneksi sen jälkeiset lentoonlähtöni ovat onnistuneet hieman paremmin.

Tuosta ensimmäisestä yksinlennostani lähtien, veri on vetänyt myös minua taivaalle. Eräs ystäväni kerran sanoikin että: ”Petteri, olet höyrähtänyt: kaikki se raha minkä saat ilmasta, laitat sinne takaisin.Vastasin hänelle: ”en voi sille mitään, koska ilmailukärpäsen puremaan ei ole lääkettä”.

 

Hyvät naiset ja herrat, lämpimästi tervetuloa!
Noustaan ylös ja kohotetaan yhteinen malja satavuotiaalle Suomen Ilmailuliitolle.

Oikein hauskaa ja mukavaa juhlailtaa kaikille!