Etusivu I Lajit I Purjelento I Maajoukkue I Vanhat kisat I Nuorten MM 2009 I Harjoitusleiri viikko 2

Leiriviikko 2, 18.-24.1.09

Bloemfontein Etelä-Afrikka

 

 

Toinen viikko alkoi, aiemmat jutut ensimmäisen leiriviikon sivulla...

Lue myös: Akun terveiset ensimmäiseltä viikolta...

24.1 Viimeinen mohikaani on laskeutunut.

Leirin päivä nro 14, eli lentopäivä 13. Pääsimme todellakin lentämään yhtä päivää lukuun ottamatta joka päivä. Eilen oli hankala päivä läpilven varjostaessa kenttää hinausten alusta lähtien. Osa pääsi livahtamaan aurinkoon helpommin, osa vaikeamman kautta ja osa ei ollenkaan. Ekille, Nikelle ja Henelle tuli ihan kunnon matkalentopäivä. Itse pääsin liikkeelle pitkän rimpuilun jälkeen enkä han yhtä pitkää pätkää kerennyt lentämään. Hyvää treeniä yhtä kaikki.

Tänään oli kaikilla muilla suomalaisilla kotiin lähdön aika ja olin ainut joka lähti vielä lentämään. Tehtäväksi 310km kuivassa. Ennen iimeistä päivää suomalaisilla ei ollut plakkarissa yhtään maastolaskua, joten sitä tulosta ei auttaisi sotkea viimeisenä päivänä. Otin hinauksen ensimmäisenä koko kentällä ja taivalla pysyminen olikin aika hankalaa. Minun jälkeeni hinattiin vain toinen kone ja sitten hinaukset keskeytettiin. Ylös päästyäni lähdin kuitenkin heti reitille, vaikka selvää oli, että kisatilanteessa lähtöaika olisi pitänyt olla tuntia myöhemmin. Ensimmäiset 100km olikin erittäin hankalaa. Pari kertaa mataliin ja toisella kerralla 6m/s laskeva tuntui kestävän ikuisesti ja jopa laskukelpoiset paikatkin alkoivat karata ulottamattomiin. 500 metrin korkeudessa kuitenkin tärähti. 4,5m/s nosto joka vei laakista pari kilometriä ylös päin.
Tästä sainkin uuden vaihteen päälle ja sain kirittyä toisen legin keskinopeuden reilusta vastatuulesta huolimatta 100kmh:n. kääntö vastatuuleen meni oppikirjan mukaisesti viimeisen liidon venyessä juuri sopivasti kantavissa. Samalla kuin käänsin käännepisteen osuin suoraa kunnon nostoon. Legi sujui muutenkin mallikkaasti voimakkaiden nostojen saattelemana ja keskinopeudeksi tuli 141kmh ja korkeutta oli kilometri enemmän kuin edellisellä käännepisteellä. Viimeiseltä pisteeltä olikin maaliin vain 40 km ja korkeutta kasassa yli 2km. Kun legin alku kantoi vielä voimakkaasti niin nopeus ei juuri punaiselta viivalta liikahtanut. Nopeudeksi 280kmh, ja maaliin! Lennon loppuun aluksi maaliintulo hiukan alle 100 metriin ja ylösvedon jälkeen kunnon ohilento hallien edestä.

Nyt on lennot tältä erää lennetty ja kokemusta kassassa reilut 4000km ja 47 tuntia enemmän. Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että matka kannatti. Ensi kesän kisoissa sitten nähdään kuinka paljon.

Huomenna 5 päiväksi Kapkaupunkiin lomalle ja ensi viikonloppuna kotiin. Parlamentissa tavataan!

Aku 

Ja loppuun muutama kuva reissusta...

Asento, Lepo....

Briefing....

Asumus...

Kiitokset Masa P:lle! Räyskälän vara-Wänni vauhdissa...(kuva yläpuolella)

Valmentaja Antti Lehto matkustajakoneen ohjaimissa...  (kuva alapuolella)

 

Elämää Afrikassa, Avustajan näkökulmasta...

Taas heräsin siihen kun se perhanan Kakadu huusi tuolla puun latvassa. Kello 06:33 sain näköhavainnon, seuraavaksi täytyy hankkia jotain tulivoimaa, jolla on helppo tutisuttaa sitä latvaa..

Kello tuli seitsemän ja oli aika nousta sängystä. Valitettavan epäinhimillinen aika - olenhan lomalla.

Mutta maajoukkue tarvitsee minua ja minä maajoukkuetta.

Aamupalan jälkeen Toyotat starttasivat kohti kenttää. Akut ja täytetyt happipullot hallilta mukaan ja koneille. Tankkaukset hoituvat sujuvasti Etelä-Afrikkalaisella vedenpaineella.

Sitten onkin aika vetää koneita gridiin. Suomalaisilla on vain toisessa autossa vetokoukku, ja avustajia kaksi kappaletta, Jerska ja MasaP. Kentällä työskentelee maatoimintaan erikoistunut, hivenen tummempi kaveri Cris, ja ranskalainen Francoir. Heidän tehtävänsä on jouduttaa koneiden vientiä ja auttaa kaikkia tasapuolisesti. Toimintaahan johtaa tiettävästi Dick-herra, apunaan Ian. Jokaisella purjelentokentällä tuntuu olevan omat mul***nsa - niin myös täällä. Osa läntisen euroopan saarivaltion henkilöistä ovat ainakin omasta mielestään vähän parempia ihmisiä, joille kuuluu parempi kohtelu. Usein tuntuu siltä että suomalaiset hoitakoot omat koneensa, mutta auttakoon myös muita. Ilmeisesti apureille on annettu jonkinlaisia ohjeita pilottien tärkeysjärjestyksistä...

Lähes kaikki kuljetusvehkeet ovat täysin susia. Pikkuhiljaa ne rapisevat pois käytöstä hitsausten ja pulttien, popniittien ja lasikuitujen sekä teippien, kumilankojen ja purukumien pettäessä alta.. Happipullot eivät välttämättä ole aina täynnä, letkut vuotavat, mittarit ja radiot eivät aina toimi, ipaqien kartat ja käännepisteen katoavat kesken lennon yms muuta pientä sanottavaa paikallisesta tasosta löytyy.. Koneiden kuntokaan ei ole mairitteleva, vaikka meille sanottiinkin että "It was in perfect condition when it arrived here". Olemme ostaneet palvelun isolla rahalla. Brittiläinen kohteliaisuus ja avuliaisuus tuntuu koskevan vain lentäviä brittejä.. Luulisi suomalaistenkin saavan vastinetta rahoilleen.

Kaikki ei ole aina niin ruusuilla tanssimista, mutta kokonaisuus huomioon ottaen hienoa on ollut, ja vielä monta hienoa hetkeä on varmasti edessä. Ilmasto on aivan mahtava, ja paluu "pakastimeen" voi olla masentava. Rusketusta on karttunut vaihtelevissa punan sävyissä kaikille. Väri se on punainenkin. Jääpähän ainakin jotain konkreettista muistettavaa palatessamme karuun arkeen skandinaavisille seuduille.

Nuortenmaajoukkueen avustaja, joukkueen äiti

-Jere-

Alapuolella olevassa kuvassa, avustajien toinen "äiti" ja leiri toinen puurtaja... Masa P.

 Masa P.

Torstai 21.1.
Aamu valkeni ensimmäistä kertaa pilvisenä tänään. Kentälle ajellessamme pohdimme, että pohjoisen suuntaan näyttää hyvälle ja sinne saattaa tulla yvääkin keliä. koneet rutiinilla 36:lle jonoon ja odottelemaan paikallista briefingiä. Ukkosmyrskyn prosentit olivat suuret ja suomen porukka saikin uhuttua koko kentän pilotit 100km kolmion gp-kisaan. Aamun ensimmäiset umpiaiset tulivatkin peloittavan aikaisin ja hinausten alkaessa koilisessa näkyi jo kehittyvän ensimmäinen myrskypilvi. Pienen keskustelun käytyämme äätimme jokainen ottaa startin kukin vuorollaan. Starttihetkellä pilviä oli aljon ja lähes joka ilmansuunnassa oli ukkosmyrsky peloittelemassa.
Ensimmäisellä legillä oli normaalia pilvikeliä. Suurinosa porukasta ajautui turhan alas ja joutui ottamaan ensimmäisen noston ennen ensimmäistä äännepistettä. Tosin Antti löysi hyvät linjat ja pääsi hyvissä korkeuksissa kääntämään. Toiselle käännepisteelle oli juuri lännestä ajautumassa ukkosmyrsky päälle, mutta ison pilven alle kuitenkin kehittyi kantavia pilviä. Moni pääsi kääntämään hyvissä korkeuksissa ja liitämään siitä suoraan kotiin. Jussin kanssa jouduimme pikkaisen alas ja jouduimme taistelemaan itseämme ylös myrskypilven tekemän jalasimen varjon alla. Siinä samalla pesimme koneet ja jotkut taisivat jopa saada rakeitakin. Salamat iskivät ympärillä samaan aikaan kun osa porukasta ilmoitti maaliintuloja. Puheet kävivät kuumina että nyt olisi pian päästävä kentälle, koska lähestyvä myrsky mahdollisesti sulkisi pääsyn takaisin kentälle. Jännäksi meni, mutta kaikki pääsivät takaisin. Isot pojat isoilla siivillä ja Akukin ohella vetäisi hyvät ajat sataselle. Nikke joutui keskeyttämään alas jouduttuaan ja maastolaskupaikkojen loputtua. Minulla ja
Jussilla meni kohtalaisesti ja rämmittyä ylös pääsimme maaliin. Lyhyt ja mielenkiintoinen päivä. Paljon pilviä ja sadetta. Huomisen ennuste on valitettavasti kehnohko. Osalle tämä päivä oli 11 peräkkäinen lentopäivä. Ei
paha!! 

-Hene-

20.1

Leirin 10 perättäinen lentopäivä. Minulle tämä oli vasta 9, koska lintsasin sunnuntain lentämisen perheen saavuttua paikalle. Tehtäväksi 500km kolmella käännepisteellä. H8 oli jälleen hinausjonon keulilla ja näin ollen lähdin ylöspäästyäni matkaan reilusti muita ennen. Ensimmäinen liito hyvään pilvikeliin alkoi loistavasti ja vauhtia kertyikin hyvin. Liidon lopussa kävi kuitenkin se klassinen virhe. muutama sata metriä ylempänä kuin olin suunnitellut kelaavani pohjiin osuin kohtalaiseen nostoon, vedin vauhdit pois ja ajoin muutaman s- kaarron, sitten matka jatkui. Edessä oli kaksi loistavan näköistä pohjaa joiden alla kelaisin sitten itseni vauhdilla pohjiin. Eihän se sitten ihan niin mennytkään. Kummankaan pilven alta ei löytynyt edes kaksi metristä ja seuraavat kymmenet kilometrit olivatkin todella tuskaisia. Ensimmäisen välin loppupuolella reittivälillä oli kunnon sadekuuro joka katkaisi minulta matkanteon. Ei auttanut kun kääntyä ympäri ja tehdä uudet reittisuunnitelmat. Käänsin nokan kohti etelää ja jatkoin yksin lentelemistä. Etelään mentäessä kelikin muuttui kuivatermiikiksi ja loppu päivänä ei enää pilvien alla kurvailtu. Muu joukko yritti päästä kääntämään alkuperäistä käännepistettä etelämpää. Joukkio pääsi paljon lähemmäksi, mutta joutuivat kuitenkin kääntymään ympäri ennen aikojaan. Porukan palatessa etelää kohti olin itse matkalla jo takaisin pohjoiseen ja käänsin itsekin porukan mukaan takaisin etelään. Yksi käännepiste etelässä meinasikin sitten koitua kohtaloksi kun olin lopulta matalissa ja minun kentän välissä oli hyvän kokoinen kielletty ilmatila. Pienen vesien kevennyksen jälkeen pääsin kuitenkin ylös ja pystyin palaamaan kotiin pienen reitin venytyksen kautta. Päivän saldo oli loppujen lopuksi 555km. Jälleen hyvä lentopäivä Afrikassa ja lisää vielä luvassa. Kuinka hauskaa voi tammikuussa elämä olla!

-Aku- 

19.1

Tänään lennettiin Altin kanssa kimpassa 390km kuivassa, keskinopeudella 122km/h. Nikkekin otettiin mukaan remmiin, kun saatiin kiinni ekalla välillä.

 -Aku-

 

powered by eMedia