Etusivu I Lajit I Purjelento I Maajoukkue I Vanhat kisat I MM-2008 Rieti I Vuoristolentokurssi

Vuoristolentokurssi Italia-Rieti 13.-19.5.2007. 

Kurssilaisten konekalustoaFinnairin Airbus 320 lähti ajallaan kaikki 4 kurssilaista kyydissä. Allekirjoittaneen (Juhani Sahlberg)  lisäksi Antti Koskiniemi, Jouko Ruotsalainen ja Juha Sorri. Kokenutta kalustoa kurssille. Opettajan toimisi paikallinen päälennonopettaja, pakkasparlamentissakin vieraillut, Alessandro Bruttini (myöh. Alex).

Koneessa puolet matkustajista räjähti mahtavaaan huutoon ja tuuletukseen kun kapteeni ilmoitti Suomen voittaneen 2-1 jatkoajalla. Toinen puoli matkustajista pelästyi pahanpäiväisesti.

Roomassa saatiin Antin vuokraama auto sujuvasti käyttöön ja straadalle. Juhan TomTomin avittamana Rietin tiekin löytyi ilman suurempia kommelluksia. Yhdeksän maissa saavuttiin Rietiin ja kenttäkin löytyi helposti. Antti kun oli ennenkin ollut.

Mielyttävänä yllätyksenä kaikille oli majoitusparakissa oma huone. Eipä toisten kuorsaus häiritsisi unia ajattelin siinä vaiheessa vielä toiveikkaana. Myöhemmin yöllä ilmeni että parakin valmistaja ei erityisesti ollut panostanut äänieristykseen.

PlutoIllallinen saatiin paikallisessa Aeroporto -ravintolassa. Todella hyvää pizzaa. Alexkin ilmaantui sinne. Oli ollut meitä vastassa Roomassa asti ja  hieman huolissaan kun meitä ei näkynyt.

Kentän viertä takaisin kävellessä kuului hallien välistä kahinaa. Sieltä ilmaantui pahaenteinen hahmo, Iso dopermanni tuijotti meitä hiljaa. Olihan se ketjussa, olihan. No oli se ja varmaan ihan kilttikin mutta kukaan ei sitä sen tarkemmin halunnut selvittää. Aamulla saimme tietää että se oli Alexin Pluto -koira ja kiltti hauvelihan se.

 

 

1. kurssipäivä 13.5.2007

 Aamu valkeni kuudenmaissa. Terminillon rinteet olivat hienon usvan peitossa. Kauniit on maisemat.

Briefing alkoi 8:30. Sitä ennen ehdittiin kuitenkin kaupungille aamiaiselle. Teetä/kahvia ja makeata pullaa, muuta ei ollut tarjolla. Kyllä siinä rinkeliä mutustellessa tuli ruisleipää ikävä jo tässä vaiheessa. Ilmeni myös että muita kuin meikäläisiä ei kurssille ollut tulossa. Olivat järjestäneet niin että olisi yhtenäinen ryhmä. Hienoa palvelua.

Kaksipaikkaisia ei kuulemma ollut lentokunnossa papereitten puolesta joten lyhyen ohjeistuksen jälkeen lähtisimme kaikki yksipaikkaisella kenttätarkkarille ja osa samalla tyyppikeikallekin (niin ja koelennolle sillä yhdelläkään koneella ei ollut tänävuonna vielä lennetty). DG-300:ia löytyi hallin perältä tarpeellinen määrä ja yksi LS-4:kin.

Sää vaikutti mukavalta, kumulusta luvassa ja heikkoja tuulia. Juha otti LS-4 ja me muut DG:t. Opettajalla, Alessandro Bruttinilla, oli LAK-19. Hinaukset alkoivat yhden maissa. Hinauskoneena Robin DR400. Irroituskorkeus n.1000 m kentän pinnasta. Kokoontumisajon jälkeen lähdettiin porukalla pohjoiseen hyvässä cumuluskelissä.

Joukolla oli ongelmia GPS:n kanssa ja hän päätti jäädä suosiolla Rietin lähettyville. Me muut vipellettiin Alexin perässä Folignoon ja takaisin. Muuten matka mentiin normaaleissa nostoissa mutta takaisin tullessa saatiin lähituntumaa vuoriinkin. Varsinaista rinnetuulta ei näin heikoissa tuulissa ollut mutta jotain kantavaa kuitenkin.

Rietin laaksoSeuraava tavoite Terminillon huipulle kipuaminen. Alexin pienellä avustuksella se onnistuikin. Komea huippu vaikkei vielä läheskään korkein tulevalla kilpailualueella, taisi olla vähän yli 2100 m. Seuraavaksi Alex vei kokeneemmat vuoristolentäjät, Juhan ja Antin itämaastoon. Sinne ei meitä ensikertalaisia vielä huolittu mukaan. Kävivät 30 km päässä katsastamassa L´Aguilan ympäristöä.

Sillä aikaa totuttelin vuoren "läsnäoloon" leikkimällä Terminillon huipun tuntumassa. Ihan kivaa kunhan malttoi olla kaartamatta vuorta kohti liian lähellä. Kuuden maissa lähdettiin pikkuhiljaa laskuun italialaisen lennonjohtajan suosiollisella avustuksella. Hieman turhalta tuntuvaa palvelua. Laskun jälkeen koneen pesu, etureuna oli aivan täynnä entisiä itikoita.

Lentoaikaa tuli 4-5 h kaikille. Pilviraja parhaimmillaan 2300 QNH (QNH:ta käytettiin koko lennon ajan). Nostot veivät normaalisti 2-4 ms mutta kävi mittari muutaman kerran 5 metrissäkin. Keskinostolaskinta ei koneessa ollut mutta arviolta parhaimmillaan n. 2 ms.

Oikein hieno ensimmäinen lentopäivä. Parempaa alkua ei kurssille olisi voinut toivoa.

Terveisin: Junnu

 

2. kurssipäivä 14.5.2007

Samanlainen aamu kuin eilenkin. Aurinkoa ja tyyntä. Alex ennusteli vähän kuivempaa ja hyvin pitikin paikkansa. Hattaroita alkoi ilmestyä 12 maissa mutta hinaukset otettiin vasta 13:30.

Juha NuriaanKoko kenttä oli suljettu maanantaina muilta kuin meiltä (lennonjohtaja kyllä kökötti tornissaan). Ilmassa oli mukavan rauhallista, vain yksi Discus meidän lisäksi päästettiin ilmaan.

Irroituspiste tänään Poggio Bustone. Paikallisesta kattilasta lähti hyvät nostot ja muutamia hattaroitakin ilmestyi. Kokoontumisen jälkeen lähdettiin Terminillon suuntaan. Siellä noustiin rinnetuulessa huipun tasalle ja siitä liito etelään tavoitteena Nurian rinteet.

Nuriassa näytti olevan ihan hyviä hattaroita joten kukaan ei aavistanut (ei edes Alex) että keli jostain syystä lopahti siinä suunnassa täysin. Muutaman hyvänkin näköisen hattaran alla yritettiin nousta mutta eipä niissä ylös päässyt.

Alexilla oli täysi työ luotsata lauma takaisin Terminillon alarinteille. Siinä sitten jonkinlaisessa rinnetuulessa takaisin Bustonen kattilaan ja siellä
ylös.

Loppupäivä harjoiteltiin loppuliukuja pohjoisesta. Ensin liidettiin 20-30 km pohjoiseen ja siellä jarruilla alas
Terminillorinteitten tasalle ja niitä pitkin Rietin laaksoon. Hyvinhän nämä meidän itikkahaavitkin sieltä tulivat. Juha ja Antti ehtivät tehdä 2 loppuliukuharjoitusta. Joukon kanssa jouduttiin tyytymään yhteen mutta hyvä niinkin.

Keli nousi samoihin korkeuksiin kuin eilen eli n. 2300 m. Kunnon pilviä näkyi myöhään iltapäivällä etelässä, muutoin hattarakeliä. Nostot hieman heikompia mutta silti ihan hyviä 2-4 ms. Itikoita oli taas siipi mustana. Uutena piirteenä myöhemmän iltapäivän hyvä rinnetuuli.

Taas tuli kaikille 4-5 h tiimaa ja paljon vuorilentokokemusta.

Illallinen "kenttäravintolassa". Pizzaleipuri oli niin julman näköinen että kukaan ei uskaltanut muuta tilata. Alkaa jo pikkuhiljaa riittämään. Toisaalta vaihtoehtona on vain pasta. Mitäs eroa sillä on onko se vehnämössö keitetty vai uunissa paistettu.

Huomiseksi heikko rintamatulossa ja Alexi ounasteli aaltoja, katsotaan.

3. Kurssipäivä.

Alexin eilisillan enAlexnusteet näyttivät toteutuvan. Taivaalla oli selviä aaltopilviä mutta myös vähemmän mukavia tiivistymiä. Jopa tuttu ääni kotosuomesta yllätti kurssilaiset.Sateen ropinaa peltikattoa vasten.

Päätettiin pitää pidempi teoriaosuus ja katsoa kuinka keli kehittyy. Lännestä oli tulossakuivempaa ilmaa.

Katsoimme läpi muutamia IGC -tiedostoja ja tenttasimme Alexia eri ratkaisuista. Arvokkaita kultajyviä alkoikin tipahdella:

K: why didn't you took this ridge, it looks much better
Alex: it never works, previous one is too close. It breaks the wind.

K: Would this be a good route
Alex: NO, NO, NO, It's a suicide
K: Uh.

K: Does this ridge work well
Alex: Yes, it's beautiful but don't look down, it's a nightmare.


Iltapäivällä keli alkoi seljetä ja koneet laitettiin lähtövalmiiksi. Sivumyötäinen tuuli oli n 10 solmua ja hinauslentäjä laskeskeli huolestuneena saisiko kiskottua meitä ylös.

Terminillo asemaJuha lähti ensimmäisenä ja hyvin meni. Tuuli kuitenkin yltyi hieman joten me muut saimme odotella 15 minuuttia ennenkuin pääsimme hinaukseen. Kello oli jo kolme mutta ehtisi siinä vielä 3-4 tuntia lentää.

Irroituspiste Poggio Bustonesta etelään. Tavoitteena nousta kumulusten päälle niiden etureunan "rinnetuulessa". Aallosta ei enää ollut toiveita.

Juhan kanssa kiemuroitiinkin parisataa metriä pilvien päälle mutta aika heikkoa se oli. Tuumasta luovuttiin ja päätettiin lähteä pohjoiseen katsastamaan keliä. Rietin laaksossa se oli aika matalaa ja tukkoista, 1600 m QNH. Ternin alueella plviraja alkoikin nousta ja pohjoisessa näkyi hienoja jonoja. Keli oli mukavaa ja nostot voimakkaita, 3-4 ms, mutta silti ihmeen rauhallisia. Ternistä jatkettiin pohjoiseen n.30 km ja sitten loikattiin itään Folignon taakse. Sieltä liidettiin kaartamatta takaisin Rietin laaksoon ja Poggio Bustonen
rinteeseen.

Seuraavaksi tavoitteena Nuria. Cittaducalessa kuitenkin huomattiin että etelä on aivan tukossa. Alexin työpäivä päättyi siihen ja hän jätti päivähoitolapsensa aivan yksikseen rinnetuuliharjoituksiin.

4. Kurssipäivä

AamutoimetAamun sää ei vaikuttanut kovin lupaavalta. Kohtalaisen kokoisia cumuluksia alkoi muodostua jo aikaisin aamulla. Alex kertoi että se tarkoittaa 90% varmuudella sadetta. Aamupäivä käytettiinkin tulevien kisojen majoitusmahdollisuuksien kartoittamiseen. Kolmea eri paikkaa käytiin katsomassa ympäri Rietin laaksoa.

Contaglianin kylästä löytyikin oikein mukava paikka johon kaikki joukkueet mahtuisivat. Paikka oli todella siisti ja huoneistot isoja. Paikka oli San Pastoren "agriturismo". Kieli ongelmiakaan ei ollut koska paikkaa piti ruotsalainen nainen.

Sieltä varattiin paikat Juhalle ja Antille 2007 ja 2008 kisoihin. Itse olin tehnyt varaukset jo aiemmin.

 

Kahden maissa kokoonnuttiin kentällä. Lentokelpoista keliä oli jo muodostunut mutta oli aika paikallista. Terminillon rinteille olisi voinut mennä keikkumaan. Päätettiin kuitenkin antaa Alexille loppupäivä vapaata. Ensimmäinen lentämätön päivä.

Illalla haettiin vielä Pakkasen Jari Roomasta. Jari voikin kertoa itse tutustumisestaan Italian junaliikenteen ihmeelliseen maailmaan.

5. Kurssipäivä

Nyt näytti jo paremmalta vaikka kosteutta olikin ilmassa reippaanlaisesti. Alex oli silti optimistinen.

Teoriaosuuden jälkeen aloitettiin hinaukset puoli kahden maissa. Päivästä tulisi mielenkiintoinen
sillä tuuli oli koillisesta. Pääsisimme harjoittelemaan "lee side" -termiikkiä. Kun tuuli ja aurinko ovat eri suunnasta ovat olosuhteet rinteillä kohtalaisen sekavat. Nosto on alhaalla rikkonaista mutta huippujen yläpuolella aika normaalia. Ei siis kannata päästää itseään liian alas,

Piti hyvin paikkansa. Irroitin liian alhaalla Boggio Bustonen kattilassa ja sain takuta siellä parikymmentä minuuttia sekavissa nostoissa. Hieman hiki siinä tuli mutta oloa helpotti kun Alexkin juuttui samaan paikkaan.

Olosuhteet paranivat hieman ja pääsimme kovassa kuplassa nousemaan huippujen
päälle. Sen jälkeen ei ollut ongelmia.

 

Kokoontumisen jälkeen käytiin katsastamassa pohjoisen tilanne. Aika tukossa oli, siis etelään. Siellä emme olleet Juha aamutoimissavielä käyneetkään kovin pitkällä.

Nurian takana oli vielä hyvää keliä mutta sitten tuli stoppi. Yläpilvilautat estivät taas etenemisen etelään. Pienen takkuamisen jälkeen pelastauduimme lännessä oleville isoille pilville.

Sieltä takaisin Terminillon rinteille jossa alkoi kuitenkin jo sadella. Alex oli joutunut kohtalaisen alhaalle ja päätti lähteä laskuun, me muut sinnittelimme rinteillä ja kohta keli alkoikin taas parantua.

 

Anttilla oli ollut koko lennon ajan radio-ongelmia (tangentti singahti kabiinin kattoon) ja päätti myöslaskeutua.

Juha LS4:lla , taustalla Rietin laaksoJoukon kanssa käväistiin vielä Nurian rinteillä ja sitten liito Rietiin ja laskuun. Taas opittiin kaikenlaista, lentoaikaa tuli nelisen tuntia. Sää oli tukkoista yläpilvilauttojen ja kuuroutumisen takia mutta nostot silti hyviä huippujen päällä, 3-4 ms. Pilviraja 2200 m.

Illalla saapui kentälle saksalaisia Duo Discuksella ja muutamalla yksipaikkaisella. Huomenna saisimme seuraa. Koko viikko ollaankin saatu lennellä ihan omassa porukassa.

 

 

 

6. Kurssipäivä 18.5.2007

Hyvältä näyttää, kohtalainen koillistuuli ja kirkasta. Alex on jo nähnyt roottoripilvet, aaltoa luvassa.

PilveenHinaukset aloitetaan 12:30. Irroituspiste roottoriin Terminillon suunnassa. Hinaus on yhtä hullunmyllyä eikä tilanne paljoa parane irroituksen jälkeenkään. Kone putoaa yli 5 ms laskevaan eikä siinä muu auta kuin kiirehtiä kentän eteläpuolisille rinteille termiikkiin

Ylöskelauksen jälkeen Terminillon suuntaan jossa sitä aaltoa pitäisi löytyä.Roottoreita ainakin löytyy tyyliin kamat kattoon.

Kelaus roottorissa yli kahteen tonniin ja siitä eteenpäin. 5 ms aaltohan siitä löytyy. Onpas rauhallista, Juhakin pääsee samaan hissiin ja siitä noustaan juhlavasti 3.400 m:iin. Hieman arveluttaa kun pilvipeitto sulkeutuu alapuolella. No, etelässä on aukkoja.

Antti, Jouko ja Alexkin pääsevät erinäisten vaiheitten jälkeen nauttimaan aaltolennon ihanuudesta.

TerminilloTerminillon aallosta lähdettiin eteläänpäin josta löytyi toinen aalto. Keli sielläpäin oli kuitenkin taas tukossa joten nokat kohti pohjoista. Sinne liidetiin pilvilautan päällä, kaunista. Spoletossa oli kirkasta eikä kunnollista aaltoa löytynyt. Siispä taas takaisin etelään.
Vauhtia otettiin Terminillon aallosta ja siitä Salto -järven eteläkärkeen jossa Alex meitä odotteli.
Etelä oli vieläkin tukossa joten ei siitä enää paljon eteenpäin päästy.
Loppulento nautiskellaan aallossa ja liidellään korkeudet pois. Lasku on pohjoistuulen takia tehtävä kaupungin päältä, ei kovin mukava lähestymislinja.

Keli oli leirin paras tähän mennessä mutta  huomenna on Alexin mukaan luvassa vielä parempaa.

7. Kurssipäivä

Aamu näyttää todella hyvältä, Alex taisi olla oikeassa. Tyyntä ja täysin kirkas taivas. Tuuli on ylempänä vielä koillisesta joten rytyytysnostoja oli luvassa alamaastossa.

Lauantaipäivä, kentällä oli aito italialainen meininki, naapurin "ohjeistuksessa" ei äänijänteitä säästelty. Hinaukset alkoivat 12:45, Boggio Bustone irroituspisteenä. Hyvin siellä nostikin.
Pilviraja 2800 m. Antti ja Alex tulivat tällä kertaa kaksipaikaisella,DG-500:lla.

Pilvien paalla
Kokoontumisen jäkeen nokka kohti etelää, vihdonkin siellä näytti hyvältä. Keli oli mahtavaa Celanoon asti. Siitä mentiin vielä varovasti eteenpäin.

Takaisin käännyttiin kun loggeri näytti n. 100 km Rietiin. Takaisin tullessa jouduttiin aika mataliin Celanon tienoilla, n. 500 m maanpinnasta (Celanon). Antti ja Alex olivat pahimmassa pulassa ja Alex luuli jo että joutuvat maastoon. Me muut olimme jo löytäneet omat tukevat 3-4 metriset.

Alex kiitteli meitä jälkeenpäin lähes liikuttuneena "kylmäpäisestä" lentämisestä. "You are the men of war".

No pääsi A&A: -kaksikkokin ylös hyvässä nostossa ja matka jatkui kohti Velinon tuulen alapuoleisia rinteitä. Vaikuttava näky. Vaikka tuuli oli kohtalaisen voimakas koillisesta, nosti Velinon lännenpuoleinen rinne hienosti. Auringon lämmittämä kivi kehitti kohtalaisen nousevan virtauksen koko rinteen pituudelle. Alatuulen aiheuttama laskeva virtaus ei ylettynyt jyrkän seinämän lähelle.

Vielä muutama nosto ja olimme taas Terminillon huipun päällä. Siitä lähdettiin Terminillon taakse ja kierrettiin koko Rietin laakson itäpuolinen "massiivi".

Keliä ei sieltä enää löytynyt. Pohjoinenkin oli täysin autio mutta Boggio Bustonesta löytyi vielä keliä. Terminillon paikkeilla oli hienoja pilviä mutta äkkiä ne siitä haihtuivat kun kello läheni puoltakuutta.

Kaikki olivat todella tyytyväisiä päivään, Jouko eritoten kun oli taas "päihittänyt" maestron. Olisi ollut ikävä lähteä kisalennoille ilman yhtään käyntiä etelässä jonne suurin osa tehtävistä ensimmäisenä suuntautuu.

Se oli viimeinen päivä Alexin ohjauksessa, huomenna lennettäisiin ihan ypönä. Aamulla hänellä olisi jo uusi kurssi koulutettavana. Eilisiltana olimme uhkailleet että jos etelään ei päästäisi tänään niin lentäisimme sinne sunnuntaina ilman Alexia ja lähettäisimme jälkeenpäin koordinaatit mistä koneet saa noutaa (ja niiden koneiden tunnukset joita ei kannattaisi edes hakea).

Hyvin tehosi mutta idässä ei vielä muuten olla oltukaan kovin pitkällä. Aamulla vielä nähtäisiin mutta tunteelliseeen italialaiseen tapaan Alex jo hyvästeli meidät "I must go before I cry".

8. kurssipäivä

Taas näytti hyvältä. Tuuli ja myös keli olisi ennusteen mukaan kuitenkin heikompaa. Hinaukset aloitettiin 13:00 irroituspisteenä tuttu Poggio Bustone (suomalainen käännös OssoBucco).

Antti VuorellaKeli oli sekavaa eikä rinteessä tahtonut päästä ylös mutta ei paljon alaskaan. Liitovarjon kanssa rimpuilin siinä parikymmentä minuuttia. Korkeudet kuitenkin pikkuhiljaa hupenivat ja tuli lähtö kentän suuntaan ainoana toivona kentän viereiset kukkulat.

Keliä ei sieltäkään löytynyt, tuloksena kurssin ensimmäinen räpsähdys, nolo loppu muuten hienolle kurssille. Ei paljon lohduttanut että taivaalta rapisi paikallisia experttejäkin tasaiseen tahtiin.

Pojat olivat sitkeämpiä rimpuilijoita, hyvä hyvä, ja pääsivät pikkuhiljaa Bustonen huippujen päälle ja siellä  keli oli jo paljon parempaa. Juha, jouko ja Antti eivät saaneet kokoonnuttua kunnolla joten kaikki lähtivät yksikseen eri  suuntiin.

Juha kävi ensin L'Aquilassa ja tutustui takaisin tullessa alemmankin maaston keliin. Terminillolla uudestaan ylös ja takaisin L'Aquilaan ja sitä kautta Celanoon Velinon yli.

MaisemaaAntti oli sillä aikaa menossa myös Celanoon Velinon länsirinteen kautta ja hyvin se toimikin. Takaisin tullessa tuli kuitenkin ongelmia, keli ei enää Celanossa toiminut kunnolla. Merituuli oli saapunut Adrian mereltä.
Juha oli Celanossa korkeammalla ja pääsi hyvin pois Velinon länsirinnettä. Antti oli mennyt vähän kauemmas eikä päässyt enää kunnolla ylös. Koillistuuli leikkasi nostot poikki 1700 m MSL eikä siitä enää uskaltanut työntää tuntemattomaan maastoon Rietin suuntaan.

Maasto kun siellä oli 700 m MSL.

Tunnin rimpuilun jälkeen oli Antilla edessä tutustuminen Celanon lentokenttään. Sillä aikaa Jouko kävi yksikseen L'Aquilassa ja sieltä vielä Terniin ilman vaikeuksia. Juha käväisi vielä Spoleton ja Folignon tienoilla.

Laskuun pojat tulivat kohtalaisen aikaisin koska edessä oli hakureissu. Hinauskonetta ei enää ollut joten Alex sovitti DG:n vaunun autonsa perään. Me muutkin lähdettiin mukaan omalla autolla, näkisipä samalla senkin seudun peltoja. Olihan siellä välillä ihan laskukelpoistakin maastoa. Velinon länsipuolella yksi italialainen oli sitä hyödyntänytkin.

Celanon kenttä oli aika surkea paikka roskaa joka paikassa, huono tie eikä muuta toimintaa kuin muutama lennokin lennättäjä. Takaisin saavuttiin yhdentoista maissa, koko porukka aika väsyneenä.
Kurssijuhlia ei saatu aikaiseksi mutta Alex hyvästeli meidät Suomalainen avoimuusaidolla italialaisella poskipusulla. Meikäläisiltä se ei oikein tällä kertaa onnistunut, viisi rautakankea voisi olla oikea luonnehdinta.

Alex sai myös muuta arvokosta tietoa suomalaisesta avoimuudesta ja muista luonteenpiirteistä. Hän ei mielestään ollut saanut tarpeeksi palautetta meiltä kurssin aikana. Oheisen kaavion mukaan ilmeiden tulkinta onnistuisi kuitenkin vaikeuksitta.




Yhteenveto:

Loistava kurssi, hyvät järjestelyt, ei mikään stereotyyppinen italialainen spaghettihärdelli. Sattui myös hienot kelit, ainoastaan yhtenä päivänä ei lennetty. Sillonkin oli jonkinmoista paikallista keliä.

Alex oli todella pätevä ja mukava opettaja. Häneltä saatiin paljon arvokkaita vinkkejä kisalentämiseenkin vaikka eihän kurssia siihen ollut tarkoitettu vaan se oli lähinnä vuoristolentämisen turvallisuukurssi.

Tiimaa kertyi 26-31 h. Kaikenlaisessa kelissä päästiin lentämään.Varsinkin koillistuulet olivat opettavainen kokemus.

Kurssia voi suositella kaikille vuoristolennosta kiinnostuneille. Mukaan voi mennä pienelläkin, muutaman sadan tunnin, kokemuksella.

Kustannukset olivat kohtuulliset:

* kurssimaksu sisältäen opetuksen ja konevuokrat 250€
  (kalleimmillaan 400 € suosituimman sesongin aikaan)
* hinaukset 55 € 1000 metriin
* majoitus 10 € / yö

Lisäksi tietysti lennot Roomaan mutta ajoissa varattu matka Vaasa - Rooma -Vaasa oli 270 €. 


Terveisin: Juhani "Junnu" Sahlberg

Rietistä

Rieti on keskellä Italiaa noin 40.000 ihmisen kaupunki. Varsinainen "turistikaupunkihan" Rieti ei ole. Talvella Terminillon rinteillä on laskettelua mutta muuten kaupunkin tuntuu elävän omaa elämäänsä. Englannin kieli on vierasta ja parempi on opetella valmiiksi perussanastoa. On enemmän harvinaisuus jos joku ymmärtää edes pari sanaa englantia. yhtenä päivänä kentällä parikymppinen kaveri tuli juttelemaan italiaa ja kaivoi muovipussista uuden näköisen, vielä muovissa olevan, TomTom navigaattorin. Kaveri selosti ja selosti italiaa mutta eihän siitä ymmärtänyt. Tosin arvelin, että hän haluaa myydä sitä. Sanoin että en ymmärrä mitä kaveri höpöttää lontoon murteella, en tiedä sitten ymmärikö sitäkään, selostus jatkui italiaksi :) . Meni tovi ja sama kaveri tuli iloisen näköisenä ja kaivoi taas TomTomia muovipussista ja sanoi yhden sanan italian sekaan "sell". Arvaukseni oli mennyt siis oikeaan :)

Keskikaupungilla on kentältä matkaa pari kolme kilometriä eli jalan kulkien sellainen parikymmentä minuuttia. Kentän laidalta löytyy ravintola jossa normaalit palvelut eli ruokaa ja juomaa. Puolivälissä keskustaan löytyy myös muutama pizzapaikka. Muuten kaupat on automatkan päässä jos vähänkään enempää kannettavaa on tarkoitus ostaa. Hintataso on hyvin lähellä suomen hintatasoa.

Ajokulttuuri on sitten mielenkiintoista italialaista tyyliä. Ruuhkassa moottoripyörät ja skootterit pujottelevat muun liikenteen seassa. Osalla autoista on keskustassakin melkoisesti vauhtia joten risteyksissä on syytä katsella ympärilleen. Roomaan jos aikoo mennä on syytä varata aikaa. Kehätien ja moottoritien ruuhkat on melkoiset. Kotiin lähtiessä, 100 km matkaan Rooman kentälle meni 3 h vaikka pitkiä pätkiä päästiin ajamaan ihan normaalia 80...140 km/h. Italiassa on käytössä maksulliset moottoritiet. Maksua kertyi riippuen tiestä eurosta kahteen per suunta.

Lentäen Rietiin

Kentältä pääsee kätevästi keskustan rautatieasemille junalla. kaksi linjaa joista toinen menee Termini asemalle ja toinen suoraan Tiburtinaan. Matkaa keskustaan tulee noin 26 km kentältä. Terminiin junalippu maksaa 11 EUR (2007) Junalipun voi ostaa asemalaiturilta joko tiskiltä tai automaatista. Junalippu pitää leimata leimauskoneessa ennen junaan astumista.

Rooman metron linjakartta löytyy netistä kyllä useammasta paikasta. Google auttaa. Valittömästi Tiburtinan aseman vierestä lähtee bussi Rietiin noin puolen tunnin välein. Bussiyhtiön sivuilta löytyy aikataulut (Cotral)

Sekoilua Roomassa

Saavuin keskiviikkona Finnairin lennolla joka kiinnittyi B-terminaaliin Rooman Fiumicino lentokentällä. Tarkoitus oli alunperin että singahdan Tiburtinan rautatie/bussiasemalle ensimmäisellä junalla johon ehdin. Sieltä bussilla sitten Rietiin ja olimme sopineet Junnun kanssa etukäteen että tulevat hakemaan minut Rietissä asemalta. Puhelimeen oli kuitenkin tullut iloinen tekstitviesti kun sen Rooman kentällä huomasin avata. "Älä lähde minnekkään, tulemme hakemaan lentokentältä". No, eikun soittamaan että ompa hieno palvelu. Meni tovi kun tuli uusi puhelu ja Junnun kertoi että liikenne on aivan jumissa toisella puolen kaupunkia eiväktä he sillä menolla ehdi kentälle kovinkaan äkkiä. Sovittiin sitten että otan junan ja tulen sillä vastaan, ja aivan varma, huolimatta kaikesta hässäkästä kentällä, olin että Junnu sanoi Termini aseman jonne tulevat. Eikun Terminiin menevään junaan ja matkalla soittelin että Junassa ollaan kohti Terminiä. Heh, no Tiburtinaanhan sun piti tulla, oli kommentti. Aaargh.. Rooman metrokartta esiin ja ettimään sopivaa linjaa millä Terministä pääsee Tiburtinaan. Linja B näytti olevan yhdistävä tekijä.

Terminin asemalla varmistin asian vielä Infosta ja sain nevon lähteä oikean suuntaan B linjalle. samalla junalipulla ei sitten metroon päässytkään. One way ticket metrolla maksaa 1 eur. No kukkarossa ei sitten kolikoita autmaattiin ollut kuin 70 cent joten jostain pitäisi femma saada vaihdettua kolikoiksi. B linjan laiturilla oli muutama poliisisetä ja kysäisin sitten niiltä että missähän voisi vaihtaa kolikoita. Tuli suurinpiirtein tyly vastaus: "I'm not a bank" ja sinne lähtivät kävelemään eteenpäin. Oli polliisisedät tainneet katsoa Ramboa tai vastaavaa. Tuli vähän saman tyyliin kuin  Arnold Schwarzenegger sanoo "I'll be back" elokuvassa Terminator.
Aikansa kun hyörin ja pyörin niin löytyikin kioski joka myi lippuja eli rahanvaihtotarve loppui siihen.

Vielä piti kerran kaivaa metrokartta esiin. Termini kun ei ole päätepysäkki ja sieltä voi hypätä B-linjalle kahteen eri suuntaan. No, juoksujalkaa täpötäyteen hikiseen metroon ja toivoa että suunta on oikea.

Perillä Tiburtinassa poijat olikin sitten vastassa jo asemalla ja matka jatkui vuokratulla Passatilla illan pimetessä.

Jari

 

 

 



Päivitetty 24.5.2007/JariP

 

powered by eMedia