lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla
14.07.2017 Uutiset

Purjelennossa uusia Suomen ennätyksiä

Purjelentotoimikunta vahvisti kokouksessaan 11. heinäkuuta kolme uutta Suomen ennätystä. Kaikki kolme ennätyslentoa lennettiin Räyskälän Ilmailukeskuksesta.

Uudet vahvistetut ennätykset:

  • Markku ja Sami Rissanen 500 km edestakainen, Suomi, avoin luokka, 119,91 km/h, ASH 25Mi, 7.6.2017.
  • Markku ja Sami Rissanen 100 km edestakainen, Suomi, avoin luokka, 129,27 km/h, ASH 25Mi, 7.7.2017.
  • Riku Rissanen 100 km edestakainen, Suomi, 15m luokka, 112,21 km/h, Discus 2b, 8.7.2017.

Ilmailuliitto onnittelee pilotteja!

 

Sami ja Markku Rissasen kertomus kesäkuun ennätyslennosta

  • Startti: Efry
  • Lähtölinja: Kanteenmaa
  • 1. Käännepiste: Luumaki
  • Maali: Kanteenmaa

Ylitimme lähtölinjan 1580 metrin korkeudessa ja edessä oli reitin suuntaisesti yksittäisiä pienikokoisia kumpupilviä. Lennettyämme noin 50 kilometriä alkoivat ensimmäiset pilvijonomuodostelmat ilmaantua eteemme. Kelin muodostus oli voimakkainta reittiviivan eteläpuolella, jossa lensimme koko matkan Luumäelle. Nostojen voimakkuus vaihteli välillä 1,8 – 2,2 m/s Lahden tasalle asti. Tämän jälkeen nostot olivat luokkaa 2,1 – 3,3 m/s käännepisteelle saakka.

Kun pääsimme Heinämaan tasalle, näytti hetken siltä, että Luumäki oli putsaantunut täysin pilvistä ja tehtävän jatkaminen näin ollen epätodennäköistä. Muutimme suuntaamme koilliseen päin muutaman kilometrin verran ja yllätyimme, kun katsoimme Luumäen suuntaan. Nyt siellä näkyi toimivan näköisiä kumpiaisia!

Vastatuulesta johtuen keskinopeutemme Luumäelle saavuttaessa 1519 metrin korkeudella oli vain 104 km/h, mutta tiesimme paluumatkalla vahvan myötätuulen avittavan meitä ja jatkoimme ennätysyritystämme. Kaartoprosentti tässä vaiheessa oli 15 %, nostojen keskiarvo 2,4 m/s ja LD 91.

Luumäeltä lähdettäessä pysyimme alun noin 20 kilometriä reittiviivan eteläpuolella, mutta tämän jälkeen otimme suuntaa enemmän oikealle ja loppumatka meni reittiviivan pohjoispuolella. Myötätuulen voimakkuuden lisääntyessä Utin kentän tasalla (21 km/h), pitkien liukujen (jopa 58 km asti), sekä parin voimakkaan noston (3,4 m/s) myötä keskinopeus alkoi melko nopeasti nousta ylöspäin. Jouduimme kelin kehityksen johdosta myös yli 20 km päähän reittiviivasta, mikä toi lisämatkaa tehtävään, mutta pilvimuodostus oli kyseisellä alueella parhaimman näköistä. Esimerkiksi, kun lähdimme liukuun Vierumäen kaakkoispuolelta muutama kilometri ohi Isoevon, tämä liuku (yli 50 km) meni noin 175 km/h keskinopeudella päätyen 3,4 m/s nostoon. Tämä reitinvalinta oli yksi keskeinen keskinopeuden nostamisen kannalta.

Hauhon tasalla myötätuuli lisääntyi edelleen ollen 27 – 28 km/h jouduttaen matkantekoa mukavasti. littalan tasalle päästyämme tähyilimme huolestuneen oloisena Kanteenmaan suuntaan, jossa keli oli nopeaan tahtiin kuivumassa. Viimeinen nosto ennen loppuliukua oli jo heikko (1,3 m/s) ja pääsimme siinä vain reilun 1200 metrin korkeuteen. Matkaa oli kuitenkin jäljellä vielä noin 33 kilometriä ja maalissa piti korkeutta olla vielä 580 metriä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että meidän piti päästä 33 kilometriä yhdellä liidolla ja tähän oli käytettävissä reilut 600 metriä. Keli edessä oli täysin kuivunut lievän yläpilvisyyden kera ja oli selvää, ettei välillä ole enää käyttökelpoisia nostoja/aikaa jäädä niihin kaartelemaan.

Liidimme mahdollisimman tarkasti hakien maastosta kantavia alueita ja ilmanopeus vaihteli pääasiassa tuntumassa 110 – 130 km/h. Vahva myötätuuli oli suurena apuna tässä vaiheessa ja yllämainittujen seikkojen avittamana ylitimme maalilinjan 737 metrin korkeudella. Paluumatkalla keskinopeus oli 137 km/h, nostojen keskiarvo 2,3 m/s, L/D 87 ja keskimääräinen liitomatka 33,4 kilometriä.

Loppujen lopuksi laskupaikaksemme valikoitu itse Kanteenmaa, mutta se onkin sitten toinen juttu…