Etusivu I Lajit I Purjelento I Maajoukkue I Harjoitusleiri I Leirin päiväkirja

Leiripäiväkirja:

 

Leiri päättyi, kontti pakattu

Viimeiset leiriläiset olivat vielä haaveilleet lentävänsä sunnuntaina. "Onneksi" keliä ei kuitenkaan näyttänyt tulevan ja ryhdyimme kontin pakkauspuuhiin jo ennen puoltapäivää. Meitä oli konttia pakkaamassa neljä urhoollista ja on todettava sen olevan ehdoton minimimäärä moiseen urakkaan. Vaikka työ eteni aivan hyvin suunnitelmien mukaan, aikaa siihen kuitenkin tuhraantui viitisen tuntia. Olisi ollut melkoinen urakka tehdä tuo homma lentojen jälkeen illalla osaksi autojen valossa. Saimme kontin valmiiksi ja ovet lukkoon hyvissä ajoin ennen iltaa ja pääsimme jo aloittamaan kotimatkan. Kuljetusliike oli ilmoittanut jo edellisellä viikolla noutavansa kontin maanantaina.

Yhteenvetona leiristä voisin omalta kohdaltani todeta, että lentämään päästiin kahden viimeisen viikon aikana lähes joka päivä. Kelit eivät kuitenkaan olleet likimaikaan sitä, mitä oli odottanut. Mieleen jäi päällimmäiseksi hikinen kuivatermiikki lähimäkien päällä. Kai se on uskottava, että aina kun purjelentäjiä kokoontuu suurempi joukko jonnekin, paikalliset säät ovat jollain lailla poikkeuksellisia. Onneksi joskus toisinkin päin, kuten viime kesänä Suomen EM-kisoissa.

Henki leirillä oli kuitenkin erinomaisen hyvä, ja suuri kiitos mukana olleille hyvästä seurasta. Opimme kaikki jotain uutta. Itse sain ensimmäistä tuntumaa sekä vuoristolentämiseen että aaltolentämiseen. Joku toinen saattoi oppia avaamaan bensahanan ja kolmas tarkkailemaan sään kehitystä turistipäivänäkin ;-)

 Hannu, kotona 11.4.2006

 

Viimeisen päivän kokemuksia 8.4

Leirini viimeinen päivä alkoi paljoa lupaavasti. Taivas oli viimeinkin aamulla kirkkaan sininen ja sää tyyni. Arvelin porukoille termiikin alkavan eilisen mukaisesti jo suht aikaisin aamulla. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka jo puoliltapäivin kumpiaisia näkyi sekä idässä että lännessä, pysytteli Beasin kentän alue sitkeästi kuivana. Lopulta vasta kello 15 paikallista aikaa ilmassa alkoi pysyä. Tämänkin jälkeen täytyi matalissa vivuta itsensä oliivilehtojen ylitse porras postaalta idän harjanteelle, jossa ensimmäinen kumpiainen kiskaisi kahteen kilometriin. Seuraavat kumpiaset muodostivat pohjois-etelä -suuntaisen jonon vielä 15-20 km idemmäs korkeimpien vuorten ylle. Loppulennon teema olikin yrittää tuon jonon alle. Mukana oli useampiakin leirin koneita. Kellon käydessä jo kuutta alkoi antennivuorikin toimia. Sinne tuli varjoliitäjiä ja kun nekin pysyivät taivaalla niin ainahan sitä purjekoneellakin pääsee ylös. Lopulta kolmannella yrityksellä pääsin pakotie visusti avoinna pitäen kiinnittymään pilvijonoon, jossa 2300 m pohjissa sitten pääsi vauhdilla käymään 60 km päässä pohjoisessa. Lento seudun korkeimpien vuorten yllä kruunasi leirin, joka tarjosi kotomaahan verrattuna erilaista lentämistä ja roppakaupalla oppia. Varsinainen tasamaan matkalento kun jäi yhteen iltapäivään; Tapsa T

Illalla pakattiin jo pari ensimmäistä konetta konttiin. Ja huomenna loputkin.

 

Laskettelua ja lentämistä

Eilinen torstai oli Beasissa sateinen ja lentokelvoton. Edustajamme kunnostautuivat kuitenkin muulla urheilurintamalla. Iskujoukko suuntasi Sierra Nevadan vuorille tarkoituksena valloittaa vuoret suksilla. Siinä onnistuttiin hyvin ja sää etelässä oli hivenen parempi kuin kentällä.

Laskettelijat

 

Tänään perjantaina aamulla sää vaikutti samanlaiselta kuin eilinen. Säämiehemme Tapio Tourula ennusti 30% todennäköisyyttä lentämiselle. Täytyy kiittäen todeta ennustuksen toteutuneen lähes täydellisesti. Kun kolme konetta seitsemästä kävi lentämässä, siitä tulee likimain tuollainen prosentti. No, ehkei ennustaja aivan tuota tarkoittanut. Kävi kuitenkin niin, että keli alkoi myöhään ja osa porukasta oli lähtenyt turisteiksi ja lentäminen jäi siitä syystä. Neljän jälkeen kun pääsimme taivaalle oli keli aivan kelvollista ja ehdimme taittaa matkaakin reilut parisataa kilometriä kohtuullisten pilvijonojen alla.

 

Cumuluksia taivaalla 5.4

Pariin viikkoon ensimmäistä kertaa kumpupilvisyyttä. Saisivat vaan nuo pilvet jakaantua tasaisemmin päivien kesken. Tänään, kun niitä viimein saatiin, tuli niitä niin paljon, että alkoivat lauttautua tasamaalla jo hyvin nopeasti. Ylhäällä vuorilla keli säilyi pidempään, mutta kun pilvikorkeudet jäivät sielläkin vain muutaman sta metriä kallioiden yläpuolelle, ei sinne uskaltanut pidemmälle lähteä sekaan. Oli kuitenkin mukava lentää pitkästä aikaa muussakin kuin kuivatermiikissä.

 

4.4 aaltolentoharjoittelua

Taas oli ennusteiden mukaan luvassa samanlaista kuivaa ja matalaa keliä kuin jo lähes parin viikon ajan. Keskipilvi väistyi alueelta myöhään kahden ja kolmen välillä ja tilasimme hinaukset kello 15.15. Nostot veivätkin heti alussa kohtuullisen ylös ja lähimäkien päällä pääsimme jo 1500 metriin. Siitä lähdettiin yrittämään kerrankin ylemmäs vuorille. KX:n kanssa pääsimme seuraavien mäkien reunassa vähän ylemmäs ja seuraava nosto oli niin repivä, että heräsi epäilys roottorista. Samalla lähistölle alkoi kehittyä aaltopilviä. Enemmän tuurilla kuin taidolla pääsimme kiinni aaltoon ja siinä aikansa hapuiltuamme aalto vei jopa 4000 metriin MSL. Ihan hauska kokemus. Aaltoja löysivät sitten muutkin alempaakin, mutta eivät kuitenkaan päässeet tuollaisiin korkeuksiin. OLC:stä löytyy nyt tiedot aiemmistakin räpistyksistä.

 

Paras keli pariin viikkon 2.4

Taas on päivä lennetty Beasissa. Leirin koko kalusto oli taivaalla. Hinaukset aloitettiin selvästi aikaisemmin kuin aiemmin eli jo klo 13.00. Keli oli kohtuullista alusta asti ja ensimmäisenä taivaalle päässeet pääsivät kiinni jopa muutamaan cumulukseen. Siitä tilanne kuitenkin normalisoitui ja päivä lenneltiin pääosin kuivatermiikissä. Illan edellä pääsi jo kuitenkin yli 1500m kentän pinnasta. Ilmeisesti korvien väliin vaikuttaa liikaa tuo hakukaluston puutteellisuus sekä suurimmalla osalla pelloista näkyvät sadetuskepit. Näistä syistä johtuen matkat jäävät aika rajallisiksi hiukan epävarman tuntuisessa kuivatermiikissä. Kommenteista päätellen kuitenkin suurimmalla osalla porukasta oli jo ihan kivaa lennellä näissä Andaluisian maisemissa. Aina se kotiolot voittaa.

Loggerit taisivat kaikilta unohtua koneisiin, joten huikeat suorituksemme näkyvät OLC:ssä vasta myöhemmin.

 

Vaihteeksi aavistuksen parempaa

Sama säätyyppi jatkuu sitkeästi. Paikalliset kollegat vakuuttelevat, että tämä on aivan poikkeuksellista. Normaalisti tähän aikaan vuodesta on hyvät cumuluskelit. Tänään lauantaina oli kuitenkin varmaan paras keli pariin viikkoon. Kauempana kentästä tasangolla syntyi jopa cumuluksia ja ne olivat kohtuullisen korkealla. Valitettavasti kuitenkin alueen yli kulki suht laajoja keskipilvilauttoja, jotka pitivät lentäjiä jännityksessä kotiin pääsyn osalta. Itse kävin Koillisen suunnalla kiinni tuossa paremmassa kelissä, mutta senverren hakukaluston puutteellisuus vaikuttaa, että keskipilven uhatessa nokka kääntyy helposti kohti kotia ja suuremmat matkalentosuoritukset jäivät vielä haaveeksi.

Torstai jäi täydelliseksi auringonottopäiväksi ja perjantainakin ilmassa kävi vai pari innokkainta rypistäjää.

 

Nihkeät kelit jatkuvat 28 ja 29.3

Kuivat ja nihkeät kelit jatkuvat Beasissa nyt jo neljättä päivää. Kolmannella leiriviikolla on päästy lentämään joka päivä, mutta kelit ovat olleet matalia ja kuivia. Antti lähettelee välillä tekstiviestejä, että menkää sinne vuorille silellä on parempaa ja pääsee ylemmäs. Mutta jos ei kaksinkertainen maailmanmestari, jolla on paljon kokemusta myös vuorilentämisestä, pääse edes turbolla varustetulla koneella ylös vuorille, on meidän harjoittelijoiden uskottava ettei sinne pääse. Inversion korkeus kun ei näytä juurikaan nousevan, vaikka maanpita nousee. Siinä jää risteilykorkeudet vähiin, kun nuo kaksi lähes kohtaavat. Mutta hauskaa on ollut lentää vaikka löttöstä ja viettää lomaa.

 

Lentopäivä 27.3

Leirin koko kalusto oli tänään ilmassa. Keli oli kuitenkin samanlaista kuin eilenkin eli keli alkoi hyvin myöhään, eikä ollut kovin kummoista. Suoritukset jäivät paikallislentoihin.

 

Synttärien viettoa 26.3

Me leiriläiset pääsimme onnittelemaan tunnetun ilmailuvaikuttajan merkkipäiviä päivällisen yhteydessä. Jostakin oli ravintolanpitäjällekin kiirinyt tieto suuresta tapahtumasta. Valokuvaaja myöhästyi ratkaisevasti ja toinen kynttilä pääsi sammumaan.

 

 

Kolmas leiriviikko käyntiin

Leirin tiedotustoiminta on ollut aika hiljaista menneen viikon. Syitä on ainakin kaksi. Ei ole ollut tiedottajaa eikä juuri tiedotettavaa.

Leirin kanssa kävi vähän kuin purjelentokilpailuissa usein. Toisen leiriviikon aikana satoi Andalusiassa enemmän kuin normaalin vuoden sademäärä yhteensä. Parina päivänä porukka pääsi vähän yrittämään, ja parhaat pääsivät jopa selvästi hinauskorkeuden yläpuolelle. Että sellainen viikko.

Tänään sunnuntaina oli oikein hieno lämmin lomasää. Keliäkin syntyi, mutta erittäin myöhään. Kuittinen ja allekirjoittanut kävimme lentämässä parin tunnin keikat neljän ja kuuden välillä. Nostot olivat sinänsä ihan hyviä ja jotkut veivät jopa 1200 metriin. Kyllä ne kelit tästä taas lähtevät paranemaan.

Hannu 26.03.2006

 

Suomen maa, AlfaLima

Ensimmäinen leirivikko alkaa kääntyä lopuilleen. Nyt on perjantai aamu ja huomenna on meidän viimeinen lentopäivämme. Sääennuste tosin näyttää leirin ensimmäistä tymäpäivää huomiselle, mutta kerrankos ne ennusteet ovat pielessä.

Keskiviikona oli toistaiseksi paras kelipäivä. Kaikki koneet pääsivät matkalennon makuun ja tutustumaan kolmen kilometrin pilvirajaan. 1500m korkeudessa oli melko voimakas inversio, joka puhkesi korkeampien maastonkohtien kohdalla. Näin hyvät korkealle vievät nostot ja ne merkkaavat pienet pilvet olivat todella harvassa. Jopa kymmenien kilometrien liitoja vaadittiin nostojen välillä.

Nuorisojoukkue lensi miehekkäästi ja senioriosasto Eki, Juha ja allekirjoittanut Nimbuksineen oli välillä helisemässä.

Keli on alkanut tällä viikolla päivittäin varsin myöhään. Koneet hinataan 600 metriin ja seitsemän koneen hinaaminen kestää tunnin ja vartin. Näin yhteislähdöt eivät ole oikein onnistuneet ja viimeisenä hinattujen päivä on selvästi lyhyempi. Nimbus on toiminut haistelijana ja näin olemme saaneet aina hieman pidemmän keikan.

Eilen torstaina aamu oli pilvinen ja sumuinen. Aamupäivän aikana taivas aukesi ja päivä oli lämmin. Inversio oli laaksossa voimakas ja ensimmäinen startti oli vasta 1415. Laaksossa pääsi 1500 metriin. Vuorten päällä näkyi korkealla kauniita pilviä. Kahden tunnin ponnistelujen jälkeen pääsin pilviin kiinni 50 km kentästä. Pilviraja oli taasen 3000 metriä, eikä murheita sen jälkeen ollut. Takapenkillä istui Laineen Jorma ja hän sai hyvän näkymän alueen maastoon vuorten päältä. Vuorille pääsy vaatii vähintään tuon 1500m, mutta mieluusti 2000m. Ja täällä kertaa korkealle vievät nostot eivät olleet edes vuorten kentän puoleisella reunalla.

Tälle päivälle on luvassa ainakin jonkin sortin keliä, mutta katsotaan pääsemmekö matkalentoihin tasamaalla. Toivotaan parasta. (Antti 17.3.)

Kelit jatkuvat 15.3.2006

Aamu valkeni Espanjalaiseen tapaan selkeänä ja aurinkoisena. Aamupäivän aikana huomasimme kuitenkin, että sää on edellispäiviä selkeämpi, joten toivoimme aikaisempaa päivänaloitusta. Koneet valmiiksi ja odottamaan. Antti ja Aku starttasivat n. 13.10 DN:lla haistelemaan. Radiosta kuului havaintoja nostoista ja hinaukset alkoivat. Odotellessa oltiin suunniteltu yhteistä tehtävää, jotta kaikki olisivat samoilla suunnilla. Itse starttasin toiseksi viimeisenä ja tässä vaiheessa muut huutelivat jo korkeita pohjia. Ympärillä näkyi pilviä siellä täällä, mutta ei yhtään kentän vieressä. Heinosen ”Eki” oli luvannut viedä allekirjoittaneen vuorille ja odottelikin kiltisti kentän vieressä, kunnes pääsin ylös. Koko porukka päätti lähteä katsastamaan englantilaisten harjoitus paikan, Onturin. Matka kulki vuorien yli, laaksojen halki ja ylänköjä viistäen. Vuorilla termiikki vei 3000m kentänpinnasta, eli n. 3500m MSL ja nostot olivat 2,5-3m/s. Keli oli siis hyvää, lentoseura miellyttävää maisemat hulppeita. Antti ja Aku kävivät toteamassa, että Onturin kentällä ei tapahtu mitään ja lähtivät takaisin. Lyhytsiipiset pysyivät pilvillä, jotka loppuivat n. 50km ennen Onturia ja kääntyivät takaisin. Suunta länteen ja matka jatkuu… Kelin kestäessä voisi lentää pidemmälle ja jos tuntuu että keli loppuu, reitiltä voisi lähteä kesken takaisin kotiin. Pilvien jälkeen oli taas kuivaa ja kaukana näkyi taas pilviä. Korkeutta 3000m(kentänpinnasta) ja kuivaan. 20km jälkeen tein rohkaisuksi muutaman ympyrän, mutta koska ”opas” meni edellä, niin ei kun perään. Ensimmäiset hapsut olivat n. 50km päässä liun aloituksesta. 1000m korkeutta ja ensimmäinen hyvä nosto. Takaisin ylös ja eteenpäin. Viimeisen käännepisteen jälkeen kaikki käytti hyväksi etelän puolella olleet pilvet ja suuntasivat kotia kohti. Korkeutta ei vielä tässä vaiheessa ollut tarpeeksi, tyydyttääksemme loppuliukulaskimen haluja. Hiljalleen liitäen eteenpäin Antti ehdotti toista ratkaisuvaihtoehtoa. Nokka 50 astetta vasemmalle ja edessä siintäville pilville. Korkeudet riittäisivät sinne ja alla olisi laskupaikkoja, sekä muutama pienempi kenttä. O2 oli mennyt suoraan ja löytänytkin noston, jonka avulla pääsi kotiin, mutta laskupaikat ja pilvet houkuttelivat enemmän. Laakson päällä kantelikin mukavasti ja pilville päästiin 1300m korkeudessa. Tässä vaiheessa ei ollut mihinkään kiire ja nautiskelimmekin Markun kanssa ilta-auringosta ja tasaisista nostoista. Siitä nokka kohti kotia ja 1000m korkeudessa kentän päältä. Lyhyesti kiteyttäen, mainio lentopäivä ja onnistunut reitti. Pyrimme laittamaan kaikki lennot OLC:hen, joten sieltä löytyy tämänkin päivän loggeridatat. (Teemu 15.3.)

Kunnon kelipäivä 14.3.2006

Päivitystä täältä beasista, tänään oli ensimmäinen kunnollinen lentopäivä hyvällä purjelentosäällä. Pilven pohjat olivat lännessä noin 2500m ja idässä noin 3000m agl, eli 3000-3500 merenpinnasta. Paras keskinosto mitä lennolla sain oli 5.3m/s, Teemu kehui samassa nostossa 5.8 saaneensa. Käytiin teemun ja heinosen ekin kanssa 260km edestakainen länteen. Keli näytti aluksi sinne hiukan nihkeältä mutta kummasti edetessä kehittyi pilveä eteen, ja homma luisti ihan hyvin lukuunottamatta pientä töppiä käännön kanssa.
Leino ja Kaitsu pääsivät vähän myöhempää hinaukseen ja lähtivät samalle reitille. Leino jäi peltoon noin 70km kentästä, hakuporukkaa on lupa odotella tunnin päästä jos kaikki on mennyt hyvin. Toivottavasti on. Kuulemma joku riippuliitäjä oli valinnut saman pellon. Oman lentoni pistin tuossa onlinecontestiinkin, (www.onlinecontest.de)

Hymy oli lähestulkoon korvasta korvaan heti lennon alusta kun kentän päältä nappasi 3ms nosto 2km korkeuteen, ja leveni vaan pilvien alle päästessä. Lennon jälkeen ei maassa näkynyt paljoa muuta kuin totaalista pepsodent-hymyä. AC:n moottorikin kävi, useamman päivän tahimisen jälkeen. (Kopio Markku K:n tekstiä pulinajaksolta merkinnyt PY.15.3.)

Paluu langoille

Pari päivää on nyt ollut hiljaista tiedottamisen suhteen. Syynä tähän on ollut toisena päivänä allekirjoittaneelle sattunut haaveri. Laskukiidossa sivumyötäiseen Beasin Kapea rata kävi liian ahtaaksi toisen koneen ollessa reunassa poikittain ja YX:n vasen siipi osui koneen telineeseen. Siivenkärkeen ja winglettiin tuli vaurioita. Parin päivän selvitystyön jälkeen homma on kuitenkin hoidossa, kone käy tehtaalla ja palaa vielä leirivahvuuteen. Hyvän yhteishengen ja monen auttavaisen ihmisen ansiosta tämä on mahdollista, kiitos kaikille!

Kaikesta huolimatta homma jatkuu ja sujuu. Yhden välipäivän jälkeen on taas oltu kaksi päivää ilmassa. Antin kyydissä Nimbuksen takapenkillä on Espanja saanut uudenlaiset kasvot. Kelit ovat parantuneet ja 3000 metrin pohjissa kelpaa painaa menemään. Tästä eteenpäin raporttia pyritään laittamaan päivittäin ja lennot ovat nähtävissä OLC espanjan sivuilla. Kuvia on luvassa vielä tämän illan nimissä ja videokin on tekeillä, joten pysykää kuulolla! (Aku 15.3.)



Ensituntumaa Beasista

Andalucialainen hysteria alkoi osaltani torstai-aamuna kello viisi, jolloin heräsin ja totesin että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, en illalla enää lunta näe. Näinhän siinä sitten kävikin. Illalla noin kello 22 paikallista aikaa olimme Madridin lentoasemalla odottamassa laukkujamme tulevaksi. Finnairin logistiikka ylitti kaikki odotukset, ja laukut jopa tulivat oikeassa koneessa oikeaan aikaan.

Matkaan lentokentältä pääsimme pienen parkkipaikkasäädön jälkeen, virkailijoiden tuntui olevan kovin vaikea ymmärtää, että parkkiaika oli maksettu jo etukäteen.. Ajelimme yötä vasten vielä ulos madridista lähelle Ocanaa, ja nautimme illallisen, joka maksoi henkilöstä riippuen 6-11e. (ruoka oli kuitenkin samaa, ja sitä oli yhtä paljon.)

Tänään aamulla jatkoimme varsinaiseen määränpäähämme, eli Beas De Seguran lentokentälle. Siellä odotti jo huhujen mukaan tutunnäköinen kontti, joka sisälsi matkan hyvin ottaneet koneet. Tässä vaiheessa ryhmä jakautui, allekirjoittaneen lähtiessä A. Lehdon seurassa DN:llä tutustumaan paikallisiin olosuhteisiin muiden jäädessä kylmään (~20 astetta, mutta se tuuli, se tuuli..) koneita kasailemaan.

Lentokäsiala oli tauon jälkeen oudolla koneella mitä oli, mutta virne nousi naamalle nimbuksen noustessa lähes kolmimetrisessä nostossa kohti pilvipohjia.

Pienen hetken päästä Antti ilmaisi, että ehkä muidenkin pitäisi saada lentääkin, ja niin oli aika lähteä alaspäin, ja lentovuoroon vaihtui Leino.

Kaikki koneet olivat tässä vaiheessa kasassa, ja kaikki osatkin tallella, ja koneissa tarvittavat loggerit ja ipakit mukana. Kenties hieman yllättäenkin, ottaen huomioon että mukana on tällä hetkellä myös nuorten maajoukkue. Nyt nukkumaan huomenna lennetää!! (Markku K 10.3 klo 22.30)

Antti (Lehto) ja "nuorisoketju" lähtivät eilen (9.3) illansuussa matkaan.

Matka kulki Madridin kautta. Porukka ajelee tällä hetkellä perjantaiaamuna Suomen aikaan klo 9.00, jossain Ocanan ja Valdepenaksen välillä.(n.100-140km Madridista etelään E5 tiellä) Tämä tarkoittaa, että he ovat perillä Beasissa kevyesti aamupäivän kuluessa. Heillä on tarkoitus kasata koneet ja lentää ainakin tutusmiskeikat - eiköhän Antti heitä keikan DN:llä jokaisen kanssa.Tempitkin näyttävät hienoilta - jos vaan lämpö nousee riiittävästi - suursäätilassakaan ei liene ole moittimista, koska korkeapaine pakkaa päälle. Lämmöt kohonnevat ensi viikolla jo 23-25 asteeseen eli kevät on alkanut (Py.10.3.klo 9.00)
powered by eMedia