EXPERIMENTALRAKENTAMINEN JA -LENTÄMINEN HARRASTUKSENA
Taustaa
Experimentalharrastus, eli erilaisten lentolaitteiden suunnittelu, rakentaminen, kokeilu ja paranteleminen on maailman vanhin ilmailuharrastus. Ihmiset, jotka aikoinaan suorittivat lentokokeiluja erilaisilla kuumailmapalloilla ja liitokoneilla olivat experimentalisteja sanan täydessä merkityksessä. Sitä samaa jatkoivat moottori-ilmailun pioneerit.
Silloin useimmat lentämiseen vaikuttavat perusasiat olivat vielä tuntemattomia, joten monet alkuaikojen experimentalistit joutuivat maksamaan harrastuksestaan kalleimman mahdollisen hinnan, oman henkensä.
Tänä päivänä lajin harrastajilla on käytössään tai saatavilla kaikki se perustieto, mikä alkuaikojen ilmailijoilta puuttui. Enää ei ole tarpeellista hankkia tietoa itse kokeilemalla. Se on parantanut harrastuksen turvallisuutta ja lisännyt lajin kiinnostavuutta. Silti yhä tänä päivänä experimentalharrastajat edustavat sitä ilmailun kärkijoukkoa, joka todennäköisesti on paneutunut lentämisen saloihin syvällisemmin ja monipuolisemmin kuin minkään muun lajin piirissä on mahdollista.
Experimentalharrastuksesta on tavallisilla ihmisillä ja lentäjilläkin hyvin erilaisia mielikuvia. Usein se mielletään asiaksi, mitä pienehkö, tiukasti asiaan vihkiytyneiden miesten joukko harrastaa juuri ja juuri ilmassa pysyvillä avokoneilla kaulaliinat hulmuten. Tosiasiallisesti harrastus soveltuu erittäin hyvin pariskunnan tai koko perheen yhteiseksi mielenkiinnon kohteeksi ja nykyaikaiset experimentalkoneet päihittävät tavanomaiset, vanhahtavat tyyppihyväksytyt yleisilmailukoneet joka suhteessa. Sitäpaitsi istuttaessa esim. liikennekoneen mukavalla istuimella hyvin harvoin tiedostetaan, että myös sen prototyyppi on ainakin elinkaarensa alkuvaiheessa kuulunut experimentalluokkaan. Ilmailuteollisuudessa alan "harrastajia" löytyy siis moninkertainen määrä.
Harrastuksesta
Experimentalharrastus pitää sisällään kaikenlaisten ilmailuun käytettävien laitteiden suunnittelun, rakentamisen, koelentämisen, mahdollisten parannusten toteutuksen ja lopulta itse laitteella lentämisen.
Rakennusprojekti on nopeimmillaan valmis 1-2 vuodessa mutta saattaa kestää yli 20 vuotta. Monille harrastajille koneen suunnittelu ja rakentaminen onkin varsinaista lentämistä paljon merkittävämpi ulottuvuus. Uusi projekti saatetaan aloittaa hyvin pian edellisen tultua valmiiksi, vaikka rakentaminen olisi kestänyt vuosia, joskus jopa kymmeniä vuosia. Lentokoneen rakentaminen on aina erittäin mittava ja vaativa työ. Kun sen tekee kunnolla, lopputulosta on mukava esitellä ystäville ja varsinkin muille harrastajille. Experimentalharrastajat kokoontuvat kahdesti vuodessa, kesä- ja talvipäiville.
Vaatimukset
On eduksi, jos harrastajalla on teknistä osaamista ja käsityötaitoa, määrätietoisuutta ja kykyä pitkäjänteiseen suunnitelmalliseen työskentelyyn sekä erityisesti kykyä hankkia itseltä puuttuva tieto muualta. Vuosia kestävää työtä piristää huomattavasti, jos omaa riittävästi mielikuvitusta näkemään työnsä valmiina jo silloin, kun se vasta on raaka-aineina ja tarvikkeina työpöydällä.
Miten alkuun
Ennen aloitusta kannattaa itselleen (ja puolisolleen) esittää seuraavat kysymykset:
- montako vuotta ja työtuntia haluan käyttää projektin saattamiseksi lentokuntoon
- paljonko rahaa haluan käyttää hankkeeseen ja myöhemmin käyttökustannuksiin
- missä aion toteuttaa rakennustyön (autotallissa, olohuoneessa, kerhon hallissa…)
- mitä työvaiheita (puu-, metalli-, lasikuitu- sähkötyöt jne.) osaan tehdä itse ja mihin tarvitsen apua (keneltä)
- mitä ominaisuuksia haluan koneeltani (hinta, käyttökustannukset, nopeus, kuormattavuus, rakennusmateriaali, käyttöolosuhteet, yksi/useampi paikkaisuus jne.)
- mikä on koneen todennäköisin käyttötarkoitus (huvi-/taito-/suksi-/vesi-/matkalentäminen yms.)
Kun tulevan koneen halutut ominaisuudet ja sen käyttötarkoitus on määritelty, voidaan aloittaa projektin valinta. Experimentalkoneen hankkimiseen on käytännössä kuusi erilaista (ja erihintaista) tapaa, lueteltuina vaikeimmasta helpoimpaan:
- suunnitella itse täysin uusi tyyppi, hankkia tarvittavat materiaalit ja komponentit ja rakentaa niistä täysin ainutlaatuinen lentokone
- ostaa jonkin aiemmin tunnetun tyypin piirustussarja, hankkia tarvittavat materiaalit ja rakentaa niistä tyyppinä tunnettu lentokone
- ostaa jonkin aiemmin tunnetun tyypin piirustussarja ja materiaalipaketti ja rakentaa niistä tyyppinä tunnettu lentokone
- ostaa rakennussarja kokoamisohjeineen ja koota niistä tyyppinä tunnettu (tai tuntematon) lentokone
- ostaa vanha ehyt tai vaurioitunut tyyppihyväksytty lentokone ja suorittaa sille peruskorjaus ja/tai riittävän suuri muutostyö sen siirtämiseksi experimentalluokkaan
- ostaa käytetty valmis experimentalkone (ainoa vaihtoehto, mihin ei tarvita rakennuslupaa, hyvin usein myös edullisin vaihtoehto).
Valintaa varten kannattaa hankkia mahdollisimman paljon tietoa ja muiden rakentajien kokemuksia ko. tyypistä. On myös järkevää huomioida omat taidot erityisesti materiaalivalinnoissa. Jos on kätevä käsistään esim. puutöissä, saattavat muut materiaalit tuntua hyvinkin hankalilta.
Tarvittavat luvat
Ilma-aluksen rakentamiseen tarvitaan rakennuslupa. Lupahakemus täytetään Suomen Ilmailuliitosta saatavalle lomakkeelle, joka palautetaan samaan paikkaan lausuntoa varten. Lisätietoja lupahakemusprosessista voit katsella täältä. Yleensä hakemukset (rutiinitapauksia lukuunottamatta) käsitellään Experimentaltoimikunnassa, jonka lausunnon perusteella Ilmailulaitos myötää luvan. Rakennustyölle tarvitaan myös hyväksytty valvoja, jonka on oltava joko lentokonemekaanikko tai muuten valvojaksi riittävän pätevä, esim. aiemmin itse vastaavanlaisen koneen rakentanut henkilö. Valvoja hyväksytään tapauskohtaisesti projektin vaativuuden perusteella.
Kun kone on valmis, se katsastetaan ja sille haetaan "Lupa ilmailuun koelentoja varten". Suoritetun koelento-ohjelman jälkeen se katsastetaan uudelleen "Rajoitetun lentokelpoisuustodistuksen" hakemista varten. Sen tultua voimaan kone on tietyin rajoituksin käytettävissä yksityislentotoimintaan.
Experimentalkoneella lentämiseen tarvitaan ko. koneen luokkaa vastaava lupakirja.

