lukeaksesi lehdessä julkaistut artikkelit
Kirjaudu jäsentunnuksilla
12.06.2017 Uutiset

SE: Varjoliidossa uusi vapaan matkan Suomen ennätys Jouni Makkoselle

Kuvassa Jouni Makkonen ja Taina Takanen.

Varjoliitäjä Jouni Makkonen rikkoi lauantaina 26. toukokuuta sekä vapaan matkan että määrämaalin Suomen ennätykset. Vapaan matkan uusi Suomen ennätys on nyt 314,4 km. Määrämaalin osalta lukema on 218,3 km.

Edellisestä vapaan matkan Suomen ennätyksestä oli ehtinyt kulua jo kymmenen vuotta. Se kuului Ari Sahlströmille (302 km).

Lue Jounin kertomus ennätyslennosta ja sen mahdollistaneista olosuhteista:

Minulla on periaatteessa ollut suunnitteilla varjoliidon vapaan matkan uusi ennätys jo vuodesta 2007, jolloin viimeisin ennätys lennettiin Ari Sahlströmin toimesta (17.5.2007). Nykysiivet ovat niin suorituskykyisiä, että pitkienkin matkojen lentäminen on helpottunut huomattavasti. Kuitenkin edelleen tärkeintä on olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Parhaaksi aikaväliksi pisimpien tehtävien lentämiseen on osoittautunut toukokuun puolivälistä muutama viikko eteenpäin. Lennettäviä päiviä voi olla useitakin, mutta varsinaiset ennätyspäivät Suomen kesässä pystyy helposti laskemaan yhden tai kahden käden sormilla. Erilaiset sääennusteeet ja niiden sovellukset ovat myös vuosien varrella kehittyneet huimasti. Itse käytän yleisennusteiden jälkeen tarkentavina mm. RASP luotauskäyriä reittisuunnitteluun ja Windy-tuulikarttaa hahmottamaan isomman mittakaavan tuulien suuntia eri korkeuksille. Näillä pystyy jo riittävän tarkasti määrittämään esim. määrämaalipisteen optimoidun sijainnin. Periaatepäätös lentämään lähdöstä tulee tehtyä jo edellisenä päivänä, mutta aamun ennusteet kertovat lopulta, onko edessä työ- vai lentopäivä. Ennätysten lentäminen vaatii siis nopeita päätöksiä ja kenties hyvin joustavaa työnantajaa.

Ennätyspäivä näytti edellisenä iltana kohtuullisen lupaavalta. Reipas tuuli siivittäisi kohti Hankoa ja pohjat tulisivat päivän edetessä olemaan lähellä 2000 metriä. Päätös herätä klo 6.00 aamulla ja lähteä kohti Kauhavan entistä sotilaskenttää syntyi nopeasti edellisenä iltana. Kauhavalla en ollut aikaisemmin lentänyt, joten alkuun soittelin kenttäpäällikölle kentän käyttöön liittyvistä asioista, ja pian sain yhteyden myös paikalliseen ilmailukerhoon: Etelä-Pohjanmaan riippuliitäjiin. Sieltä Timo Lauttamus suureksi ilokseni lupautui hinaamaan minut ilmaan, joten omien hinausvarusteiden roudaamisen saattoi unohtaa. Aamulla säätiedot tuulen suunnasta näyttivät muuttuneen niin paljon, että määrämaalitehtävälle piti asettaa uusi tavoite. Tehtävän muutos kohti Kotikaupunkia Lahtea onnistui XC-plannerissa varsin vaivattomasti jo matkalla lentopaikalle, kiitos nykytekniikan ja mobiilinetin.

Päästyämme klo 10.00 Kauhavalle Timo jo odottelikin meitä kitkakela auton perässä valmiina. Siirryimme aution oloiselle, mittasuhteiltaan huikealle, kenttäalueelle. Starttikorkeuden saaminen 2,7 kilometriä pitkällä kiitotiellä ei tulisi olemaan ainakaan ongelma. Hieman tuuli puhalteli puuskissa yli kymmenen metriä sekunnissa. Arvelutti, vaikka talvella olinkin jo Australian flätillä lentäessä tottunut koviinkin olosuhteisiin. Suuri esteistä vapaa kenttäalue ja kitkakelauksen tarjoama tasainen hinauspaine saivat kuitenkin minut vakuuttuneeksi, että lento olisi mukavuusrajoissa.

Yhdentoista jälkeen siniselle taivaalle alkoi muodostua hentoja hattaroita ja oli turha odotella pidempään mahdollisen merituulen saapumista. Hinaus oli alusta loppuun miellyttävän tasainen ja pian olin jo pyörimässä mukavassa 2 metrin nostossa. Ensimmäiset nostot jäivät hermostuttavan mataliksi loppuen alle 1000 metriin. Lopulta pääsin kuitenkin sinitaivaalta kunnon kumpupilvien alle ja pilvenpohjakorkeuksien pikkuhiljaa noustessa saatoin jo hieman rentoutua nauttimaan matkasta. Matkan edetessä kävi selväksi, että osa nostoista oli ennusteiden mukaisia eli reipas tuuli rikkoi nostoja vaikeammin työstettäviksi. Mukaan kyllä mahtui myös miellyttävän tasaisiakin nousuja, joissa yli 10 metriä sekunnissa puhaltava perustuuli unohtui helposti.

Lento sujui pääosin kohtuullisen korkealla, eikä matalapelastuksiin täytynyt turvautua kuin kerran Virtojen eteläpuolella. Tämä hetki 250 metrin korkeudella supisuomalaisen saaristomökkimaiseman yläpuolella oli kyllä enemmän kuin motivoiva. Rikkonaisen sortavan noston mahdollisesti loppuessa, laskupaikaksi olisi kelpuutettava lähinnä mökkirantoja kaislikoineen. No, motivaattori toimi ja matka jatkui.

Uusi määrämaalin Suomen ennätys oli asetettu Padankoskelle, 218 kilometrin päähän, Tampereen itäpuolelle. Sinne päästyäni oli jo aika selvää, että tehtävänasettelussa oli keliä aliarvioitu, ja päätös jatkaa kohti Lahtea ja uutta vapaan matkan ennätystä oli helppo tehdä. Lahteen matka jatkuikin korkealla ja kovaa, kunnes Lahden jälkeen taivas meni pilvettömän siniseksi. Kauempana alkoivat pilvisillat aina Kotkaan saakka, mikä Suomenlahtineen näkyi kirkkaassa ilmanalassa uskomattoman kauniina. Jouduin tosin lopulta tyytyä seuraamaan noita pilvisiltoja Artjärven jälkeen laskupellolta käsin.

Olo oli kaikesta huolimatta riemukas Xcontestin näyttäessä 325 kilometriä. Kahden kauimmaisen pisteen etäisyydeksi tuli 314 km, mikä tarkoittaisi uutta vapaan matkan Suomen ennätystä. Aikaa lentoon oli kulunut 7 tuntia, mikä antoi keskinopeudeksi noin 46 km/h. Käyttämätöntä keliaikaa olisi voinut hyvinkin olla vielä 2-3 tuntia, joten uskoni siihen, että lähitulevaisuudessa Suomessa vielä 400 kilometriäkin rikotaan, säilyy vahvana.

Suuri kiitos taas yhden unelmani toteutuksesta kuuluu sekä hinaajalle Timolle että ennen kaikkea sielunkumppanilleni ja lentäjätoverilleni Tainalle, joka väsymättä on jaksanut ajella perässäni taivaalle kurkottaessani.

 

Ilmailuliitto onnittelee Jounia!