Takaisin pääsivulle        Tehtävä       Tulokset      II kilpailuviikko        Pulinajaksolle         Blogi    

Suomalaisella oleva seurantalaite: klikkaa tästä

Toinen kilpailuviikko alkaa. (klikkaa sinne) 

SUNNUNTAI: 5.7. SEITSEMÄS KILPAILUPÄIVÄ.

PY.17.30. Vaiherikas päivä jälleen. Eki jäi sijaluvuissa, mutta piste-erot ratkaisevat. Tänään ei eroja tullut paljon. Järjestäjät onnistuivat ajoittamaan tehtävät varsin hyvin. 

Kaatosade alkoi n.4 min yli 16. Ennuste oli klo 16.....Nyt paistaa aurinko jälleen eli kaunis ilta tulossa.

Harrilla oli varsin erikoista kerrottavaa Unkarin rajan paikkeilta. Rinnetuulessa sähläämistä vesisateessa. Tiistaiksi on ennustettu huonoa säätä. kilpailun johtaja varoiteli, että silloin saatetaan pitää sääntöjen edellyttämä lepopäivä. Kilpailupäiviä olisi siis tiedossa vielä 4. Viimeinen olisi perjantai. 

Py.5.30 lc. Aletaan olla siinä vaiheessa, että kilpailun johto julistanee lepopäivän, mutta tuskin vielä tänään?. No se nähdään. Miksi ei sitten nyt? Ilmatila on viikonloppuna vähemmän kortilla kuin viikolla. Edessä on ilmeisesti vielä 4-5 helteistä kilpailupäivää, ellei sää totaalisti muutu. Selkeitä väsymyksen merkkejä alkaa olla ilmassa siellä jos täällä.

Nyt keskitytään vain ja ainoastaan oleelliseen.

Joukkueen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kukin kilpailija saa rauhoittua- ainakin joukkueen johdon taholta- keskittymään omiin päivärutiineihinsa totutulla tavallaan ilman mitään ylimääräistä kohkaamista, mihin täällä toki riittää mahdolisuuksia sekä kilpailuorganisaation että muun oheistoiminnan suhteen.

Meillä on vielä reaalista saada 4 kilpailijaa 10:n parhaan joukkoon.

Ekin tilanne ja ote - "lehmän hermot"- on tietenkin sitten oma lukunsa eli jännitystä riittää. (on se muuten niin kivaa voittaa päivä)

Mietin eilen aamupäivällä (4.7), että tuliko aikaisemmin aamusta - heti herättyä (klo 5.30)- vuodatettua tuohon alemmaksi (siis edellisen päivän kokemusten perusteella) liian kovaa kannanottoa teemasta vuoristo/kilpalentäminen/sääriskit.

Eipä tullut.

Turbulenssi ja maahan saakka ulottuvat kovat laskevat eivät ole leikin asia. Ohjattavuus voi kerta kaikkiaan mennä.

 

LAUANTAI: 4.7. KUUDES KILPAILUPÄIVÄ

Py.20.00. Olipa vaiherikas päivä. Palaan yksityiskohtiin aamulla. Nyt mennään kansainväliseen iltaan. Wille ja porukka on järjestänyt sinne jotain suomalaistakin. 

Itselläni ei ole osaa ei arpaa juttuun, mutta toki pitää mennä syömään.

Oleellista on, että Eki nousi hyvän suorituksen jälkeen kolmannelle tilalle yhteispisteissä. Myös Harrin, Tapsan ja Willen suorituksen hyviä. Avoimessa luokassa oli epäonnea. Olli käynnisti.

Tänään oli Maran vuoro joutua matalalle hankalaan paikkaan kapeaan laaksoon voimakkaassa laskevassa, onneksi ilman pahempia seuraamuksia. Kisa tosin jää kesken. 

Py.klo 0.5.30 Kafkamainen olo. (Kafka oli syntyään tsekki, mutta myydään täällä slovakkina)

Ekin eilinen päivävoitto nostaa tunnelmaa, mutta Harrin "räpsähdys"...Jos kyse olisi pelkästään yhden kilpailijan maastolaskusta, niin asia ei vaivaisi kuin myöhäisen illan odotushetket eli kunnes hakuporukka on onnistuneesti kotona....mutta mutta asia ei ole niin yksinkertainen, kun tarkastellaan kokonaisuutta.

Eilisessä oli katastrofin aineksia. 

Kotiin lentäneet kertoivat yhtä hiuksia nostattavia juttuja kuin käännepisteen lähelle laskeneet. Kyse on maailman huippupiloteista, joista osa on paitsi lajin ehdotonta eliittiä myös rutinoituneita ja kaiken kokeneita ilmailun ammattilaisia.  

Syöksyvirtauksen omaiset laskevat, sekoitus vuoristo- ja ukkosmyrskyturbulenssia, raju salamointi, rankka sade, lähes nolla näkyvyys, kilpailun aiheuttama paine ajaa väkisin käännepisteelle ukkospilven alle, yli 30 konetta lähes samaan aikaan samalla alueella.

Näistä elementeistä aiheutui 50 luvulla katastrofi, jonka jälkeen kansainvälisiä arvokilpailuja ei annettu vuoristoon. Wiener-Neustadt MM 1989 oli ensimmäinen yli 20:neen vuoden tauon jälkeen. Olen toki jäävi ottamaan kantaa, koska kieltäydyin lähtemästä kyseiseen kilpailuun. Välillä nousee kuitenkin ajatus olemmeko oppineet mitään historiasta.

Pistemäinen käännepiste, vuoristo, ukkosmyrsky ja arvokilpailu eivät sovi yhteen. UGH  

Käännepiste oli tutkakakuvan karttasana Levicestä koilliseen. Sää on ennusteen mukainen....On parempi, että paikalla kyseiseen aikaan lentäneet kertovat tarinansa pulinajaksolla, kunhan ehtivät 

Toivottavasti kaikki eilen alueelle laskeneet ("pudonneet") 15 konetta ovat ehjiä. 

 

PERJANTAI: 3.7. VIIDES KILPAILUPÄIVÄ 

PY. 6.00. Keli on vaihdellut paikallisesti rajusti. 

Vuoristo (Tatra, pikku-Karpaatit), tasanko, tulviva Tonava ja  sen sivujoet, kosteat pitkäviljaiset pellot ja ilmamassa keittävät soppaa, joka kiehuu koko ajan. Tilanne muuttuu käsittämättömän nopeasti. Ei auta kuin puristaa rystyset valkoisena kapulaa (käsiradiota) Tänään tulee todennäköisesti samanlainen päivä kuin eilen. Suurempi muutos on edessä ensi viikolla. Sään on ennustettu silloin hieman viilenevän.

Vanhoissa hinauskoneissa on jotain sielukasta. Käyttökustannuksista en toki tiedä. Huhuvat Turbo-Smelakin pyörivän siinä 600e/ tunti. Mutta kyllä kyytiäkin tulee. Kokonaisaika per hinaus 3min. Radan päässä toistasataa metriä, kaarto myötätuuliosalle, puolessa välissä 500m, nokka alas, kaarto perusosalle ja finaaliin.

Eilisestä hieman; Iloisin virnistys oli toki Ollilla, joka pitkän puurtamisen jälkeen pääsi kotiin-saldona 6:s tila ja raju nousu tulosluettelossa 13 sijalle.

Tiukkoja paikkoja oli arvatenkin ollut kaikilla. Harri oli kurvaillut 150m korkeudessa ja lisäksi oli meinannut saada myöhemmin toisen koneen peräsimiinsä (alle 3m päästä oli mennyt), Tapsa oli käynyt vieläkin alempana, Eki oli palannut sivuun rankkasateesta, Olli oli pyörinyt yksin jonkun rautatieaseman päällä pitkään"nalkissa" nollissa 400m korkeudessa tietämättä mihin pääsee jne.  Ts välillä oli ajettu yli 200km/h korkealla ja välillä liuttu isossa porukassa nokka pystyssä haravana...vailla mitään tietoa edessä olevasta.. 

 

TORSTAI: 2.7. NELJÄS KILPAILUPÄIVÄ

 

PY.06.00. Puolipilvinen aamu. Lämpö jo yli 20astetta. 

Ilmamassa on todennäköisesti stabiloitumassa. Valittivat eilen, että korkeallakin oli kuuma.

Tuuletusta pystyi pienentämään vasta yli 1500m korkeudessa. Miksi sitä sitten pitäisi pienentää? Kohina on kova, kun lennetään yli 200km nopeudella. Se mikä täällä on hiljennetty on kentän radiotaajuus. Turhia pulinoita ei juurikaan kuule- joskaan paikallista kieltä ei ymmärrä sanaakaan. Vanha kunnon lippumies ja "quiet launche" toimii hyvin- hinausköysi kireälle ilman radioliikennettä - mutta mikä on oleellista- ilman väärinkäsityksiä ja päällepuhumisia. I like it.

Sen sijaan mikä ei toimi; 15m:n luokkaa on ollut hinaamassa pari ultraa. Pari metriä radan päässä ja siitä muutamaan kymmeneen metriin kaupungin päälle. Eilen niiden perään jo kieltäydyttiin menemästä - ilmoittamalla diplomaattisesti brittiläisittäin radiossa- "We are very concerned about... "

3km maaliympyrä pelittää hyvin, mutta on katsojille tylsä. Koneet vaan "pullahtavat" rauhallisesti suoraan finaaliin tai liittyvät ilman sen kummempiä vetoja laskukierrokseen normaalilla tavalla eli ei kovin valokuvauksellista , mutta turvallista. 

 

KESKIVIIKKO: 1.7. KOLMAS KILPAILUPÄIVÄ

Py.19.00. Hyvä päivä. Eki tosin vaikutti hieman pettyneeltä- ei pistetulokseen- vaan siihen , että Janowitsch (WO) otti hänet kiinni lähdön jälkeen verrattain nopeasti. No se kuuluu lajin luonteeseen ja tilanteet vaihtuvat päivittäin- turnauslaji. Ilmeisti Janowitsch näki edellä läheteneen Ekin ja pystyi noukkimaan sivusta paremman noston. Kelit ovat tosi lämpimät.  

PY.6.00.lc Epämääräiseltä vaikuttava sää. Eiköhän aurinko jonkun reiän taas polta taivaalle auki.

(voisi tämän toki vielä aloittaa otsakkeella: terveisiä MUD VILLESTÄ - ei ole leirialue kuivannut)

Tunnelmat joukkueessa ovat erinomaiset. Ikävä kyllä nämä arpajaiset jatkuvat vielä päivän pari, ennen kuin on odotettavissa nk. normaalia purjelentokeliä ja nopeustehtäviä. Nykytekniikka satelliitti- ja tutkakuvineen antaa toki paremmat mahdollisuudet sovitella reittiä aluetehtävälläkin. 2t on kuitenkin niin lyhyt aika, että vain muutaman km:n "piikki" pidemmälle " riittää nostamaan tulosta huomattavasti eli pienestä kiinni.

Kyse on siis siitä, kuka uskaltaan venyttää viimeisestä hyvästää nostosta pisimmälle tymään ja takaisin. Maran ja Willen kohtaloksi koitui venytys liian pitkälle pettävälle suolle hyvännäköisen pilven alle, joka ei ole enään "kiinni" maassa.

TIISTAI 30.6. TOINEN KILPAILUPÄIVÄ

PY.Klo 11.00.Päivän pokkaus (kuva oikealla)

(Harri oikealla. Kilpailunjohtaja vasemmalla)

Tilanne tiivistyy. Jo neljä lentämisen estävää konerikkoa MAASSA. Yksi kahden koneen törmäys, yksi autolla ajo siiven yli, yksi aisa läpi rungon...että sellaista. Viidennestäkin on huhuja. 

Maanantai 29.6. Ensimmäinen kilpailupäivä

Py. klo 19.00 lc. Päivä:iltapalaveria (päivän purku) ja lehdistötiedotetta vaille "pulkassa. Tuloslaskenta vielä kesken. Se on nyt kuitenkin oleellista , että ainakin Harri, Eki ja Wille ovat hyvin mukana kilpailuissa. Ollin, Maran ja Tapsan tilanne riippuu oleellisesti siitä kuinka paljon päivä devalvoituu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pian tulee kyytiä- Turbo-Smelakin perässä......

 

LUE LISÄÄ BLOGISTA>>>>

Harjoitusviikolle>>>>


powered by eMedia