Etusivu I Lajit I Ultrakevyet I Toimikunta I EUT Historia
ET HISTORIAA


Tässä artikkelissa kerrotaan ET:n syntyhistoria ja muutakin asiaan liittyvää mielenkiintoista tietoa vuosien varrelta:

Suomen Ilmailuliiton Experimentaltoimikunnan eli ET:n (nimi muutettu SIL:n vuosikokouksessa marraskuussa 1998) ensimmäinen kokous pidettiin 13.2.1975. ET on siis toiminut reilusti yli 20 vuotta. Katsotaan aikaa taaksepäin, miten lentokoneiden harrasterakentaminen on Suomessa vuosien varrella edistynyt. Tämän katsauksen tilastot perustuvat Ilmailulaitoksen ylläpitämään rakennuslupaluetteloon, jota on tutkittu ja tulkittu graafisesti taulukkolaskentaohjelman avulla, © Jukka Tervamäki.

 
Experimental-aatteen tulo Suomeen

Lentokoneiden harrastuksenomaista rakentamista on ollut Suomessa, niinkuin muissakin maissa, ilmailun pioneeriajoista lähtien ennen toista maailmansotaa. Muistamme Karhumäen veljekset, taivaankirpun rakentajat ym. Toisen maailmansodan jälkeen PIK:n teekkarit jatkoivat koneiden suunnittelua sekä rakentamista ja levittivät tietotaitoa ilmailukerhojenkin piiriin.... nimenomaan suomalaisin konstruktioin. Syntyi pitkä sarja PIK-merkkisiä koneita, Heinosen HK:t ja Eklundin amfibio ym…
Lisää innostusta lentokoneiden harrasterakentamiseen alkoi levitä Suomeenkin, kun
Experimental Aircraft Association perustettiin USA:ssa 1953. Jo 1950-luvun lopulla EAA:n lehdet alkoivat löytää tiensä Suomeen ja tällöin myös ensimmäiset harrasterakentajat liittyivät EAA:n jäseniksi.
Ensimmäinen kirjoitus Ilmailussa Experimental Aircraft Associationista sekä sen Fly-In tapahtumasta Rockfordissa 1960 (Oshkoshin edeltäjä) oli Jukka Tervamäen juttu Ilmailussa no:1 1961 "Suuri maa-suuret mahdollisuudet", Sanan EXPERIMENTAL käyttö alkoi Suomessa myös näihin aikoihin. Silloinen Kulkulaitosministeriön ilmailuosasto alkoi soveltaa kirjaimen X lisäämistä prototyyppikoneiden tunnukseen ja ensimmäinen lienee ollut Vasaman prototyyppi OH-XVA.

 
Harrasterakentajat järjestäytyvät

EAA antoi mm. suomalaisille alan harrastajille mallia järjestäytymisestä, vaikkakaan se ei ollut ensimmäinen alan järjestö maailmassa. Vanhimmat alan järjestöt löytyvät Euroopasta ja niistä kaikkein vanhin lienee Saksan Oscar Ursinus Vereinigung. Ranskan Reseau Du Sport de l’Air RSA syntyi 1947 ja Englannin Popular Flying Association PFA samoihin aikoihin.
Kiinnostus experimental-toiminnan organisoimiseen Suomessa alkoi saada konkreettisia muotoja 1970-luvun alussa. Tässä olivat yksityiset innokkaat alan harrastajat aloitteentekijöinä.
· 1971 Jukka Tervamäki ehdotti Purje ja Moottori-lehden helmikuun numerossa EAA:n chapterin perustamista Suomeen.
· Harrasterakentamisasiaa innokkaasti ajanut Finnairin Ilmailuopiston toimistopäällikkö Ossi Lindfors kutsui kokoon 22 päiväksi marraskuuta 1973 experimental-aatteesta kiinnostuneet asian harrastajat Finnairin Ilmailuopiston tiloihin. Kokouksessa toimivat alustajina Kai Mellen ja Seppo Saario, jonka filmi Oshkoshin Fly-In tapahtumasta myös esitettiin kokouksessa.

Kokouksessa oli viitisenkymmentä osanottajaa. Päätettiin perustaa työryhmä, jonka tehtävänä oli luoda olosuhteet suuremmalle kokoukselle, jossa perustettaisiin valtakunnallinen yhdistys. Asia sai Ilmailuhallituksen edustajien siunauksen. Työryhmään kuuluivat Ossi Lindfors, Seppo Saario ja Kai Mellen.
Ainoana järkevänä ratkaisuna tuntui olevan SIL:n yhteydessä tavalla tai toisella toimiva yhdistys, mieluiten keskustoimikunta. KTK alkaisi Ilmailun palstoilla tiedotuspalvelun, kuvaamalla ensin nykyisiä projekteja hengen luomiseksi ja impulssien antamiseksi. Samalla se olisi yhteydessä Ilmailuhallitukseen yhdyselimenä sen ja rakentajien välillä. Sen jälkeen pyrittäisiin kehittämään teknillinen ja operatiivinen tiedotuspalvelu. Kun syntyy koneita, sitten järjestetään Fly-innejä jne…
· SIL:n esitti kokouskutsun 12.9.1974 "harrastelijarakenteisten koneiden edistämisyhdistyksen puimiseksi" SIL:n tiloissa Malmilla 19.9.1974.
· Pian tämän jälkeen SIL esitti kutsun jatkotilaisuuteen Jämille, joka pidettiin 26.10.1974. Työryhmä oli päätynyt ehdottamaan Experimental Keskustoimikunnan perustamista SIL:n yhteyteen, joka hyväksyttiin. Paikalla oli noin 70 osanottajaa. Asiasta uutisoi mm Uusi Suomi 27.10.1974.
· EKT:n ensimmäinen kokous kutsuttiin koolle 13.2.1975 puheenjohtajanaan Jukka Tervamäki.

EKT:n TARKOITUS Yleensä yhdistykset pyrkivät alussa määrittelemään tarkoituksensa hyvinkin juhlallisesti, eikä EKT tehnyt tässä suhteessa poikkeusta. Oheinen ehdotus on tehty ensimmäisen EKT:n kokouksen aikoihin.
..."LIITE EKT 2/75
Suomen Ilmailuliitto
EKSPERIMENTAL-KESKUSTOIMIKUNTA Ehdotus 1975-02-20

1. Eksperimental-keskustoimikunnan tarkoituksena on luoda edellytykset sellaisen vapaan harrastustoiminnan herättämiselle ja ylläpitämiselle, että sen avulla olisi niin yksityishenkilöllä kuin alan kerhoillakin mahdollista suunnitella, rakentaa, ylläpitää ja käyttää taloudellisesti turvallisia lentolaitteita, joiden avulla ilmailu saataisiin nykyistä laajempien kansalaisryhmien harrasteeksi ja kehittää tällä tavoin puhtaan ilmailuhengen vallitessa heidän oma-aloitteisuuttaan ja kätevyyttään seka lisätä heidän tietouttaan kaikissa toimintapiiriin kuuluvissa asioissa yleisen kansalaiskunnon kohentamiseksi.

2. Keskustoimikunnan pääasiallisin toimintakenttä muodcstuu alan varsinaisista harrastajista, ilmailuviranomaisesta, yhteiskunnallisista päätöksentekijöistä ja vaikuttajista. Lisäksi siihen kuuluvat suuri yleisö, vastaavat ulkomaiset järjestöt ja yksityiset asian harrastajat.

3. Tarkoituksensa toteuttamiseksi keskustoimikunta:
· harjoittaa tiedotustoimintaa
· toimii yhdyssiteenä rakentajien ja ilmailuviranomaisen välillä
· välittää asiantuntijapalveluja
· pyrkii järjestämään materiaaliapua
· toimeenpanee erilaisia tilaisuuksia tarkoitusperiensä saavuttamiseksi
· luo ja ylläpitää toiminnalle tarpeellisia tiloja ja toimintoja.

4. Keskustoimikunnan tehtävät täsmennetään allaolevaa luetteloa täydentäen:
· ylläpitää Ilmailu-lehdessa erityistä EKT-palstaa
· välittää alaa koskevia kirjoituksia ilmailu- ja muihin lehtiin
· valmistelee ja ylläpitää ilmailuviranomaisen kanssa ko. lentolaitteita koskevia rakenne- ja lentomääräyksiä
· ylläpitää erilaisia luetteloita annetuista rakennusluvista, valmistuneista koneista, vaurioista, ennätyksistä jne.
· ylläpitää lentolaitteiden piirustuksia ja alan kirjallisuutta ja lehtia koskevaa kirjastoa
· avustaa rakennuskohteiden valinnassa
· antaa rakennus-, materiaali- , tulli-, vakuutus-, operointi-ym.asioita koskevia neuvoja ja lausuntoja
· järjestää esitelmätilaisuuksia sekä ilmailuaiheisia kokoontumisia
· osallistuu, ottaa kantaa ja vastaa lentoturvallisuutta, lentomelua ja muita alaansa liittyviä asioita koskeviin keskusteluihin kirjoituksiin ja kokouksiin
· pyrkii edistämään vanhojen lentokoneiden kunnostamista, niillä lentämistä ja niiden säilyttämistä..."

Kuten huomataan, tarkoitus oli jopa kohentaa yleistä kansalaiskuntoa. Muut päämäärät ovatkin toteutuneet melko hyvin, lukuunottamatta "toiminnalle tarpeellisten tilojen hankintaa ja rakentajille järjestettävää materiaalista apua". Kumpaakin niistä alussa yritettiin, esim Malmilla olleen vanhan ilmavoimien lekohallin saamista Experimental-käyttöön, mutta asiat kaatuivat käytännön vaikeuksiin. Kohdassa 2. määritellään toimintakenttään kuuluviksi myös vastaavat ulkomaiset järjestöt.
Alusta asti mentiin mukaan Pariisissa
FAI:n suojissa toimivaan CIACA
:an (englanniksi: FAI Amateurbuilt Aircraft Committee). Sen alkuaikoina oli Jukka Tervamäki mukana 2 vuotta, (myöhemmin muita jäseniä) Aluksi kokouksia leimasi Belgian edustajan esiin nostattama kieliriita ranskankielen asemasta. Vaikka kaikki kokouksen osanottajat osasivat hyvin englantia, vaati Belgian edustaja kaikki puheenvuorot käännettävän ranskaksi. Jukka Tervamäen mieliin jäi myös monien Euroopan maiden taktikointi, että EAA:n presidentistä, Paul Pobereznystä ei tulisi CIACA:n presidenttiä. Lopulta Paul Poberezny tuli CIACA:n presidentiksi, mutta vetäytyi pian sen jälkeen kokonaan CIACA:n työstä 80-luvun alussa todeten, ettei CIACA:lla ole EAA:lle mitään annettavaa. Tämä oli tietysti valitettavaa, koska EAA:lla jos kellään olisi ollut CIACA:lle paljon annettavaa, nimittäin alan parhaat lehdet, museot ja ilmailutapahtumat jne...
Jukka Taimio, joka on viimeiset reilut 10 vuotta ollut EKT:n "CIACA-lähettiläs", kertoi lyhyesti, että viime aikoina aktiivisimpia CIACA:ssa ovat olleet Ranska, Englanti, Italia ja Sveitsi, mutta suurista ilmailumaista Saksa on ollut vähemmän mukana. Pohjoismaista Ruotsi ja Suomi ovat olleet hyvin mukana, mutta esim. Norja ei ollenkaan. Eniten on CIACA:sta ollut hyötyä experimental-harrastuksen kehitysmaille, joille ex- ja ultra-määräyksiä koskeva yhtenäistämistyö on ollut avuksi kansallisten määräysten aikaansaamisessa.
 
EXPERIMENTAL-HARRASTUS ON "ERILAISTA"
Lentokoneiden harrasterakentaminen poikkeaa muista ilmailulajeista siinä, että nimensä mukaisesti siinä ilmailija pyrkii itse rakentamaan lentolaitteensa. Monille tämä on jopa itse lentämistä tärkeämpi puoli koko harrastuksessa ja se myös selvästi rajaa harrastajajoukon melko suppeaksi. Vaatiihan harrastus monipuolista osaamista ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä - projektit voivat kestää vuosia ja vaatia tuhansien tuntien työn. Rakentamisen lisäksi lentokoneen koelentäminen on vaativa projekti, varsinkin jos se on oma konstruktio. Koko projektissa toteutetaan pienemmässä mittakaavassa sama asia johon suuret organisaatiot kuluttavat kymmeniä-satoja miljoonia....ja voivat silti epäonnistua koelentovaiheessa, vrt. Redigon ja JAS:n prototyyppien tuhot. Experimental-projekti on aina tekijälleen "suuri saavutus", sitä ei pidä arvioida koneen koolla tai painolla. Pienikin kone voi olla vaativa rakennettava ja lennettävä.
Experimental-rakentajakin voi kilpailla ja kilpailuvälineet ovat tällöin piirustuslauta, puu, liima, verhoilukangas, alumiinilevy, lasikuitumuovi sekä hitsauspilli ja sorvi. Jotta Experimental-koneella voitaisiin voittaa kansainvälisiä palkintoja sen omimmassa asiassa, suunnittelun ja/tai rakennustyön laadussa, on projekti vietävä näytteille. Suomen asema länsimaiden syrjäkulmalla asettaa tähän kuitenkin melkoisia esteitä. On vaikeaa viedä konettaan esim. EAA:n päätapahtumaan Oshkoshiin. Nykynäkymin on siis tyydyttävä EKT:n antamiin tunnustuspalkintoihin experimental kesäpäivillä, tai mahdollisesti vierailtava Ruotsin vastaavassa tapahtumassa, niinkuin muutamat ovat jo tehneetkin.
Palkintojen lisäksi löytyy muitakin kriteereitä, joilla tulosta voidaan mitata:

· Onko koneesta kirjoitettu kansainvälisessä lehdistössä?
· Ovatko muut harrastajat olleet innokkaita rakentamaan saman tyypin?
· Onko koneelle ollut innokkaita ostajia?

Näillä kriteereillä mitattuna monet suomalaiset projektit ovat olleet menestyneitä.
 
Harrastekoneiden suunnittelijat Suomessa 

Suomessa luetaan paljon SPORT AVIATION lehteä ja amerikkalaiset suunnittelijat kuten Pitts, Rutan, Wittman ja Bensen ovat meillä tunnettuja. Nykyään Ilmailulaitoksen rakennuslupaluettelo suorastaan vilisee amerikkalaisia konetyyppejä.
Tässä yhteydessä on sen takia paikallaan luettelo suomalaisista "Rutaneista, Pittseistä ja Benseneistä", ym jotka ovat harrasteenaan suunnitelleet, rakentaneet ja useimmiten myös koelentäneet aikaansaamansa moottorikoneen itse. (Tässä on keskitytty moottorikoneisiin, koska harrasterakentajien mielenkiinto näyttää suuntautuvan yksinomaan niihin)
Sotaa edeltänyt aika voidaan katsoa ilmailun pioneerien ajaksi (Karhumäen veljekset, Blomqvist & Nyberg ym) ja sodan jälkeinen aika varsinaisen harrasterakentamisen alkuvaiheeksi. Siitä alkaa myös ilmailuviranomaisen rakennuslupaluettelo johon oheinen tiivistelmä pohjautuu.

 
Insinöörisuunnittelijat:
Mikko Kulhia, MK-1B ja MK-2 (OH-MOK)
Torolf Eklund, TE-1 amfibio (OH-TEA)
Kai Mellen, Ilkka Lounamaa, PIK-11 (OH-YMA)
Juhani Heinonen, HK-1 (OH-HKA) ja HK-2 (OH-HKX)
Ilkka Lounamaa, Jussi Rinta jaKai Mellen, PIK-15 (OH-YHA)
Ilkka Lounamaa, Jukka Taimio, "PIK-18 Sytky" (OH-XTI)
Kai Mellen, PIK-21 "Super Sytky" (OH-XTM), PIK-26" Minisytky (OH-U355)
Pyöriväsiipisten suunnittelijat, (autogirot):
Veljekset Seppo ja Kalevi Kokkkola, Ko-3 (OH-XYZ) ja Ko-4 (OH-XYY) (sekä Kokko1 moott.riippuliidin)
Jukka Tervamäki ja Aulis Eerola, ATE-3 (OH-XYV), JT-5 (OH-XYS)
Eräille yllämainituille henkilöille oma projekti on ollut jatkoa TKK:n lentokoneenrakennuksen linjalla tehdylle harjoitus- tai diplomityölle.
Muutostyöprojektit:
Suunnittelupanosta, joskin pienempää, edustavat muutostyöprojektit, joista suosituimpia ovat olleet purjekoneiden muuttaminen moottoripurjehtijaksi. Rakennuslupaluettelon mukaan noin kymmeneen erilaiseen purjekonetyyppiin on asennettu (tai on työn alla) moottori, yhteensä 30 lentävää +2 lupaa:
Pentti Alanne, Viljo Svahn, Moottori-Baby (OH-PXA)
Pentti Alanne, Mottori-Lerche (OH-225X), Moottori-Blanik (OH-327X) ja Moottori-Harakka (U-276)
Jukka Tervamäki, JT-6/(PIK-20E prototyyppi) (OH-520X)
Matti Piipponen, Moottori-Pilatus (OH-426X)
Olavi Hiltunen, Moottori-Ka-6 (OH-632X) (muita vastaavia on useita)
Esko Lamminen, Moottori-Ka-7 (OH-322X), Moottori-Ka-8 (OH-294X)
Rakennussarjaprojekti ATOL
Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa harrasterakentajille rakennussarjaksi aiottu lentokoneprojekti on Rovaniemeläisen Markku Koivurovan ATOL 450L amfibiokone. Useita koneita on valmistunut harrastelijoiden tekemänä, vaikka yhtiö lopetti toimintansa.
Maallikkosuunnittelijat:
Pentti Kyrölä
Velj. Esko ja Ari Hietanen (OH-XEA)
Jaakko Kyllönen, "Iimu" (OH-XIA)
Raimo Päätalo
Maallikko-suunnittelijoista Kyrölän, Päätalon ja aluksi Hietastenkin koneet olivat luvattomia, mutta lensivät joka tapauksessa aiheuttaen jopa ilmailuviranomaisen puuttumisen asiaan. Ne kuitenkin, jos mitkä, todistavat EKT:n tarpeellisuuden ohjailevana ja neuvovana elimenä. Hietasen kone hyväksyttiinkin myöhemmin ilma-alusrtekisteriin ja Esko Hietanen tuli EKT jäseneksi. Kyllösen Iimu-kone on ollut luvallinen alusta saakka.
Ylläolevista luetteloista on jätetty pois kaikki ne X-tunnuksen omaavat koneet joita ei voida pitää harrasterakenteisina. Tällaisia ovat mm. täyspäiväisesti kk-palkalla tehdyt PIK-19 " Muhinu" sekä useat Valmetin projektit.

 
TILASTOT
Oheinen tilastomateriaali perustuu Ilmailulaitoksen ylläpitämään rakennuslupaluetteloon. Kaikki ultrat eivät olleet tulloin (1994) rakennuslupaluettelossa, joten oheisissa kuvissa on virheitä, joista kukaan älköön pahastuko. Pylväitä ja piirakoita on siis katsottava suuntaa-antavina.
Anottujen rakennuslupien jakauma 1946-1994
Koneiden alkuperä ja valittu moottori
Rakennuslupien lajit
Projektien lähtökohta sekä rakennemateriaalit
Rakennusprojektien tilanne 1994

Kuvat: Eino Ritarannan kokoelmat.
Kuvat 1 ja 2. Kaksi varhaista harrasterakentajaa. Mikko Kulhian OH-MOK ja Pentti Kyrölän koneet 40/50-lukujen vaihteesta, ensinmainittu luvallinen ja jälkimmäinen luvattomasti rakennettu.
Kuva 3. PIK-15 oli Jussi Rinnan, Ilkka Lounamaan ja Kai Mellenin luomus. Siitä tuli kaikkien aikojen suosituin kotimaista suunnittelua oleva harrasterakenteinen kone, ja hyvästä syystä, ilmailukerhot tarvitsivat tehokasta hinauskonetta.
Kuva 4. Pyöriväsiipisiäkin koneita on Suomessa suunniteltu. Kuvassa oleva Jukka Tervamäen JT-5 autogiro ostettiin Italiaan. Koneessa on lasikuitumuovia ohjaamon lisäksi laskuteline, potkuri ja roottorin lavat. Viimeminittu oli aikanaan 60-luvulla todella uutta, silloin ensimmäisenä autogiroissa ja helikoptereissakin lasikuitulapoja oli vain suurten tehtaiden prototyypeissä.
Velj. Seppo ja Kalevi Kokkolan autogiro on
Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla.
Kuva 5. Pentti Alanteen Moottori-Lerche on eniten rakennettu X-kone Suomessa, kokonaista 14 kpl. Tässä on siis kysymyksessä saksalainen "rakennussarja" ja siihen lisätty suomalainen suunnittelupanos muutostöihin.
Kuva 6
. Markku Koivurovan ATOL-projekti on ensimmäinen suomalainen yritys rakennussarjamarkkinoille. Kone on hyvän näköinen. Vahinko vaan ettei menestys ollut toivotunlainen.



Teksti: Jukka Tervamäki ja Tuomo Aho /ET (1998)
powered by eMedia